Myönnän etten enää kuulu niihin, joilla on ensikäden tietoa kunnan asioista. Olen ns. yleisen tiedon varassa. Se saattaa ollakin hyvä. Voi katsoa asioita laajemmin ja ilman sidosta jokapäiväiseen kuntapäättämiseen.
Niinpä tietoni pohjautuvat lehdestä luettuun, mitä tulee esim. tohmajärveläiseen koulukeskusteluun. Viimeistäänkin eilisen sivistyslautakunnan kokouksen jälkeen voi sanoa, että kouluasiat eivät enää ole kenenkään hallinnassa. Vähiten niiden, joilla pitäisi tieto- ja taito niiden hallintaan olla.
*****
Seuraavassa haja havaintoja kouluasioiden nykykulusta.
Kysyä sopii onko vs. sivistystoimen johtaja rehtori Juntunen jäävi esittelemään kouluasioita? Mielestäni ei. Syytä jääviyteen en ainakaan minä löydä kuntalain 52 §.
Oliko viisasta tehdä päätöksiä puheenjohtaja Otto Saikkosen esittelynpohjalta? Valmistelut päätöksiin olivat tehneet toiset henkilöt ja ne eivät kelvanneet lautakunnalle. Miten puheenjohtaja pystyi sisäistämään muuttuneen tilanteen niin, että pystyi heti tekemään aivan uudelta pohjalta päätösesityksensä? Mielestäni ei koska siinä hötäkässä meni Saikkosen oma koulu. Asia olisi tullut siirtää myöhemmin päätettäväksi. Mutta se kiire, joka on vaivannut nykyisen kunnanjohtajan aikana muitakin päätöksiä.
Mitä tapahtui kokouksessa sellaista, että ensin kun esitetään, ettei kouluverkkoon puututa, kohta seuraavassa pykälässä ollaan yhtämieltä, että koulu lakkautetaan. Johdonmukaisuus päätöksenteossa ainakin horjuu ja se vie uskottavuutta lautakunnan jäseniltä.
*******
Lisään tähän omia mielipiteitäni koulukeskustelusta ja siihen liittyvistä päätöksistä:
Kuka veti maton kunnanjohtaja Riikosen alta? Kunnanjohtaja oli valmistellut ja pohjustanut päätökset hyvinkin laaja-alaiseti.
Vetikö maton päätösehdotuksen tekijäbulvaaniksi joutunut kokematon ja juuri kunnallispolitiikkaan tullut Otto Saikkonen?
Häärikö muutosehdotusten takana yksinkertaisen enemmistön valtuustossa oleva keskustapuolue johtohenkilöineen?
Selvisikö Akkalan koulu ilman vertailukeskustelua lakkautuslinjalta siksi, että hallituksen puheenjohtaja Leena Väistö vapautui näin valtuustoäänestyksessä kiusalliselta tilanteelta.
"Ostettiinko" uudella lakkautuslistalla henkilöitä lakkautusten puolelle, jotka olivat jo vaalilupauksissaan sitoneet kantansa Akkalan koulun säilymiseen?
Joutuiko Peijonniemi lopettamaan toimintansa, kun siltä alueelta ei löytynyt "kellokasta" koulun säilyttämisen puolustajaa.
Koko kouluasia on karannut käsistä. Sitä ei näy hallitsevan enää kukaan. Kannattaa odottaa valtuuston kokousta. Mielenkiintoa asiaa kohtaan sielläkin riittänee.
Uskallan epäillä, että farssi jatkuu.
keskiviikko 25. helmikuuta 2009
maanantai 23. helmikuuta 2009
Kenellä valta, kuka vastaa????
En olisi uskonut, kun reilut kymmenen vuotta sitten ryhdyin seuraamaan kunnalliselämää ja siinä päätöksentekoa, millaiseksi sotkuksi sekin menee.
Koko Keski-Karjala näyttää olevan kunnallisasioissa kaaoksessa. Olivatpa kyseessä sitten koulut, vanhukset tai sairaat. Mikä on mennyt pieleen? Kuka tai ketkä ovat sekasotkun aiheuttaneet ja mistä syystä?
Vastuu päätöksistä pitäisi olla luottamushenkilöillä eli valtuutetuilla. Vai ovatko virkamiehet johtaessaan ja tuodessaan asioita päätettäväksi toimineet niin, ettei "järkeviä" päätöksiä pystytä kuntalaisten kannalta katsoen tekemään? Otapa siitä selvää?
Onko syy nykytilaan siinä suunnattomassa muutoshakuisuudessa ja kiireellä, jolla asioita nykyiset virkamiehet hoitavat. Ovatko luottamushenkilöt ottaneet sen tavan, jolla aikoinaan sanottiin hoidettavan luottamustehtäviä. "Luottamushenkilön tärkein tehtävä on luottaa". Kirkossakin ollaan kriitisempiä. Siellä sentään uskotaan, joka on varovaisempi tapa lähestyä yhteisiä asioita.
Kun olen seurannut asioiden etenemistä, on pakko todeta, että Keski-Karjalan kunnanjohtajat ovat, ainakin minun mielestä, tehneet esim. sote/Helli asiassa merkittäviä virheitä.
Alkukeskustelun estäminen ja vaihtoehtojen tuomisen esto keskusteluun, oli ratkaiseva virhe. Jo tällä saatiin kuntalaiset jaettua kahteen ryhmään.
Toinen virhe oli, että päätöksiä ryhdyttiin runnomaan yksinkertaisen enemmistön turvin. Se tiesi kuntapäättäjien jakoa kahteen toisiaan vasten "taistelevaan" ryhmään.
Samanlaisia kömmähdyksiä riittäisi luetella lisääkin.
Kunnanjohtajien eriytyminen yhteistyöstä omaksi porukakseen irti perinteisestä päätöksenteosta (seutuvaliokunta) näyttää tavalliselle kuntalaiselle kastijakoa, jota kaikki eivät hyväksy.
* * *
Hyvää hallintokulttuuria tuskin edellä olevat asiat edustavat. Ainakin ne näyttävät ulkopuoliselle heikkoa psykologista silmää ja ihmistuntemusta. Runnominen ei kuulu enää nykyaikaan. Ainakaan tällaisissa pienissä yksiköissä, jota kunnat edustavat.
On käsittämätöntä, että sote/Helli ja koulukeskustelut ovat jakamassa kuntalaisia, kun niiden pitäisi olla kuntalaisia yhteensitovia asioita.
Kannattaa kysyä, ovatko kunnanjohtajat onnistuneet näissä asioissa hoitamaan tehtävänsä?
Koko Keski-Karjala näyttää olevan kunnallisasioissa kaaoksessa. Olivatpa kyseessä sitten koulut, vanhukset tai sairaat. Mikä on mennyt pieleen? Kuka tai ketkä ovat sekasotkun aiheuttaneet ja mistä syystä?
Vastuu päätöksistä pitäisi olla luottamushenkilöillä eli valtuutetuilla. Vai ovatko virkamiehet johtaessaan ja tuodessaan asioita päätettäväksi toimineet niin, ettei "järkeviä" päätöksiä pystytä kuntalaisten kannalta katsoen tekemään? Otapa siitä selvää?
Onko syy nykytilaan siinä suunnattomassa muutoshakuisuudessa ja kiireellä, jolla asioita nykyiset virkamiehet hoitavat. Ovatko luottamushenkilöt ottaneet sen tavan, jolla aikoinaan sanottiin hoidettavan luottamustehtäviä. "Luottamushenkilön tärkein tehtävä on luottaa". Kirkossakin ollaan kriitisempiä. Siellä sentään uskotaan, joka on varovaisempi tapa lähestyä yhteisiä asioita.
Kun olen seurannut asioiden etenemistä, on pakko todeta, että Keski-Karjalan kunnanjohtajat ovat, ainakin minun mielestä, tehneet esim. sote/Helli asiassa merkittäviä virheitä.
Alkukeskustelun estäminen ja vaihtoehtojen tuomisen esto keskusteluun, oli ratkaiseva virhe. Jo tällä saatiin kuntalaiset jaettua kahteen ryhmään.
Toinen virhe oli, että päätöksiä ryhdyttiin runnomaan yksinkertaisen enemmistön turvin. Se tiesi kuntapäättäjien jakoa kahteen toisiaan vasten "taistelevaan" ryhmään.
Samanlaisia kömmähdyksiä riittäisi luetella lisääkin.
Kunnanjohtajien eriytyminen yhteistyöstä omaksi porukakseen irti perinteisestä päätöksenteosta (seutuvaliokunta) näyttää tavalliselle kuntalaiselle kastijakoa, jota kaikki eivät hyväksy.
* * *
Hyvää hallintokulttuuria tuskin edellä olevat asiat edustavat. Ainakin ne näyttävät ulkopuoliselle heikkoa psykologista silmää ja ihmistuntemusta. Runnominen ei kuulu enää nykyaikaan. Ainakaan tällaisissa pienissä yksiköissä, jota kunnat edustavat.
On käsittämätöntä, että sote/Helli ja koulukeskustelut ovat jakamassa kuntalaisia, kun niiden pitäisi olla kuntalaisia yhteensitovia asioita.
Kannattaa kysyä, ovatko kunnanjohtajat onnistuneet näissä asioissa hoitamaan tehtävänsä?
lauantai 21. helmikuuta 2009
Näistä näytetään puhuttavan
KeskiKarjalanNeloset näyttävät lähteneen hyvin lähtökuopistaan. Alkukiihtydys on ollut myös näkyvää. Toivottavasti matkavauhti säilyy. Ja säilyyhän se. Sen näkee jo nykyisten kirjoittajien tähän astisista kirjoituksista.
* * *
Pistäydyin Karjalaisen nettimielipidepalstalla. Siellä parran pärinää pidetään siitä, saako nimimerkillä kirjoittaa ja vielä vaihtaa nimimerkkiä. Jotkut epäilevät nimimerkin vaihtoa tapahtuvan päivittäin.
Allekirjoittaneen mielestä saavat ihmiset kirjoittaa nimimerkillä tai ilman. Lukijan tehtäväksi jää, minkä painoarvon kirjoituksille antavat. Pitää se joku tehtävä antaa lukijallekin. Arviointi ja arvostelu.
* * *
Tohmajärvellä sanotaan käytävän nyt koulukeskustelua. Ai, niinkö?
Minusta koulukeskustelu on hämäystä. Koulut ovat olleet ja toimineet ennen, nyt ja tulevat toivottavasti toimimaan tulevaisuudessakin. On lakisääteistä toimintaa.
Koulut on nostettu nyt keskusteluun puhtaasti taloudellisia näkökohtia korostaen.
Kunnan talous on ajettu rapakuntoon. Kunnanjohtaja yksinkertaisen enemmistön tukemana niin hallituksessa kuin valtuustossakin yrittää toimia niin, että koulujen lakkauttamisella talous saataisiin kuntoon. Tähän uskokoon, ken tahtoo.
