Tänään Viikko Pohjois-Karjalassa julkaistu

Onko tarve aina mahdollista

"Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontuva eduskunta. Kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen." Edellä olevat lauseet ovat Perustuslain 2§ kaksi ensimmäistä lausetta. Molempia lauseita kunnioitan ja toteutan omassa elämässäni, enkä tunne lauseiden välillä mitään ristiriitaa keskenään niin kuin hallitus ja sitä tukevat voimat toistuvasti tuovat esiin. Olen osallistunut ja vaikuttanut elinympäristöni kehittämiseen kuulumalla ammattijärjestöön vapaaehtoisesti ja maksamalla sille jäsenmaksuni. Kunnioitan valtiovaltaa maksamalla sille sen säätämät verot, muut maksut ja sakot. Siksi puheet irtisanomista helpottavan lain käsittelyn epädemokraattisuudesta ammattijärjestöjen pyrkiessä vaikuttamaan siihen, ovat tavallisen suomalaisen käsityskyvyn aliarvioimista.

Mistä tässä irtisanomislain kärhämässä on kysymys? Minusta perustuslaki antaa kansalaisille mahdollisuudet toimia suhteellisen vapaasti. Voi tyytyä hallituksen ja sitten kun eduskunta on lain käsitellyt sen tahtoon tai pyrkiä vaikuttamaan lain sisältöön tai sen poistamiseen eduskunnan käsittelystä. Molemmat vaihtoehdot mielestäni ovat täysin laillisia ja mahdollisia toteuttaa ilman ylilyöntejä. Irtisanomislain käsittelyssä  parlamenttaalisen demokratian sivuuttaminen ja ulkoparlamenttaalisten voimien mukaantulo päätöksen tekoon on tarpeetonta hallituspuolueiden taholta tulevaa ristiriidan ylläpitoa.

Ongelmaksi nousee pääministeri Sipilän ja ministeri Orpon virhearviointi laatia lakialoite irtisanomislaista, joka olisi pitänyt tietää jo vaikeaksi palaksi ammattijärjestöille, jonka ne olivat jo ennakkoon ilmoittaneet hallitukselle. Kiemurat lain käsittelyn yhteydessä ovat antaneet ammattijärjestöille lisää oikeutta puuttua lain sallimilla poliittisilla lakoilla lain käsittelyyn. Nyt ollaan juntturassa. Vastakkain ovat asemistaan kiinnipitävä ammattiyhdistysväki ja itsepäinen pääministeri hallituksineen. Kysymys on onko viisautta olla itsepäinen ja maksattaa siitä johtuvat kulut kansalla.

Sympatiani ovat ammattijärjestöjen puolella. Ammattijärjestöillä on jatkuvuutta. Parlamenttaalinen demokratia niin hyvä kuin se onkin, voi olla joskus tempoilevaa vaalitulosten siirrellessä valtaa äärirajoilta toiselle. Syntyy vallanvaihdon lopulla paniikkiratkaisuja, joksi irtisanomislain helpottaminen näyttää nousseen

Maaseudun tulevaisuudessa julkaistu

Silloin tällöin kirjoittelen mielipidepalstoille. Tässäpä yksi sellainen sepustus.

SUUTARI  PYSYKÖÖN  LESTISSÄÄN

Olen kouluttamaton puolueisiin sitoutumaton  pitkän elämäni aikana itseni ja perheeni työmiehenä ja virkamiehenä  elättänyt eläkeläinen. Vuosikymmenien aikana olen hoitanut ja seurannut muutaman kymmenen hehtaarin alalla metsänhoitoa, sen hyviä ja huonoja puolia.

En tiedä tekikö MT-lehti (12.10) tahallaan "kämmin" kumpaisellekin, kun laittoi samalle sivulle uutisen pääministeri Juha Sipilän puuhista irtisanomistouhuista ja puheenjohtaja Antti Rinteen mielipiteet metsänhoidosta. Molemmat operoivat sellaisilla alueilla, joihin heillä ei ole riittävää osaamista joihin voisin yhtyä.

Lähestyvät eduskuntavaalit laittavat puoluejohtajat laukalle. Sen ymmärtää, mutta vastuu puoluejohtajillakin pitää olla, että pysyvät mielipiteissään henkilökohtaisella tasolla, eivätkä vedä puolueita omien mielipiteidensä takuumiehiksi. Arvostan Antti Rinnettä järjestö- ja työmarkkinaosaajana, mutta en hänen tietojaan metsäasioissa. Samoin on Juha Sipilän kohdalla. Yrittäjänä ja liikkeenjohtajana hänellä on näyttöjä mutta työmarkkina-asioissa ne ovat toistaiseksi olemattomat.

Suomessa lienee n. 600000 metsänomistajaa erilaisilla poliittisilla kannoilla, omistuspohjilla ja erisuuruisilla metsäpalstoilla. Kerron tässä tuoreen omakohtaisen metsänhoitotapahtuman. Jouduin turvautumaan aukkohakkuuseen, koska muuten en ensiharvennusta olisi saanut parin hehtaarin alalle. Jo kaksi vuotta aikaisemmin olin joutunut tukkipuu asennossa olevan lehtikuusilohkon myymään kuitupuun hinnalla. Olin yrittänyt lehtikuusia ja koivun ensiharvennusta myydä useamman vuoden ajan. Ei kelvannut kenellekään.