Saman enemmistön vallassa ollessa edellisellä valtuustokaudella, ei taloudesta huolehdittu. Ostettiin maita ja mantuja. Jopa tyhjiä soramonttuja. Ei oltu köyhiä, ei kipeitä. Virkamiesten palkkoja nostettiin, että kestäisivät työtaakkansa kannossa.
Pelkään, että koulut lähtevät. Toivottavasti siitä kantavat vastuun nyt se yksinkertainen enemmistö, joka asiat tähän tilaan on saattanut.
* * *
Entäpä sitten sosiaali- ja terveyspalvelut? Niiden kohdalla voi sanoa olevan saman kuin koulujenkin. Terveyskeskus lähtee. Ja tietenkin myös vuodeosasto. Resettien uusintapiste jää Tohmajärvelle. Toivottavasti.
Kuka vielä uskoo, että lähipalvelut Helli säilyttää Tohmajärvellä. En ainakaan minä, kun näen miten vuodeosaston saneerausta aiotaan viedä eteenpäin.
Odottaa sopii myös niitä säästöjä, joita Hellin tulon mukana luvattiin. Nehän olivat 4 miljoonan euron luokkaa vuodessa. Sittemmin säästöt pienenivät ja nyt Hellin vetäjät jo puhuvat kulujen suurenemisesta. Ja Helli on toiminut vasta 2 kuukautta.
Keskustapuolue on sitonut kaulaansa Helli-köyden. Ainakin Tohmajärvellä Helliin ei ole sitoutunut yhtä kiinteästi muita. Demareilla oli vaaliteemana terveyskeskuksen säilyttäminen. Siinä tavoitteessa on tavoitetta. Kohta nähdään ovatko demarit vaalilupauksensa takana.
Viitosista en uskalla sanoa mitään. Sieltä kuuluneiden puheiden perusteella ei Hellille ainakaan tukea näyttäisi tulevan.
Keskustalla on näytön paikka. He sosiaali- ja terveyspalvelut ajoivat nykyiseen pisteeseen. Heidän velvollisuus on hoitaa asia loppuun. Keskustalla on tätä varten valtuustossa yksinkertainen enemmistö. Ihmetyttääkin, kun he haikailevat nyt yhteistyötä ja vastuuta muilta puolueilta. Eiväthän he sitä tarvitse, kun ovat muutenkin enemmistönä päättämässä.
* * *
Pistäydyin Karjalaisen nettimielipidepalstalla. Siellä parran pärinää pidetään siitä, saako nimimerkillä kirjoittaa ja vielä vaihtaa nimimerkkiä. Jotkut epäilevät nimimerkin vaihtoa tapahtuvan päivittäin.
Allekirjoittaneen mielestä saavat ihmiset kirjoittaa nimimerkillä tai ilman. Lukijan tehtäväksi jää, minkä painoarvon kirjoituksille antavat. Pitää se joku tehtävä antaa lukijallekin. Arviointi ja arvostelu.
* * *
Tohmajärvellä sanotaan käytävän nyt koulukeskustelua. Ai, niinkö?
Minusta koulukeskustelu on hämäystä. Koulut ovat olleet ja toimineet ennen, nyt ja tulevat toivottavasti toimimaan tulevaisuudessakin. On lakisääteistä toimintaa.
Koulut on nostettu nyt keskusteluun puhtaasti taloudellisia näkökohtia korostaen.
Kunnan talous on ajettu rapakuntoon. Kunnanjohtaja yksinkertaisen enemmistön tukemana niin hallituksessa kuin valtuustossakin yrittää toimia niin, että koulujen lakkauttamisella talous saataisiin kuntoon. Tähän uskokoon, ken tahtoo.
Saman enemmistön vallassa ollessa edellisellä valtuustokaudella, ei taloudesta huolehdittu. Ostettiin maita ja mantuja. Jopa tyhjiä soramonttuja. Ei oltu köyhiä, ei kipeitä. Virkamiesten palkkoja nostettiin, että kestäisivät työtaakkansa kannossa.
Pelkään, että koulut lähtevät. Toivottavasti siitä kantavat vastuun nyt se yksinkertainen enemmistö, joka asiat tähän tilaan on saattanut.
* * *
Entäpä sitten sosiaali- ja terveyspalvelut? Niiden kohdalla voi sanoa olevan saman kuin koulujenkin. Terveyskeskus lähtee. Ja tietenkin myös vuodeosasto. Resettien uusintapiste jää Tohmajärvelle. Toivottavasti.
Kuka vielä uskoo, että lähipalvelut Helli säilyttää Tohmajärvellä. En ainakaan minä, kun näen miten vuodeosaston saneerausta aiotaan viedä eteenpäin.
Odottaa sopii myös niitä säästöjä, joita Hellin tulon mukana luvattiin. Nehän olivat 4 miljoonan euron luokkaa vuodessa. Sittemmin säästöt pienenivät ja nyt Hellin vetäjät jo puhuvat kulujen suurenemisesta. Ja Helli on toiminut vasta 2 kuukautta.
Keskustapuolue on sitonut kaulaansa Helli-köyden. Ainakin Tohmajärvellä Helliin ei ole sitoutunut yhtä kiinteästi muita. Demareilla oli vaaliteemana terveyskeskuksen säilyttäminen. Siinä tavoitteessa on tavoitetta. Kohta nähdään ovatko demarit vaalilupauksensa takana.
Viitosista en uskalla sanoa mitään. Sieltä kuuluneiden puheiden perusteella ei Hellille ainakaan tukea näyttäisi tulevan.
Keskustalla on näytön paikka. He sosiaali- ja terveyspalvelut ajoivat nykyiseen pisteeseen. Heidän velvollisuus on hoitaa asia loppuun. Keskustalla on tätä varten valtuustossa yksinkertainen enemmistö. Ihmetyttääkin, kun he haikailevat nyt yhteistyötä ja vastuuta muilta puolueilta. Eiväthän he sitä tarvitse, kun ovat muutenkin enemmistönä päättämässä.
torstai 19. helmikuuta 2009
Mielipide tiedustelujen uskottavuus???
Tohmajärven demarit koettavat ottaa nettisivuillaan selvää mitä mieltä kuntalaiset ovat koulujen lukumäärästä. Minuakin alkoi asia kiinnostaa. Vähäisellä tietsikan räpläyksellä sain selville, että tällä hetkellä vastauksista, jotka tukivat kouluverkon vähentämistä eli ns. kunnanjohtajan "malli" tulivat kuntamme ulkopuolelta Sulkavalta. Vastauksista, jotka tukivat koulujen sulkemista oli 69.56% Sulkavalta. Melkoista mielenkiintoa kuntaamme kohtaan.
Mitä yhteistä on Sulkavalla ja Tohmajärvellä? Ainakin se, että molempien kuntien johtajat ovat aikaisemmin olleet Keskustan nuorten puheenjohtajia.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Keskustanuoret
Mitä yhteistä on Sulkavalla ja Tohmajärvellä? Ainakin se, että molempien kuntien johtajat ovat aikaisemmin olleet Keskustan nuorten puheenjohtajia.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Keskustanuoret
keskiviikko 18. helmikuuta 2009
MIKSI KESKIKARJALANNELOSET?
Minulle on yllä oleva kysymys tehty lukuisia kertoja. Miksi lähdet mukaan? Kysymyksiä olisi vastattavaksi loputtomiin.
Olen tosiaan mukana yhtenä kirjoittajana tänään aloittavassa verkkolehti KeskiKarjalanNelosissa. Miksi? Syitä kirjoittajalla riittää. Yksi syy, joka on täysin suljettu pois, on raha. No, toinen voisi olla maine. Senhän olen jo menettänyt tätä blogia pitäessäni.
Uskon, että uusi verkkolehti antaa mahdollisuuden monipuolisempaan kirjoitteluun. Onhan jo tässä vaiheessa mukana useampi kirjoittaja ja tarkoitus on heidän lukumääräänsä lisätä.
Neloset omilla kirjoituksillaan näyttävät, tuleeko sillä olemaan lukijoita. Millaisen aseman se saa keski-karjalaisessa mediakentässä? Vai saako lukijoita lainkaan? Jos ei lukijoita, ei kirjoittajatkaan toisilleen pitkään kirjoittele.
Blogiani tulen jatkamaan. Se linkittyy suoraan nelosen blogeista hiirtä napsauttamalla pärstäni kohdalla. Blogini täydentää nelosia ja neloset blogiani.
* * *
Jokaisella julkaisulla on taustaryhmänsä tai omistajansa. KeskiKarjalanNelosilta sellainen puuttuu. Siksi nelosten jutut lähtevät ilman sensuuria ja taustaideologista tarkoituksenmukaisuutta.
Joku voi sanoa, ettei sellaista ole ainakaan Karjalaisella. Sitä toimittavat ammattilaiset. Ei ainakaan paikallislehdilla. Onko vai ei, sen saa lukija omissa aivoituksissaan päättää.
Sitten se politiikka. Puoluepoliittisesti olemme vapaita. Emme kirjoita minkään aatteen puolesta tai sitä vastaan. Pysyttelemme mahdollisimman kaukana puoluepolitiikasta.
Sitä vastoin yhteiskuntapoliittisesti tulemme olemaan aktiivisia. Käsittelemme yhteisiä yhteiskunnassa tapahtuvia asioita omasta henkilökohtaisesta näkökulmasta käsin. Erityisesti Keski-Karjalassa meneillään olevat sosiaali- ja terveyspalvelut sekä koulukeskustelut uskoisin olevan kirjoittelun kohteena jo siksi, että ne koskettavat suurinta osaa asukkaista.
* * *
Tuli mainittua tuossa äsken paikallislehdet. Uskoisin, että niiden kanssa emme lähde kilpailemaan lukijoista. Voimavaramme eivät siihen riitä.
Sitä vastoin paikallislehtien juttuihin voimme silloin tällöin kiinnittää huomiota. Varsinkin, jos niissä ilmenee "korjattavaa".
Sellainen korjattava olisi viimeisimmässä UutisAlasimessa ollut juttu, joka käsitteli kunnanjohtaja Olli Riikosesta tehtyä kantelua. Jutussaan Alasimen toimittajalta oli mennyt sekaisin hallituksen ja valtuuston kokoukset ja siellä tapahtumat.
Kantelu oli tehty kunnanhallituksen kokouksen tapahtumista, ei valtuuston kokouksesta. Teuvo Korpelainen ei mitenkään liity kantelutapahtumiin.
Sanatarkan kantelutekstin voi tarkastaa blogistani. Niin olisi voinut tarkastaa toimittajakin.
Antoisia lukuhetkiä www.kotipalsta.blogspot.com sekä http://neloset.wordpress.com palstoilla.
Olen tosiaan mukana yhtenä kirjoittajana tänään aloittavassa verkkolehti KeskiKarjalanNelosissa. Miksi? Syitä kirjoittajalla riittää. Yksi syy, joka on täysin suljettu pois, on raha. No, toinen voisi olla maine. Senhän olen jo menettänyt tätä blogia pitäessäni.
Uskon, että uusi verkkolehti antaa mahdollisuuden monipuolisempaan kirjoitteluun. Onhan jo tässä vaiheessa mukana useampi kirjoittaja ja tarkoitus on heidän lukumääräänsä lisätä.
Neloset omilla kirjoituksillaan näyttävät, tuleeko sillä olemaan lukijoita. Millaisen aseman se saa keski-karjalaisessa mediakentässä? Vai saako lukijoita lainkaan? Jos ei lukijoita, ei kirjoittajatkaan toisilleen pitkään kirjoittele.
Blogiani tulen jatkamaan. Se linkittyy suoraan nelosen blogeista hiirtä napsauttamalla pärstäni kohdalla. Blogini täydentää nelosia ja neloset blogiani.
* * *
Jokaisella julkaisulla on taustaryhmänsä tai omistajansa. KeskiKarjalanNelosilta sellainen puuttuu. Siksi nelosten jutut lähtevät ilman sensuuria ja taustaideologista tarkoituksenmukaisuutta.
Joku voi sanoa, ettei sellaista ole ainakaan Karjalaisella. Sitä toimittavat ammattilaiset. Ei ainakaan paikallislehdilla. Onko vai ei, sen saa lukija omissa aivoituksissaan päättää.
Sitten se politiikka. Puoluepoliittisesti olemme vapaita. Emme kirjoita minkään aatteen puolesta tai sitä vastaan. Pysyttelemme mahdollisimman kaukana puoluepolitiikasta.
Sitä vastoin yhteiskuntapoliittisesti tulemme olemaan aktiivisia. Käsittelemme yhteisiä yhteiskunnassa tapahtuvia asioita omasta henkilökohtaisesta näkökulmasta käsin. Erityisesti Keski-Karjalassa meneillään olevat sosiaali- ja terveyspalvelut sekä koulukeskustelut uskoisin olevan kirjoittelun kohteena jo siksi, että ne koskettavat suurinta osaa asukkaista.
* * *
Tuli mainittua tuossa äsken paikallislehdet. Uskoisin, että niiden kanssa emme lähde kilpailemaan lukijoista. Voimavaramme eivät siihen riitä.
Sitä vastoin paikallislehtien juttuihin voimme silloin tällöin kiinnittää huomiota. Varsinkin, jos niissä ilmenee "korjattavaa".
Sellainen korjattava olisi viimeisimmässä UutisAlasimessa ollut juttu, joka käsitteli kunnanjohtaja Olli Riikosesta tehtyä kantelua. Jutussaan Alasimen toimittajalta oli mennyt sekaisin hallituksen ja valtuuston kokoukset ja siellä tapahtumat.
Kantelu oli tehty kunnanhallituksen kokouksen tapahtumista, ei valtuuston kokouksesta. Teuvo Korpelainen ei mitenkään liity kantelutapahtumiin.
Sanatarkan kantelutekstin voi tarkastaa blogistani. Niin olisi voinut tarkastaa toimittajakin.
Antoisia lukuhetkiä www.kotipalsta.blogspot.com sekä http://neloset.wordpress.com palstoilla.
maanantai 16. helmikuuta 2009
Laitan tiedoksi kiinnostuneille
Eilisessä kunnanhallituksen kokouksessa näkyy alla julkaistu kantelu olleen asialistalla. Siitä ei tässä sen enempää. Teksti puhukoon puolestaan tai vastaan.
Lehtitiedon mukaan menettelytavat hallituksessa kovenevat. Kunnanjohtaja Riikonen on marssittanut vaalien ääniharavan ja entisen valtuuston puheenjohtajan esteellisenä ulos kokoushuoneesta, kun käsittelyssä oli terveyskeskuksen saneerausasia.
Onko lakikirja tullut tarkkaan luetuksi esteellisyyspykälän kohdalta? Hallituksen puheenjohtaja kun on samassa työyhteisössä työssä. Tosin eri huoneessa, ja sai olla päättämässä asiaa.
Menevätkö tarkastelussa läpi ne lukuisat päätökset, joita molemmat Väistöt ovat olleet tekemässä entisen valtuustokauden aikana terveyskeskusasioista ilman jääviyttä.
Joko nyt ihmiset alkavat ymmärtää mihin Sote/Helli sotku on viemässä koko keski-karjalaisen vanhus- ja terveyspalvelun. Viimeistään nyt pitäisi puhaltaa peli poikki ja katsoa uudestaan etenemis suunta ja aikataulu.
Kysyä sopii, onko siihen mahdollisuutta nykyisten kunnanjohtajien johdolla ilman, että valtuutetut ryhtyvät toimimaan ja ottavat ohjat käsiinsä.
Toistaiseksi ei hyvältä näytä.
Lehtitiedon mukaan menettelytavat hallituksessa kovenevat. Kunnanjohtaja Riikonen on marssittanut vaalien ääniharavan ja entisen valtuuston puheenjohtajan esteellisenä ulos kokoushuoneesta, kun käsittelyssä oli terveyskeskuksen saneerausasia.
Onko lakikirja tullut tarkkaan luetuksi esteellisyyspykälän kohdalta? Hallituksen puheenjohtaja kun on samassa työyhteisössä työssä. Tosin eri huoneessa, ja sai olla päättämässä asiaa.
Menevätkö tarkastelussa läpi ne lukuisat päätökset, joita molemmat Väistöt ovat olleet tekemässä entisen valtuustokauden aikana terveyskeskusasioista ilman jääviyttä.
Joko nyt ihmiset alkavat ymmärtää mihin Sote/Helli sotku on viemässä koko keski-karjalaisen vanhus- ja terveyspalvelun. Viimeistään nyt pitäisi puhaltaa peli poikki ja katsoa uudestaan etenemis suunta ja aikataulu.
Kysyä sopii, onko siihen mahdollisuutta nykyisten kunnanjohtajien johdolla ilman, että valtuutetut ryhtyvät toimimaan ja ottavat ohjat käsiinsä.
Toistaiseksi ei hyvältä näytä.
Kysytään eduskunnan oikeusasiamieheltä
Veijo Tuunanen 1/2
Talluksentie 23 A 2
82600 Tohmajärvi
Puh. 050 3634340
Sähköposti:veijo.tuunanen@luukku.com
Asia: Kantelu
EDUSKUNNAN OIKEUSASIAMIES
Onko Tohmajärven kunnanjohtaja Olli Riikonen menetellyt lainmukaisesti, laiminlyönyt virkavelvollisuuttaan tai käyttänyt väärin harkintavaltaansa esittäessään kunnanhallituksen 15.12.2008 kokouksen asiakohdassa 9 päätösehdotuksen ”Helli – liikelaitoksen atk – hankinnat, lisämäärärahan varaaminen v. 2008 talousarvioon.”
Lisämäärärahan suuruus oli 60000 euroa.
Hallituksen kokouksessa kunnanjohtaja salasi hallituksen jäseniltä, että laitteet olivat jo ostetut ja osiltaan käyttöön asennetut.
Hankinnat, laitteiden luovutukset ja niiden kustannusvastuut liikelaitos-Hellille ovat Keski – Karjalan kuntien sosiaali – ja terveystoimen yhteistoimintasopimuksessa määritelty.
Sopimuksen on Tohmajärven kunnanvaltuusto 23.6.2008 hyväksynyt ja se on allekirjoituksellaan kunnanjohtaja vahvistanut 12.8.2008.
Sopimuksen asiakohdassa 6 (kalusto, laitteet ja kojeet) määritellään liikelaitos-Hellille korvauksetta luovutettavasta laitteista. Kyseisen sopimuskohdan viimeinen lause kuuluu sanatarkasti: ”Tulevista kalusto- ja laitehankinnoista vastaa liikelaitos.”
Meillä allekirjoittaneilla kunnanhallituksen jäsenillä ei ole tiedossa kuka hankinnat on suorittanut, millä valtuuksilla ja milloin?
Onko hankintaan liittynyt toimivallan ylityksiä ja miten kustannusvastuut tällaisessa tapauksessa jakautuvat sekä mikä on kunnanjohtajan ja hallituksen jäsenten asema kun päätökseen liittyvä oleellinen asia hallituksen jäseniltä salataan?
Syntyykö kunnanjohtajan menettelystä Tohmajärven kunnalle sellaisia ylimääräisiä kuluja, jotka sille eivät sopimuksen mukaan kuulu?
2/2
Mitä asiaan vaikuttaa se, että toisella 12.8.2008., sopimuksen allekirjoittaneella kunnanhallituksen puheenjohtaja Tuomo Erosella ei ole ollut Tohmajärven kunnanpuolesta sopimuksen allekirjoitusoikeutta?
Onko kunnanjohtaja Olli Riikosen menettely asian mukaista, kun hän hallituksen 22.12.2008 pidetyn kokouksen asiakohdassa 3 :”Kunnanvaltuuston kokouksen 15.12.2008 päätösten täytäntöönpano.”, esittelee päätösehdotuksessaan valtuuston päätökset lain mukaisiksi ja täytäntöön pantaviksi, vaikka valtuuston pöytäkirjaa pöytäkirjan tarkastajat eivät ole allekirjoituksillaan vahvistaneet?
Tohmajärvi 29 p:nä joulukuuta 2008.
Veijo Tuunanen Lauri Heinonen
Tohmajärven kunnanhallituksen ja Tohmajärven kunnanhallituksen javaltuuston jäsen valtuuston jäsen
Talluksentie 23 A 2
82600 Tohmajärvi
Puh. 050 3634340
Sähköposti:veijo.tuunanen@luukku.com
Asia: Kantelu
EDUSKUNNAN OIKEUSASIAMIES
Onko Tohmajärven kunnanjohtaja Olli Riikonen menetellyt lainmukaisesti, laiminlyönyt virkavelvollisuuttaan tai käyttänyt väärin harkintavaltaansa esittäessään kunnanhallituksen 15.12.2008 kokouksen asiakohdassa 9 päätösehdotuksen ”Helli – liikelaitoksen atk – hankinnat, lisämäärärahan varaaminen v. 2008 talousarvioon.”
Lisämäärärahan suuruus oli 60000 euroa.
Hallituksen kokouksessa kunnanjohtaja salasi hallituksen jäseniltä, että laitteet olivat jo ostetut ja osiltaan käyttöön asennetut.
Hankinnat, laitteiden luovutukset ja niiden kustannusvastuut liikelaitos-Hellille ovat Keski – Karjalan kuntien sosiaali – ja terveystoimen yhteistoimintasopimuksessa määritelty.
Sopimuksen on Tohmajärven kunnanvaltuusto 23.6.2008 hyväksynyt ja se on allekirjoituksellaan kunnanjohtaja vahvistanut 12.8.2008.