Metsän omistajilla on omat tarpeensa. Niinpä myin avohakkuulla 80 vuotta vanhan palstan, jotta sain samaan kauppaan koivikon ensiharvennuksen. Hintaa tuli yhteensä 22700 e, josta vero on  6800, metsän jälkihoito on 3500 euro. Puhdas tulo kaupasta on siis 12400 euroa. Sopii seuraavan metsänomistajan kasvatella metsää 80 vuotta. Kuluja tuona aikana tulee lisää, mutta metsään liittyy perhe- ja henkilökohtaisella tasolla sellaisia asioita, joita lyhyellä aikavälillä ei ole syytä politiikkojen nopeasti muutella. Metsän hoidon ja käytön tulee Suomessa perustua pitkäjännitteiseen tutkittuun ja käytännöstä saatuun tietoon.

Veijo Tuunanen Taalintehdas

Karjalaisessa julkaistu

Vanhusviikko tohmajärveläisittäin

Erkki Määttäsen TV-1:lle  tehty dokumentti "Tasemummot" on saanut vanhusten hoidosta Suomessa, mutta eritoten Tohmajärvellä huomiota. Vastakkain ovat asettuneet palvelun tilaaja, sen tuottajat ja osaltaan myös käytännön työtekijät. Dokumentin kohde vanhusten asema, sisältö ja mielipiteet erilaisista hoitokodeista ovat  jääneet jälkikeskustelussa vähälle huomiolle. Onneksi dokumentti itse avasi nykytilan vanhusten itsensä ilmentämänä. Se lienee ollutkin dokumentin tekijän tarkoitus.

Keskustelua käydään lähinnä Tohmajärven kunnanjohtajan, Attendon johtajien ja kuntalaisten kesken. Vanhushoito ja sen sisältö on jäänyt sivuasiaksi. Keskustellaan mitä vanhusten sijoittelusta eri hoitolaitoksiin on päätetty, kuka tai ketkä ovat päättäneet ja toteutetaanko sijoittelua päätösten mukaisesti. Asiaa Attendon ja kunnan kesken vaikeuttaa mukaan tullut Siun sote, omilla päätöksillään. Nyt kukaan ei näytä ottavan vastuuta vanhusten sijoittelusta ja siitä onko hoiva vanhusten kannalta parasta tarjolla olevaa.

Sote-palvelut Tohmajärvelläkin ovat kunnan vastuulla. Myös siitä kuka palveluja tuottaa ja millä hinnalla. Vastuu on siis kunnanjohtajalla ja kunnanhallituksella ja -valtuustolla. Sote-palvelut siirsi kunta 2013 Attendon tuottamiksi. Jos palvelut eivät täytä sopimuksen tekstiä ja poikkeavat palvelujen laadusta huonompaan suuntaan, on kunta velvollinen puuttumaan asiaan sen korjaamiseksi.

Polemiikki-lehdessä (2003) ja nyt lukuisissa ulostuloissaan sekä "Tasemummot" dokumentissä kunnanjohtaja on asettunut ikään kuin puolustamaan tohmajärveläistä ja Attendon tuottamaa vanhuspalvelua ja siihen liittyvää sijoittelua yksityisten hoitokotien ja Attendon kesken. Tämä puolestaan on saanut kuntalaiset ärhäkkäiksi ja tarttumaan monella tapaa asian kulkuun.

Miksi tällaiseen tilanteeseen on tultu, voi pari asiaa tuoda esiin. Ensimmäinen on vastuun ja työn sekä taloudenhoidon vähentäminen kunnanvirkahenkilöiltä ja luottamushenkilöiltä. Yhdellä sopimuksen allekirjoituksella pääsee vastuusta lukemattomiin asiakohtiin menettämättä henkilökohtaisesti mitään asemastaan tai palkastaan. Näin se ihminen toimii. Laillisesti, mutta ei välttämättä oikeuden ja kohtuuden nimissä

Tasemummot

Kolme totuutta, joissa unohdetaan vanhus

Erkki Määttäsen dokumentti Tasemummot TV-ykkösessä on saanut laajaa huomiota vanhusten hoidosta eritoten Tohmajärvellä. Keskusteluun puolesta ja vastaan ovat ottaneet osaa niin tilaajat, tuottajat kuin käytännön työntekijät ja Facebookissa varsinkin tavalliset kuntalaiset. Dokumentti itsessään on erinomainen kuvaus vanhusten elämästä hoitokodeissa. Heidän tuntemuksistaan, toiveista ja elämän arjesta sen lähestyessä loppuaan. Dokumentti ei ollut kenenkään puolesta, eikä ketään vastaan vaan juuri sellainen jollainen dokumentin pitääkin olla. Kuvaus todellisuudesta tohmajärveläisissä vanhushoitokodeissa. Seuraavassa muutama huomio mitä sijoittelusta ja vanhustenhoidosta olen saanut lukea julkisuudessa.