Sopimuksen asiakohdassa 6 (kalusto, laitteet ja kojeet) määritellään liikelaitos-Hellille korvauksetta luovutettavasta laitteista. Kyseisen sopimuskohdan viimeinen lause kuuluu sanatarkasti: ”Tulevista kalusto- ja laitehankinnoista vastaa liikelaitos.”
Meillä allekirjoittaneilla kunnanhallituksen jäsenillä ei ole tiedossa kuka hankinnat on suorittanut, millä valtuuksilla ja milloin?
Onko hankintaan liittynyt toimivallan ylityksiä ja miten kustannusvastuut tällaisessa tapauksessa jakautuvat sekä mikä on kunnanjohtajan ja hallituksen jäsenten asema kun päätökseen liittyvä oleellinen asia hallituksen jäseniltä salataan?
Syntyykö kunnanjohtajan menettelystä Tohmajärven kunnalle sellaisia ylimääräisiä kuluja, jotka sille eivät sopimuksen mukaan kuulu?
2/2
Mitä asiaan vaikuttaa se, että toisella 12.8.2008., sopimuksen allekirjoittaneella kunnanhallituksen puheenjohtaja Tuomo Erosella ei ole ollut Tohmajärven kunnanpuolesta sopimuksen allekirjoitusoikeutta?
Onko kunnanjohtaja Olli Riikosen menettely asian mukaista, kun hän hallituksen 22.12.2008 pidetyn kokouksen asiakohdassa 3 :”Kunnanvaltuuston kokouksen 15.12.2008 päätösten täytäntöönpano.”, esittelee päätösehdotuksessaan valtuuston päätökset lain mukaisiksi ja täytäntöön pantaviksi, vaikka valtuuston pöytäkirjaa pöytäkirjan tarkastajat eivät ole allekirjoituksillaan vahvistaneet?
Tohmajärvi 29 p:nä joulukuuta 2008.
Veijo Tuunanen Lauri Heinonen
Tohmajärven kunnanhallituksen ja Tohmajärven kunnanhallituksen javaltuuston jäsen valtuuston jäsen
sunnuntai 15. helmikuuta 2009
Julkaisematon mielipide
Helppo johtaa kuntaa, jolla ei ole enää tehtäviä
Yhdyn Matti Soinisen esittämiin mielipiteisiin kirjoituksessaan ”Miten johtaa kuntaa, jota ei enää ole”. Asiaan liittyen kerron lyhyesti Paras-terveiset Keski-Karjalasta.
Kitee, Tohmajärvi, Rääkkylä ja Kesälahti ovat seminaareja, seutuvaltuustoa, seutuvaliokuntaa ja kallista konsulttitoimistoa hyväksikäyttäen saaneet aikaan sosiaali- ja terveyspalveluja tuottamaan liikelaitos Hellin.
Kunnanvaltuustot ovat muutaman äänen enemmistöllä, tutkituttamatta muita vaihtoehtoratkaisuja, hyväksyneet liikelaitos Hellin perustamisen.
Ongelmaksi ratkaisuun pääsyssä näen kunnallisen päätöksenteon syrjäyttämisen asian alullepanossa, käsittelyssä ja lopulla päätöksien jälkeisessä vaikutusmahdollisuuden puuttumisessa.
Muutama vuosi sitten perustettiin ja hyväksyttiin äänestyksien jälkeen neljän kunnan Seutusopimus. Sopimus on lyhyt ja ylimalkainen tavoitteiltaan, mutta byrokratiaportailtaan mittava.
Varsinaisiksi toimijoiksi liikelaitokseen pyrkimisessä ovat nousseet seutuvaltuusto ja erityisesti seutuvaliokunta.
Erikoiseksi niin seutuvaltuuston kuin seutuvaliokunnankin aseman tekee se, ettei kummallakaan ole minkään laista johtosääntöä toiminnalleen. Kuitenkin seutuvaliokunta on tehnyt lähes kaikki päätösehdotukset sosiaali- ja terveystoimen uudelleen järjestelystä ja jotka seutuvaltuusto on ne hyväksynyt.
Asiat on tuotu valmiiksi puituina ja ainoana vaihtoehtona myöhemmin kunnan valtuustojen hyväksyttäviksi.
Seutuvaliokunta muodostuu neljästä kunnanjohtajasta ja seutuvaltuusto muutamasta erikseen valituista valtuutetuista.
Nyt kun vuoden alusta on liikelaitos Helli aloittanut moniportaisella ja kunnallisesta luottamushenkilökontrollista erillään olevalla organisaatiolla toimintansa, voi kysyä;
onko kunnanjohtajien työt vaikeutuneet vai helpottuneet.Kuntien toiminasta ja taloudesta on siirtynyt liikelaitokselle n. 65-70 prosenttia.
Yhdyn Matti Soinisen esittämiin mielipiteisiin kirjoituksessaan ”Miten johtaa kuntaa, jota ei enää ole”. Asiaan liittyen kerron lyhyesti Paras-terveiset Keski-Karjalasta.
Kitee, Tohmajärvi, Rääkkylä ja Kesälahti ovat seminaareja, seutuvaltuustoa, seutuvaliokuntaa ja kallista konsulttitoimistoa hyväksikäyttäen saaneet aikaan sosiaali- ja terveyspalveluja tuottamaan liikelaitos Hellin.
Kunnanvaltuustot ovat muutaman äänen enemmistöllä, tutkituttamatta muita vaihtoehtoratkaisuja, hyväksyneet liikelaitos Hellin perustamisen.
Ongelmaksi ratkaisuun pääsyssä näen kunnallisen päätöksenteon syrjäyttämisen asian alullepanossa, käsittelyssä ja lopulla päätöksien jälkeisessä vaikutusmahdollisuuden puuttumisessa.
Muutama vuosi sitten perustettiin ja hyväksyttiin äänestyksien jälkeen neljän kunnan Seutusopimus. Sopimus on lyhyt ja ylimalkainen tavoitteiltaan, mutta byrokratiaportailtaan mittava.
Varsinaisiksi toimijoiksi liikelaitokseen pyrkimisessä ovat nousseet seutuvaltuusto ja erityisesti seutuvaliokunta.
Erikoiseksi niin seutuvaltuuston kuin seutuvaliokunnankin aseman tekee se, ettei kummallakaan ole minkään laista johtosääntöä toiminnalleen. Kuitenkin seutuvaliokunta on tehnyt lähes kaikki päätösehdotukset sosiaali- ja terveystoimen uudelleen järjestelystä ja jotka seutuvaltuusto on ne hyväksynyt.
Asiat on tuotu valmiiksi puituina ja ainoana vaihtoehtona myöhemmin kunnan valtuustojen hyväksyttäviksi.
Seutuvaliokunta muodostuu neljästä kunnanjohtajasta ja seutuvaltuusto muutamasta erikseen valituista valtuutetuista.
Nyt kun vuoden alusta on liikelaitos Helli aloittanut moniportaisella ja kunnallisesta luottamushenkilökontrollista erillään olevalla organisaatiolla toimintansa, voi kysyä;
onko kunnanjohtajien työt vaikeutuneet vai helpottuneet.Kuntien toiminasta ja taloudesta on siirtynyt liikelaitokselle n. 65-70 prosenttia.
perjantai 13. helmikuuta 2009
Rerveissiä Helssssingissstä
Ja tietenkin Tallinnasta. Kävin sielläkin väärentämässä suomalaisia alkoholitilastoja.
Kirjoittaja porukalla vierailimme myös eduskunnassa. Minullekin vierailu oli ensimmäinen kerta, vaikka neljännesvuosisadan asuin lähes naapurissa.
Talo oli sisältä pettymys. Kolkkoja saleja, kapeita käytäviä ja huono ilmanvaihtio.
Vielä klo 14,00 talossa leijui raskas ruuantuoksu. Tai paremminkin haju. Onneksi ei kuitenkaan kertaalleen syödyn.
Liekö täysistunto vai vajaa ollut menossa. Salissa istui yhdeksän kansanedustajaa, kun Tanja Karpela asetti puhujapöntössä Natoa suomalaiseen maisemaan sopivaksi.
Vilkaisin ohimennen Karjalaisen nettisivuja. Mitä siellä mahtaa olla meneillään? Ja kas kummaa biodieselihänhän siellä pumpataan traktoriin.
Asia on kohdaltani jo moneen kertaan puitu. En aikuisten oikeesti asiaan puutu ennenkuin sillä rintamalla tapahtuu jotain todellista. Ihmettelen vain kuka keksi juuri nyt asian nostaa keskusteluun. Tärkeämpääkin ja ajankohtaista olisi ollut pohdittavaksi.
Kuten, miten Helli alkaa pyörähdellä sosiaali- ja terveyskentässä. Taloudesta näyttävät johtajat olevan huolestuneita jo ensi metreillä. Hintoja ollaan korottamassa.
Muistelen, että säästöistä puhuttiin alkuun. Oliko se ihan miljuunia per vuosi?
No, kyllä se siitä. Tärkeintä on, että saatiin Helli ja sille johtajat,
En naputtele tällä kertaa enempää. Ilmoitan vain, että hengissä ollaan. Jotain uutta on tulossa tällä kirjoitusrintamalla. Olisiko oikea aika kertoa siitä 22.2.2009.
Kirjoittaja porukalla vierailimme myös eduskunnassa. Minullekin vierailu oli ensimmäinen kerta, vaikka neljännesvuosisadan asuin lähes naapurissa.
Talo oli sisältä pettymys. Kolkkoja saleja, kapeita käytäviä ja huono ilmanvaihtio.
Vielä klo 14,00 talossa leijui raskas ruuantuoksu. Tai paremminkin haju. Onneksi ei kuitenkaan kertaalleen syödyn.
Liekö täysistunto vai vajaa ollut menossa. Salissa istui yhdeksän kansanedustajaa, kun Tanja Karpela asetti puhujapöntössä Natoa suomalaiseen maisemaan sopivaksi.
Vilkaisin ohimennen Karjalaisen nettisivuja. Mitä siellä mahtaa olla meneillään? Ja kas kummaa biodieselihänhän siellä pumpataan traktoriin.
Asia on kohdaltani jo moneen kertaan puitu. En aikuisten oikeesti asiaan puutu ennenkuin sillä rintamalla tapahtuu jotain todellista. Ihmettelen vain kuka keksi juuri nyt asian nostaa keskusteluun. Tärkeämpääkin ja ajankohtaista olisi ollut pohdittavaksi.
Kuten, miten Helli alkaa pyörähdellä sosiaali- ja terveyskentässä. Taloudesta näyttävät johtajat olevan huolestuneita jo ensi metreillä. Hintoja ollaan korottamassa.
Muistelen, että säästöistä puhuttiin alkuun. Oliko se ihan miljuunia per vuosi?
No, kyllä se siitä. Tärkeintä on, että saatiin Helli ja sille johtajat,
En naputtele tällä kertaa enempää. Ilmoitan vain, että hengissä ollaan. Jotain uutta on tulossa tällä kirjoitusrintamalla. Olisiko oikea aika kertoa siitä 22.2.2009.
sunnuntai 8. helmikuuta 2009
Hesarin mielipidepalstalla julkaistu
Miten johtaa kuntaa, jota ei enää ole?
"Erilaiset kuntien väliset sopimuselimet ja koko seutuyhteistyö ovat
vain sosiaalista läträämistä ja keskeisten paikallispoliitikkojen
attaseasalkkujen ulkoiluttamista."
Viime aikoina on julkisuudessa (muun muassa HS 6. 2.) kiinnitetty
huomiota siihen, että kiinnostus kunnanjohtajan virkoihin on
voimakkaasti hiipunut, hakijoita niihin on vähän ja hakuaikoja
joudutaan jatkamaan. Suurten ikäluokkien eläköitymisen alettua ja pian
kiihtyessä ongelma on ajankohtainen ja pohtimisen arvoinen.
Pohjoismaisen hyvinvointivaltion rakentamisessa kunnilla oli
1960?1980-luvuilla keskeinen rooli. Vaikka työ tapahtui
valtiojohtoisesti, se koettiin mielekkääksi, resursseja siihen oli ja
itsehallinnollista valtaakin kuviteltiin käytettävän. Kuntia
johdettiin terveellä talonpoikais- ja kaupunkilaisjärjellä
virkamiesten valmistellessa ja poliittisesti valittujen
luottamushenkilöiden päättäessä asioista.
Kuitenkaan kenellekään hyvinvointivaltion rakennustyössä mukana
olleelle ei voinut jäädä epäselväksi, että kuntien hoidettaviksi
tuleviin tehtäviin nähden maamme kuntarakenne oli täysin
irrationaalinen, kuntien lukumäärä liian suuri, eikä vakavia yrityksiä
asianmukaisen maakuntahallinnon aikaansaamiseksi tehty. Vakiintuneiden
rakenteiden ylläpito kuitenkin jatkui jatkumistaan, kun rahaa riitti.
1990-luvun alun talouslamaa, joka lopetti hyvinvointivaltion
rönsyileväksi paisuneen rakentamisen, ei yksin voida syyttää
kuntajohtamisen muuttumisesta kiinnostamattomaksi. Sen myötä
jouduttiin kuitenkin siirtymään rakentamisesta purkupuolelle, mikä ei
tietenkään ole yhtä kivaa ? varsinkaan, kun siihen talkooseen ei tahdo
vapaaehtoisia löytyä.
EU-ajan koitettua monilla tahoilla jouduttiin toteamaan, että
suomalainen peruskunta ei liian pienenä yksikkönä oikein ole enää
mitään, vaan että tarvitaan paljon laaja-alaisempaa kuntien
yhteistyötä kuin ennen.
Seutuyhteistyöstä (ilman uusia rakenteita mutta tuhansine turhine
projekteineen) tuli se taikasana, jonka lumoamina suunnattiin
tulevaisuuteen.
Ja vaikka väitöskirjatasoisesti on todistettu, että massiiviseksi
paisunut konsulttijohtoinen projektitoiminta haittaa jopa varsinaisten
hyvinvointivaltiollisten perustehtävien suoritusta, ollaan edelleen
sillä tiellä, yhä syvemmällä tarpoen.
Huipentumaa tällä tiellä edustaa Paras-hanke. Se siirtää keskeisen
osan kunnallista päätösvaltaa oman kunnan vastuullisen päätöksenteon
ulkopuolelle elimille, joissa kukaan ei vastaa mistään kenellekään.
Erilaiset kuntien väliset sopimuselimet sosiaali- ja terveystoimissa
sekä koko muu jatkuva seutuyhteistyö ovat mitä leimallisimmin vain
sosiaalista läträämistä ja keskeisten paikallispoliitikkojen
attaseasalkkujen ulkoiluttamista.
Kunnan johtaminen on vastuullista ja vaativaa ammattityötä. Kunta
tarvitsee sekä poliittista että hallinnollista johtajuutta, ja vain
ani harvoin näiden yhdistäminen samaan henkilöön on mahdollista.
Sopii kysyä, että mikä on valtiovallan, viime kädessä eduskunnan,
vastuu sen yhteiskuntapoliittista vaikuttavuutta tavoittelevassa
lainsäädäntötyössä kuntatasolta katsottuna.
Kuntalakia on muuteltu niin sanotun pormestarijärjestelmän
käyttöönoton mahdollistamiseksi kunnissa. Tällöin tasavaltamme
poliittinen eliitti ja kuntatason päättäjät ovat ilmeisesti olleet
valovuosien päässä toisistaan.
Vain kahdessa kunnassa 348:sta pormestarijärjestelmä on käytössä, ja
niistäkin toinen lienee tyytymätön järjestelmään, koska on tehnyt
aloitteen lain muuttamiseksi vielä pormestarin kansanvaalinkin
mahdollistamiseksi.
Ilmeisen selvää on, että kuntarakenteemme ei ole tulevaisuudessakaan
muutettavissa maamme väestöpohjaan nähden asialliseksi. Pian meillä on
kuitenkin kuntia, joissa ei ole juurikaan asukkaita. Ehkä silloin
riittää, että pormestarina toimiva eläköitynyt opettaja tai
sairaanhoitaja esittelee eurooppalaisille vierailleen kunnan
muinaismuistomerkkejä, käytöstä poistettuja kaivoja ja kiviaitoja.
Jäljelle jäävien hyvinvointivaltiollisten tehtävien hoito tulee
kuitenkin siirtää jollekin muulle taholle, elleivät ne jo kokonaan ole
markkinavoimavetoisen yksityisen sektorin tehtävänä.
MATTI SONNINEN
entinen kaupunginjohtaja
yhteiskuntatieteiden maisteri
"Erilaiset kuntien väliset sopimuselimet ja koko seutuyhteistyö ovat
vain sosiaalista läträämistä ja keskeisten paikallispoliitikkojen
attaseasalkkujen ulkoiluttamista."
Viime aikoina on julkisuudessa (muun muassa HS 6. 2.) kiinnitetty
huomiota siihen, että kiinnostus kunnanjohtajan virkoihin on
voimakkaasti hiipunut, hakijoita niihin on vähän ja hakuaikoja
joudutaan jatkamaan. Suurten ikäluokkien eläköitymisen alettua ja pian
kiihtyessä ongelma on ajankohtainen ja pohtimisen arvoinen.
Pohjoismaisen hyvinvointivaltion rakentamisessa kunnilla oli
1960?1980-luvuilla keskeinen rooli. Vaikka työ tapahtui
valtiojohtoisesti, se koettiin mielekkääksi, resursseja siihen oli ja
itsehallinnollista valtaakin kuviteltiin käytettävän. Kuntia
johdettiin terveellä talonpoikais- ja kaupunkilaisjärjellä
virkamiesten valmistellessa ja poliittisesti valittujen
luottamushenkilöiden päättäessä asioista.
Kuitenkaan kenellekään hyvinvointivaltion rakennustyössä mukana
olleelle ei voinut jäädä epäselväksi, että kuntien hoidettaviksi
tuleviin tehtäviin nähden maamme kuntarakenne oli täysin
irrationaalinen, kuntien lukumäärä liian suuri, eikä vakavia yrityksiä
asianmukaisen maakuntahallinnon aikaansaamiseksi tehty. Vakiintuneiden
rakenteiden ylläpito kuitenkin jatkui jatkumistaan, kun rahaa riitti.
1990-luvun alun talouslamaa, joka lopetti hyvinvointivaltion
rönsyileväksi paisuneen rakentamisen, ei yksin voida syyttää
kuntajohtamisen muuttumisesta kiinnostamattomaksi. Sen myötä
jouduttiin kuitenkin siirtymään rakentamisesta purkupuolelle, mikä ei
tietenkään ole yhtä kivaa ? varsinkaan, kun siihen talkooseen ei tahdo
vapaaehtoisia löytyä.
EU-ajan koitettua monilla tahoilla jouduttiin toteamaan, että
suomalainen peruskunta ei liian pienenä yksikkönä oikein ole enää
mitään, vaan että tarvitaan paljon laaja-alaisempaa kuntien
yhteistyötä kuin ennen.
Seutuyhteistyöstä (ilman uusia rakenteita mutta tuhansine turhine
projekteineen) tuli se taikasana, jonka lumoamina suunnattiin
tulevaisuuteen.
Ja vaikka väitöskirjatasoisesti on todistettu, että massiiviseksi
paisunut konsulttijohtoinen projektitoiminta haittaa jopa varsinaisten
hyvinvointivaltiollisten perustehtävien suoritusta, ollaan edelleen
sillä tiellä, yhä syvemmällä tarpoen.
Huipentumaa tällä tiellä edustaa Paras-hanke. Se siirtää keskeisen
osan kunnallista päätösvaltaa oman kunnan vastuullisen päätöksenteon
ulkopuolelle elimille, joissa kukaan ei vastaa mistään kenellekään.
Erilaiset kuntien väliset sopimuselimet sosiaali- ja terveystoimissa
sekä koko muu jatkuva seutuyhteistyö ovat mitä leimallisimmin vain
sosiaalista läträämistä ja keskeisten paikallispoliitikkojen
attaseasalkkujen ulkoiluttamista.
Kunnan johtaminen on vastuullista ja vaativaa ammattityötä. Kunta
tarvitsee sekä poliittista että hallinnollista johtajuutta, ja vain
ani harvoin näiden yhdistäminen samaan henkilöön on mahdollista.
Sopii kysyä, että mikä on valtiovallan, viime kädessä eduskunnan,
vastuu sen yhteiskuntapoliittista vaikuttavuutta tavoittelevassa
lainsäädäntötyössä kuntatasolta katsottuna.
Kuntalakia on muuteltu niin sanotun pormestarijärjestelmän
käyttöönoton mahdollistamiseksi kunnissa. Tällöin tasavaltamme
poliittinen eliitti ja kuntatason päättäjät ovat ilmeisesti olleet
valovuosien päässä toisistaan.
Vain kahdessa kunnassa 348:sta pormestarijärjestelmä on käytössä, ja
niistäkin toinen lienee tyytymätön järjestelmään, koska on tehnyt
aloitteen lain muuttamiseksi vielä pormestarin kansanvaalinkin
mahdollistamiseksi.
Ilmeisen selvää on, että kuntarakenteemme ei ole tulevaisuudessakaan
muutettavissa maamme väestöpohjaan nähden asialliseksi. Pian meillä on
kuitenkin kuntia, joissa ei ole juurikaan asukkaita. Ehkä silloin
riittää, että pormestarina toimiva eläköitynyt opettaja tai
sairaanhoitaja esittelee eurooppalaisille vierailleen kunnan
muinaismuistomerkkejä, käytöstä poistettuja kaivoja ja kiviaitoja.