Attendon puolesta viestintä- ja yhteiskuntasuhdejohtaja Lauri Korkeaoja ja liiketoimintajohtaja Kirsi Pitkälä sanovat dokumentista, että se on värittynyt ja sisältää lukuisa virheitä. Niitä he eivät kuitenkaan yksilöi. He toteavat, ettei Attendo päätä, missä vanhus asuu.

Siun Soten toimialajohtaja Eija Rieppo sanoo Kotikarjalassa, että Attendo päättää mihin ikäihmiset sijoittelevat.

Tohmajärven kunnanjohtaja Olli Riikonen ottaa laajasti kantaa kirjallisessa tuumailuissaan dokumentin sisältöön. Niistä syntyi kuva kuin hän asettuisi jotenkin puolustamaan Attendoa sen toiminnoissa. Suora sitaatti: "...sijoitusarviota ei kuitenkaan tee yksin Attendon henkilöstö, vaan sijoituspäätöksen tekee aina viimekädessä virkavastuulla toimiva soten virkamies."

Lopuksi on syytä palata vuoteen 2013. Silloin maksetussa ilmoituksessa Polemiikki-lehdessä yhdessä Attendon myyntijohtaja Timo Wikberg ja Tohmajärven kunnanjohtaja Olli Riikonen "mainostavat" Attendon Kuntaturvaa mm. seuraavasti. "Kuntaturva-malli hyödyttää monin tavoin, sillä se työllistää kuntalaisia ja tukee paikallista yrittäjyyttä, mikä puolestaan tuo lisätuloja kuntaan. Kuntaturvassa päätösvalta ja ohjaus sote-asioissa säilyvät kokonaan omassa kunnassa, sillä palvelujen johto toimii kunnanhallituksen ja -valtuuston alaisuudessa."

Kysyn onko näin Tohmajärvellä samalla kun onnittelen Polvijärven kunnanvaltuustoa tekemästään päätöksestä pitää vanhuspalvelut kunnan tuottamina ja vastuulla

Vaihtoehdot vaikeuttavat

Metsäongelmia

MT lehdessä 19.9 oli tutkimusjohtaja Paula Horneen kirjoitus tulevasta "Suomalainen metsänomistaja 2020"-tutkimuksesta, jossa avainasemassa sanotaan olevan metsänomistuksen tuntijat eli tutkimuslomakkeen saaneet metsänomistajat. Kun metsänomistajia Suomessa lienee lähes miljoona, niin kaikille ei riittäne tutkimuslomaketta. Tuskin minullekaan ja siksi tuon esiin minua arveluttavan tämän hetken "ongelmani".

Metsän omistuksen voi jakaa kolmeen ryhmään. Heihin, jotka haluavat tulla metsänomistajiksi, heihin, jotka ovat metsänomistajia ja heihin, jotka haluavat luopua metsänomistuksesta. Minä kuulun viime mainittuun ryhmään. Kaikilla kolmella ryhmällä ovat omat erilaiset tarpeet metsänomistuksen suhteen ja jotka ovat muuttuneet ajan kuluessa ja tulevat muuttumaan edelleen vieläpä nopeutuvaa tahtia.

Korkeasta iästä ja asuinpaikkani etäisyydestä johtuen metsäpalstoille, olisin halukas luopumaan metsänomistuksesta kahden lapseni hyväksi. Olen ottanut asian heidän kanssaan puheeksi useamman kerran, mutta selvää halukkuutta omistuksen vaihtoon ei ole tullut kumpaisenkaan taholta. Molemmat asuvat satojen kilometrien päässä palstoilta ja metsätuntemus heiltä puuttuu. Heitä ei ole kiinnostanut esim. kansanopistojen ilmaiset metsätalouskurssit. Ovat kyllä seuranneet "kipuiluani" metsänhoidon, -myynnin ja -verotuksen kanssa.

Nyt "kipuiluuni" liittyy miten on taloudellisinta luopua metsänomistuksesta. Onko se kauppa, lahja vai testamentti. Uusia metsänomistajia taitaa vaivata pelko vastuista ja huoli pystyvätkö maksamaan heti tulevat veroseuraukset. Minä puolestani pelkään osaamattomien metsänomistajien joutuvan "keinottelijoiden" ohjaamaksi.

Esitän tutkijoille tavoitteeksi etsiä sellainen metsäsukupolvivaihdos, joka yhdistää ja korvaa turhat kiemurat joista on vain haittaa niin luopujalle, saajalle kuin verottajallekin. Parhaimmillaan omistus vaihtuisi ilman vaihtoehtojen kirjoa ja veroseurauksia luopujan allekirjoituksella siinä tilassa kuin metsä on allekirjoitus tilanteessa vastuineen ja velvollisuuksineen. Ei luulisi olevan vaikea nykyisenä tietokone aikana tavallisten perhepalstojen osalta.