Jäljelle jäävien hyvinvointivaltiollisten tehtävien hoito tulee
kuitenkin siirtää jollekin muulle taholle, elleivät ne jo kokonaan ole
markkinavoimavetoisen yksityisen sektorin tehtävänä.
MATTI SONNINEN
entinen kaupunginjohtaja
yhteiskuntatieteiden maisteri
lauantai 7. helmikuuta 2009
Paikalleen ei saa jäädä makaamaan...
Olen katsonut peiliin. Tuttu naama. Tylsistyttävän tuttu. Kirjoituksistani varmaan ajatellaan samalla lailla. Tarttes tehrä jotain.
Blogini lukijoita on paljon. Jotkut sanovat, että hämmästyttävän paljon. Mikä sitten mättää, että tarttes tehrä jotain. Olenko vain malttamaton?
Lähden viikon reissuun. Ensin Helsingin seudulle ja siitä vähän eteenpäin. Eduskunnassakin käyn. Ja kirjoittajapäivillä. Ovat perinteiset jo kolmenkymmenen vuoden takaa.
Niin, tarttes tehrä jotain. Mietin matkalla. Pienikin poikkeama päivärutiinista auttaa jokus uuden alkuun. No, entistäkin on tekemättä. Näytelmäkäsikirjoitus.
Tuntuu muutoksen tuulia ilmassa. Vai hourailenko vain. No, en perkele. Anteeksi, kun lipsahti.
Perästä kuuluu, sanoi torven tekijä. Ja naapurin ilmavaivoista kärsivä emäntä.
Viikon päästä tavataan.
Blogini lukijoita on paljon. Jotkut sanovat, että hämmästyttävän paljon. Mikä sitten mättää, että tarttes tehrä jotain. Olenko vain malttamaton?
Lähden viikon reissuun. Ensin Helsingin seudulle ja siitä vähän eteenpäin. Eduskunnassakin käyn. Ja kirjoittajapäivillä. Ovat perinteiset jo kolmenkymmenen vuoden takaa.
Niin, tarttes tehrä jotain. Mietin matkalla. Pienikin poikkeama päivärutiinista auttaa jokus uuden alkuun. No, entistäkin on tekemättä. Näytelmäkäsikirjoitus.
Tuntuu muutoksen tuulia ilmassa. Vai hourailenko vain. No, en perkele. Anteeksi, kun lipsahti.
Perästä kuuluu, sanoi torven tekijä. Ja naapurin ilmavaivoista kärsivä emäntä.
Viikon päästä tavataan.
torstai 5. helmikuuta 2009
Osallistuin Sote/Helli koulutukseen illalla
Koulutusta antoivat Olli Riikonen, Airi Turunen, Ulla Huhtilainen, Sirkka Röppänen ja Teuvo Hukka. Kouluttajista Tohmajärvelle Maiju Lassila saliin asti eivät tulleet Kirsi Hämäläinen ja Jorma Turunen.
Odottelin jotain uutta kuultavaa Sote/Helli rintamalta. Valitettavasti jouduin pettymään. Niin Olli Riikonen kuin Airi Turunenkin esittivät saman liturkian, jonka olen kuullut ja erityisesti lukenut netistä ja papereistakin aikaisemmin. En sitä ryhdy toistamaan tässä. Käykää ihmiset netissä. Sieltä sitä koulutusta saa.
Muutamia lyhyitä kysymyksen omaisia puheenvuoroja käyttivät "oppilaatkin". Varsinaista keskustelua ei syntynyt, eikä sitä olisi ehditty käydäkään ajan puutteen takia.
Olli Riikosen epäilyyn, että jotkut toivovat sote/hellin epäonnistuvan, totesin omalta puoleltani, että tuskin sellaista toivoo tai tahtoo kukaan.
Jos terve kritiikki ja keskustelu vaihtoehdoista luokitellaan epäonnistumisen toivomiseksi, ollaan asiat tulkittu väärin. Kyllä kuntalaisten keskuudessa on aistittavissa selvä pelko palvelujen menettämisestä. Ei kukaan toivo, että palvelut menetetään, vaikka ne tuotetaan Hellin kautta.
Airi Turusen esityksen jälkeen käytin toisen puheenvuoron, jossa kiinnitin huomiota kiinteistöjen käyttöön. Totesin, että kuntien olisi tehtävä selvät vuokrasopimukset Hellin kanssa, joissa näkyy käyttötarkoitus ja vähimmäisvuokra-aika, ettei käy niin, että kunnat saneeraavat tilat ja Helli ei niitä sitten vuokraakaan. Hellihän päättää yksin kiinteistöjen käytöstä ja vuokrista.
Vastausta ei tainnut antaa kukaan miten menetellään asian kanssa.
Kolmas puheenvuoroni herätti oppilaat ja nähtävästi vetäjätkin. Totesin, että Päijät-Hämeen liikelaitos Oiva, joka on lähes yksi yhteen Hellin kanssa, olisi hyvä ottaa keskusteluun. Noin niinkuin malliksi. Se on toiminut n. kaksi vuotta. Jotain kokemuspohjaista tietoa sieltä voisi ammentaa Helliinkin. Ettei puhtaasti teorian ja retoriikan varassa tarvitsisi toimia.
Oivan kokemukset olen kuullut Oivan johtajan ja Hollolan kunnanjohtajan alustuksista. Oivan paras saavutus on yksi yhteinen viiden kunnan terveyskeskuksen vuodeosasto. Kustannussäästöjä ei ole syntynyt ja syrjäseudun palvelut ovat edelleen syrjäseudun palveluita. Nyt siellä ollaan puuhaamassa seitsemän kunnan liitosta.
Kun totesin, että tämä asia olisi hyvä ottaa tosi asiana huomioon myös Hellin toiminnassa, eli olisi nähtävä mikä on tosiasiallinen lopputulos terveyskeskuspalvelujen järjestämisessä. Mielestäni se on se, että Keski-Karjalassa toimii lopulta yksi terveyskeskus ja se on Kiteellä.
Tämä sai eräät hiiltymään ja toteamaan, että allekirjoittaneen olisi hyvä muistaa toimia tohmajärveläisten luottamushenkilönä sosiaali- ja terveyslautakunnassa.
No, sen muistan. Ei sitä virkamiehen tarvitse minulle toitottaa. Olen sitä paitsi toimistani vastuussa luottamushenkilönä kuntalaisille. En virkamiehelle, vaikka olisi korkealla paikallakin.
Jos tosiasian kieltäminen vie asioita paremmin eteen päin kuin totuuden puhuminen, ollaan kestämättömässä tilanteessa.
Olen luvannut tehdä kaikkeni, että lääkäri- ja terveyskeskuspalvelut sekä vuodeosasto Tohmajärvellä säilyisivät. Sen lupauksen täytän. Jos siihen en pysty, niin epäonnistuminen ei tule johtumaan yrityksen puutteesta.
Odottelin jotain uutta kuultavaa Sote/Helli rintamalta. Valitettavasti jouduin pettymään. Niin Olli Riikonen kuin Airi Turunenkin esittivät saman liturkian, jonka olen kuullut ja erityisesti lukenut netistä ja papereistakin aikaisemmin. En sitä ryhdy toistamaan tässä. Käykää ihmiset netissä. Sieltä sitä koulutusta saa.
Muutamia lyhyitä kysymyksen omaisia puheenvuoroja käyttivät "oppilaatkin". Varsinaista keskustelua ei syntynyt, eikä sitä olisi ehditty käydäkään ajan puutteen takia.
Olli Riikosen epäilyyn, että jotkut toivovat sote/hellin epäonnistuvan, totesin omalta puoleltani, että tuskin sellaista toivoo tai tahtoo kukaan.
Jos terve kritiikki ja keskustelu vaihtoehdoista luokitellaan epäonnistumisen toivomiseksi, ollaan asiat tulkittu väärin. Kyllä kuntalaisten keskuudessa on aistittavissa selvä pelko palvelujen menettämisestä. Ei kukaan toivo, että palvelut menetetään, vaikka ne tuotetaan Hellin kautta.
Airi Turusen esityksen jälkeen käytin toisen puheenvuoron, jossa kiinnitin huomiota kiinteistöjen käyttöön. Totesin, että kuntien olisi tehtävä selvät vuokrasopimukset Hellin kanssa, joissa näkyy käyttötarkoitus ja vähimmäisvuokra-aika, ettei käy niin, että kunnat saneeraavat tilat ja Helli ei niitä sitten vuokraakaan. Hellihän päättää yksin kiinteistöjen käytöstä ja vuokrista.
Vastausta ei tainnut antaa kukaan miten menetellään asian kanssa.
Kolmas puheenvuoroni herätti oppilaat ja nähtävästi vetäjätkin. Totesin, että Päijät-Hämeen liikelaitos Oiva, joka on lähes yksi yhteen Hellin kanssa, olisi hyvä ottaa keskusteluun. Noin niinkuin malliksi. Se on toiminut n. kaksi vuotta. Jotain kokemuspohjaista tietoa sieltä voisi ammentaa Helliinkin. Ettei puhtaasti teorian ja retoriikan varassa tarvitsisi toimia.
Oivan kokemukset olen kuullut Oivan johtajan ja Hollolan kunnanjohtajan alustuksista. Oivan paras saavutus on yksi yhteinen viiden kunnan terveyskeskuksen vuodeosasto. Kustannussäästöjä ei ole syntynyt ja syrjäseudun palvelut ovat edelleen syrjäseudun palveluita. Nyt siellä ollaan puuhaamassa seitsemän kunnan liitosta.
Kun totesin, että tämä asia olisi hyvä ottaa tosi asiana huomioon myös Hellin toiminnassa, eli olisi nähtävä mikä on tosiasiallinen lopputulos terveyskeskuspalvelujen järjestämisessä. Mielestäni se on se, että Keski-Karjalassa toimii lopulta yksi terveyskeskus ja se on Kiteellä.
Tämä sai eräät hiiltymään ja toteamaan, että allekirjoittaneen olisi hyvä muistaa toimia tohmajärveläisten luottamushenkilönä sosiaali- ja terveyslautakunnassa.
No, sen muistan. Ei sitä virkamiehen tarvitse minulle toitottaa. Olen sitä paitsi toimistani vastuussa luottamushenkilönä kuntalaisille. En virkamiehelle, vaikka olisi korkealla paikallakin.
Jos tosiasian kieltäminen vie asioita paremmin eteen päin kuin totuuden puhuminen, ollaan kestämättömässä tilanteessa.
Olen luvannut tehdä kaikkeni, että lääkäri- ja terveyskeskuspalvelut sekä vuodeosasto Tohmajärvellä säilyisivät. Sen lupauksen täytän. Jos siihen en pysty, niin epäonnistuminen ei tule johtumaan yrityksen puutteesta.
keskiviikko 4. helmikuuta 2009
Kuntaliitto selvittää....
Olen kymmenen vuoden ajan yrittänyt selvittää itselleni, mikä on kuntaliiton asema ja tehtävä yhteiskunnassa. En ole onnistunut tehtävässäni.
Tänään sain eteeni taas yhden kuntaliiton selvityksen. Siinä selvitettiin kunnanjohtajien asemaa ja palkkausta ennen, nyt ja tulevaisuudessa. Kuntaliitto oli ilmeisesti asian katsonut tärkeäksi selvittää juuri nyt. Eletäänhän lamassa.
Selvityksestä käy ilmi, että kymmenen vuotta sitten kunnanjohajien virkoihin oli ilmoittautuneita keskimäärin 18 ja nyt vain 12 hakijaa. Samasta selvityksestä käy ilmi, että erikokoisiin kuntiin on hakuhalukkuus erilaista. Kuin myös se, että vaikeinta pätevän johtajan löytyminen on Keski-Pohjanmaalla ja Itä-Uudellamaalla.
Kunnanjohtajan keskimääräinen kokonaisansio on 5500 euroa/kk.
Edelliset tiedot ovat tämän päivän Hesarista. Samassa jutussa kuntaliiton kehitysjohtaja Kaija Majoinen epäilee, että kun kunnanjohtajan työ on julkista johtamista ja mahdolliset erot saavat runsaasti julkisuutta se voi osaltaan vähentää kiinnostusta.
Siinä sitä on tyhty selvitystä, että on saatu loppupäätelmä syntymään. Onko selvitys niitä tärkeimpiä asioita tähän päivään sopivaksi? Ilmeisesti on kuntaliiton mielestä.
Viime syksyyn asti luulin, että tärkeintä mitä kuntaliitto saa aikaan ovat kuntapäivät.
Siellä jaetaan kuulakärkikynät koko suvulle ja karkkia saa syödä niin paljon kuin amalkaamat kestävät.
Hain ilmeisesti ainoana valtuutettuna ja hallituksen jäsenenä kirjallisesti viime syksyn kuntapäiville. Pakit tulivat sieltäkin. Johtoryhmä ilmoitti, että kuntapäiville ei luottamushenkilöt nyt osallistu. Sinne menevät virkahenkilöt. Tarvitsevat ilmeisesti lepoa, virkistystä ja kuulakärkikyniä.
Kuten blogini lukija tiennee, vastustin kunnanjohtajan palkan korotusta viime vuoden viimeisessä hallituksen kokouksessa.
Korotusehdotuksen perusteena mainittu palkkakuoppaa kun en ollut huomannut.
Eikä olisi pitänyt huomata esityksen tekijänkään, jos olisi kysynyt palkkatietoa kuntaliitosta. No, palkkaa nostettiin. Toisekseen, jokainen on palkkansa ansainnut.
Kuka enemmän kuka vähemmän.
Ovatko ns. sopimuspalkat oikea ratkaisu, jos ne tehdään suppeassa neljän henkilön jaostossa tai 7-jäsenisessä hallituksessa?
Neljä vuotta sitten sovittiin Tohmajärvellä osastopäällikön kuukausipalkaksi 4800 euroa. Siis suurimmaksi palkaksi kunnassa. Eikä siihen tarvittu jaostoa enempää kuin hallitustakaan.
Ei lukijan tarvitse pelätä, että sopimuspalkka jää paikalleen killumaan. Siihen tulee vuotuiset lakisääteiset korotukset tietenkin päälle.
Tänään sain eteeni taas yhden kuntaliiton selvityksen. Siinä selvitettiin kunnanjohtajien asemaa ja palkkausta ennen, nyt ja tulevaisuudessa. Kuntaliitto oli ilmeisesti asian katsonut tärkeäksi selvittää juuri nyt. Eletäänhän lamassa.
Selvityksestä käy ilmi, että kymmenen vuotta sitten kunnanjohajien virkoihin oli ilmoittautuneita keskimäärin 18 ja nyt vain 12 hakijaa. Samasta selvityksestä käy ilmi, että erikokoisiin kuntiin on hakuhalukkuus erilaista. Kuin myös se, että vaikeinta pätevän johtajan löytyminen on Keski-Pohjanmaalla ja Itä-Uudellamaalla.
Kunnanjohtajan keskimääräinen kokonaisansio on 5500 euroa/kk.
Edelliset tiedot ovat tämän päivän Hesarista. Samassa jutussa kuntaliiton kehitysjohtaja Kaija Majoinen epäilee, että kun kunnanjohtajan työ on julkista johtamista ja mahdolliset erot saavat runsaasti julkisuutta se voi osaltaan vähentää kiinnostusta.
Siinä sitä on tyhty selvitystä, että on saatu loppupäätelmä syntymään. Onko selvitys niitä tärkeimpiä asioita tähän päivään sopivaksi? Ilmeisesti on kuntaliiton mielestä.
Viime syksyyn asti luulin, että tärkeintä mitä kuntaliitto saa aikaan ovat kuntapäivät.
Siellä jaetaan kuulakärkikynät koko suvulle ja karkkia saa syödä niin paljon kuin amalkaamat kestävät.
Hain ilmeisesti ainoana valtuutettuna ja hallituksen jäsenenä kirjallisesti viime syksyn kuntapäiville. Pakit tulivat sieltäkin. Johtoryhmä ilmoitti, että kuntapäiville ei luottamushenkilöt nyt osallistu. Sinne menevät virkahenkilöt. Tarvitsevat ilmeisesti lepoa, virkistystä ja kuulakärkikyniä.
Kuten blogini lukija tiennee, vastustin kunnanjohtajan palkan korotusta viime vuoden viimeisessä hallituksen kokouksessa.
Korotusehdotuksen perusteena mainittu palkkakuoppaa kun en ollut huomannut.
Eikä olisi pitänyt huomata esityksen tekijänkään, jos olisi kysynyt palkkatietoa kuntaliitosta. No, palkkaa nostettiin. Toisekseen, jokainen on palkkansa ansainnut.
Kuka enemmän kuka vähemmän.
Ovatko ns. sopimuspalkat oikea ratkaisu, jos ne tehdään suppeassa neljän henkilön jaostossa tai 7-jäsenisessä hallituksessa?
Neljä vuotta sitten sovittiin Tohmajärvellä osastopäällikön kuukausipalkaksi 4800 euroa. Siis suurimmaksi palkaksi kunnassa. Eikä siihen tarvittu jaostoa enempää kuin hallitustakaan.
Ei lukijan tarvitse pelätä, että sopimuspalkka jää paikalleen killumaan. Siihen tulee vuotuiset lakisääteiset korotukset tietenkin päälle.
maanantai 2. helmikuuta 2009
Hajontaa kunnanhallituksen tiedottamisessa
Karjalaisen nettiuutisista luin, että Tohmajärven terveyskeskuksen vuodeosasto supistuu 40 vuodepaikasta 23-38 paikkaan.
Tulkitsen noin suuren hajonnan tietoiseksi harhaanjohtamiseksi tai täydelliseksi asiantuntemattomuudeksi. Onhan siinä vissi vaikeus remonttimiehelle, kun alkaa saneeraushommat, tekeekö sänkypaikkoja 23 vai 38 kpl. Vaikka joukkoon mahduttaisi kerrossänkyjäkin.
Sote/hellin aivoituksista ei ota selvää enää Erkkikään. Lukekaa nyt kuitenkin Tohmajarvi.fi sivuilta mitä kunnanhallituksen esityslistan sivuilla asiasta sanotaan. Eihän sieltä koko totuus näy, mutta enemmän kuin mitä nyt lehtiuutisessa sanotaan.
Eli, että vuodeosasto Terveyskeskuksesta lähtee. Valitettavasti.
Sain minäkin kutsun Keski-Karjalan sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsenenä koulutukseen, jossa käsitellään sosiaali- ja terveyshuollon ajankohtaisia asioita.
Kutsu oli osoitettu kunnissa ja kuntayhtymissä oleville luottamushenkilöille.
Hyvä se on, että koulutusta on saatavilla. Yksi asia vain arveluttaa.
Viiden tunnin koulutuksesta minun pitäisi maksaa 40 euroa. Kun päälle pannaan kyytikulut Kiteelle, niin homma on sen verran kallis, ettei siihen luottamushenkilön varat riitä. Ainakaan minun.
PS.
Tai yhdellä ehdolla. Tulen, jos luennoitsijat Airi Turunen ja Arja Jämsen eivät ota esityksistään palkkaa.
Tehdään yhdessä säästöjä kunnille. Niinhän luvattiin, kun Helli perustettiin.
Tulkitsen noin suuren hajonnan tietoiseksi harhaanjohtamiseksi tai täydelliseksi asiantuntemattomuudeksi. Onhan siinä vissi vaikeus remonttimiehelle, kun alkaa saneeraushommat, tekeekö sänkypaikkoja 23 vai 38 kpl. Vaikka joukkoon mahduttaisi kerrossänkyjäkin.
Sote/hellin aivoituksista ei ota selvää enää Erkkikään. Lukekaa nyt kuitenkin Tohmajarvi.fi sivuilta mitä kunnanhallituksen esityslistan sivuilla asiasta sanotaan. Eihän sieltä koko totuus näy, mutta enemmän kuin mitä nyt lehtiuutisessa sanotaan.
Eli, että vuodeosasto Terveyskeskuksesta lähtee. Valitettavasti.
Sain minäkin kutsun Keski-Karjalan sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsenenä koulutukseen, jossa käsitellään sosiaali- ja terveyshuollon ajankohtaisia asioita.
Kutsu oli osoitettu kunnissa ja kuntayhtymissä oleville luottamushenkilöille.
Hyvä se on, että koulutusta on saatavilla. Yksi asia vain arveluttaa.
Viiden tunnin koulutuksesta minun pitäisi maksaa 40 euroa. Kun päälle pannaan kyytikulut Kiteelle, niin homma on sen verran kallis, ettei siihen luottamushenkilön varat riitä. Ainakaan minun.
PS.
Tai yhdellä ehdolla. Tulen, jos luennoitsijat Airi Turunen ja Arja Jämsen eivät ota esityksistään palkkaa.
Tehdään yhdessä säästöjä kunnille. Niinhän luvattiin, kun Helli perustettiin.
TÄMÄ TIEDETTIIN JA VAROTETTIIN
Tohmajärven terveyskeskuksen vuodeosasto siirtyy Kiteelle. En jaksa asiasta jankuttaa enää. Olen "räyhännyt" asiasta hallituksessa ja valtuustossa koko sotesopan ajan.
Nyt kunnanjohtaja näyttää pääsevän päämääräänsä ja keskustan yksinkertainen enemmistön haluamaansa lopputulokseen. Tohmajärvellä ei ole kohta vuodeosastoa eikä ilmeisesti pian lääkärinvastaanottoa.
Samalla äänestäjien on hyväksyttävä kehityksen suunta, joka selvästi oli esillä jo vaalien aikaan.
Jos joku henkilö on asiasta kiinnostunut, voi seurata nykytilannetta esim. www.tohmajarvi.fi kunnanhallituksen sivuilta ja sieltä esityslistat.
Paras teksti löytyy kuitenkin osoitteesta: www.tohmajarvendemarit.com
Aamen.
Nyt kunnanjohtaja näyttää pääsevän päämääräänsä ja keskustan yksinkertainen enemmistön haluamaansa lopputulokseen. Tohmajärvellä ei ole kohta vuodeosastoa eikä ilmeisesti pian lääkärinvastaanottoa.
Samalla äänestäjien on hyväksyttävä kehityksen suunta, joka selvästi oli esillä jo vaalien aikaan.
Jos joku henkilö on asiasta kiinnostunut, voi seurata nykytilannetta esim. www.tohmajarvi.fi kunnanhallituksen sivuilta ja sieltä esityslistat.
Paras teksti löytyy kuitenkin osoitteesta: www.tohmajarvendemarit.com
Aamen.
sunnuntai 1. helmikuuta 2009
Tipaton ei tappanut
Tammikuu on takana päin. Oliko tipaton tai tavaton, sama tuo lie. Helmikuu helistää seuraavaksi. Nyt on pakkasta Tohmajärvellä -7 celsiusta ja välihousut häveissä.
Olen vanhan liiton miehiä. Arvostan postikortteja. Joulukortteja erikoisesti. Siksipä heti aamutuimaan tein joulukorteista invertaanion ennen pois heittoa.
Joulukortteja oli tullut yhteensä 32 kpl. Yksi Englannista, yksi Saksasta, kaksi eduskunnasta ja yksi EU-parlamentista. Tai jostain sieltä päin.
Miellyttävä korttionnittelu oli pojan pojan poikien lähettämä. Nyt sitä tuntee itsensä vanhaksi. Van haitanneeko tuo mitään.
Neljä korttia tuli tohmajärveläisiltä lähettäjiltä. Muut tulivat Helsingin seudulta.
Tuossapa tuo joulukorttisaldo. Nyt pitäisi vielä suorittaa vertailu omien lähettämiemme korttien kanssa. Ei siksi, että kumpi voittaa, vaan siksi, että voi aprikoida ketkä ovat kuolleet.
No, tuo on vitsi vitsi.
Kun joulukorteista puhutaan, puhutaan vähän joululahjoistakin.
Ilmeisesti elämänkatsomukseni muuttuminen on huomattu. Siihen päätelmään tulin kun kayselin saamaani joululahjaa.
Aikaisemmin lahjani olivat enemmän lyhytkäyttöisiä. Helposti särkyviäkin. Nyt on toisin.
Sain lahjaksi VUOHEN. En kotinavettaan elävää, vaan sinne missä sitä enemmän tarvitaan. Kirkon ulkomaanapu huolehtii siitä, että lahjavuohi osuu oikeaan osoitteeseen.
Tiedän, ettei vuohella, ei kahdellakaan poisteta maailman nälänhätää. Se on kuitenkin ihmisten pieni ele oikeaan suuntaan. Lahjakortti sai ainakin minut liikuttumaan siitä, että joku huomaa mitä lahjaa jossakin tarvitaan enemmän kuin mitä se minulle merkitsisi.
Asia tuli mieleeni, kun luin netistä miten meillä hoidetaan yhteisiä asioita. Kilpaillaan siitä, miten oma palkka saadaan nostettua mahdollisimman korkeaksi. Palkka, joka kerätään yhteisen kassan verotuloilla. Sellaistenkin, joilla on leipä tiukassa.
On tämä elämän menoa Keski-Karjalassa.
Olen vanhan liiton miehiä. Arvostan postikortteja. Joulukortteja erikoisesti. Siksipä heti aamutuimaan tein joulukorteista invertaanion ennen pois heittoa.
Joulukortteja oli tullut yhteensä 32 kpl. Yksi Englannista, yksi Saksasta, kaksi eduskunnasta ja yksi EU-parlamentista. Tai jostain sieltä päin.
Miellyttävä korttionnittelu oli pojan pojan poikien lähettämä. Nyt sitä tuntee itsensä vanhaksi. Van haitanneeko tuo mitään.
Neljä korttia tuli tohmajärveläisiltä lähettäjiltä. Muut tulivat Helsingin seudulta.
Tuossapa tuo joulukorttisaldo. Nyt pitäisi vielä suorittaa vertailu omien lähettämiemme korttien kanssa. Ei siksi, että kumpi voittaa, vaan siksi, että voi aprikoida ketkä ovat kuolleet.
No, tuo on vitsi vitsi.
Kun joulukorteista puhutaan, puhutaan vähän joululahjoistakin.
Ilmeisesti elämänkatsomukseni muuttuminen on huomattu. Siihen päätelmään tulin kun kayselin saamaani joululahjaa.
Aikaisemmin lahjani olivat enemmän lyhytkäyttöisiä. Helposti särkyviäkin. Nyt on toisin.
Sain lahjaksi VUOHEN. En kotinavettaan elävää, vaan sinne missä sitä enemmän tarvitaan. Kirkon ulkomaanapu huolehtii siitä, että lahjavuohi osuu oikeaan osoitteeseen.
Tiedän, ettei vuohella, ei kahdellakaan poisteta maailman nälänhätää. Se on kuitenkin ihmisten pieni ele oikeaan suuntaan. Lahjakortti sai ainakin minut liikuttumaan siitä, että joku huomaa mitä lahjaa jossakin tarvitaan enemmän kuin mitä se minulle merkitsisi.
Asia tuli mieleeni, kun luin netistä miten meillä hoidetaan yhteisiä asioita. Kilpaillaan siitä, miten oma palkka saadaan nostettua mahdollisimman korkeaksi. Palkka, joka kerätään yhteisen kassan verotuloilla. Sellaistenkin, joilla on leipä tiukassa.
On tämä elämän menoa Keski-Karjalassa.
Ei vähemmistöä saa vaientaa
Lehdistö, monesko valtiomahti se sanoo olevansa, on näillä susirajoilla alkanut masinoida asialla, joka ei sille välttämättä kuulu. Useammassa lehdessä on kannettu huolta valtuutettujen käyttäytymisestä ja pitkistä kokouskestoajoista.
Pitkää kokousta on paheksittu Joensuussa. Tohmajärven valtuuston viime kauden pitkiä kokouksia on paheksittu ja nyt viime kokouksen puheenvuoroja on sanottu piikittelyksi.
Lehdissä saa kaikkia asioita käsitellä ja sanoa niistä oman mielipiteensä. Eriasia on, kuuluuko kokousselostukseen valtuutettujen arvostelu omista toimittajan näkökannoista käsin.
Mielestäni ei siten, että toisen valtuutetun, jopa puheenvuoroja pitämättömän kannalle asetutaan ja toisen puheenvuoroa paheksutaan.
Kokousselostuksen loppuun liitetty toimittajan henkilökohtainen kommentti sitä vastoin on suositeltava lisä kokousselostukseen. Silloin sen vähemmänkin asioita seuraava osaa erottaa varsinaisesta kokousselostuksesta toimittajan henkilökohtaiseksi mielipiteeksi.
* * *
Nyt kun toimittajat ovat aktivoituneet "arvostelemaan" valtuutettuja, pitäisi samaa aktiivisuutta osoittaa myös kunnan virkamiesten toimia kohtaan. Erityisesti virkamiesten ykkösketjua kohtaan.
Selvityksen alle voisi ottaa, milloin kunnanjohtajat toimivat kunnanjohtajina, milloin projektien vastaavina ja milloin seutuvaliokunnan jäseninä. Jokainen tehtävä, vaikka samalla henkilöllä onkin, tarvitsee mielestäni tarkkaan määritellyt valtuudet eri tehtäviin.
Esimerkkinä voisi kysyä mihin perustuu se lehdessä luettu ilmaus, jossa Hellin johtajan nimitys perustui seutuvaliokunnan SITOVAAN esitykseen.
Kysyä voisi sitäkin, miksi pitää sotkea selvää asiaa seutuvaliokunnan vähintäinkin kiistellyllä toimivallalla.
Eikö yksinkertaisnta olisi ollut sanoa, että valinta noudatti Kiteen kaupungin hallintosääntöä, jossa kyseisen nimityksen teki kaupunginhallitus kaupunginjohtajan esityksestä.
Jotenkin minusta tuntuu, että blogiani lukevat hekin, jotka eivät sano sitä lukevansa.
Erityisesti tutkivalle journalismille luulisi olevan kiinnostavaa selvittää, mihin seutuvaltuuston ja erityisesti seutuvaliokunnan toiminta ja päätökset perustuvat. Miten ne ottavat huomioon kuntalain ja onko ne demokraattisen kontrollin alaisia lainkaan.
Omalta osaltani sanon, etteivät niin kauan kuin niiltä puuttuu johtosäännöt, jotka kunnanvaltuustot ovat hyväksyneet. Mielestäni asia kuuluisi selvittää. Seutusotku on johtanut Keski-Karjaln liikelaitosmyllerrykseen.
Pitkää kokousta on paheksittu Joensuussa. Tohmajärven valtuuston viime kauden pitkiä kokouksia on paheksittu ja nyt viime kokouksen puheenvuoroja on sanottu piikittelyksi.
Lehdissä saa kaikkia asioita käsitellä ja sanoa niistä oman mielipiteensä. Eriasia on, kuuluuko kokousselostukseen valtuutettujen arvostelu omista toimittajan näkökannoista käsin.
Mielestäni ei siten, että toisen valtuutetun, jopa puheenvuoroja pitämättömän kannalle asetutaan ja toisen puheenvuoroa paheksutaan.
Kokousselostuksen loppuun liitetty toimittajan henkilökohtainen kommentti sitä vastoin on suositeltava lisä kokousselostukseen. Silloin sen vähemmänkin asioita seuraava osaa erottaa varsinaisesta kokousselostuksesta toimittajan henkilökohtaiseksi mielipiteeksi.
* * *
Nyt kun toimittajat ovat aktivoituneet "arvostelemaan" valtuutettuja, pitäisi samaa aktiivisuutta osoittaa myös kunnan virkamiesten toimia kohtaan. Erityisesti virkamiesten ykkösketjua kohtaan.
Selvityksen alle voisi ottaa, milloin kunnanjohtajat toimivat kunnanjohtajina, milloin projektien vastaavina ja milloin seutuvaliokunnan jäseninä. Jokainen tehtävä, vaikka samalla henkilöllä onkin, tarvitsee mielestäni tarkkaan määritellyt valtuudet eri tehtäviin.
Esimerkkinä voisi kysyä mihin perustuu se lehdessä luettu ilmaus, jossa Hellin johtajan nimitys perustui seutuvaliokunnan SITOVAAN esitykseen.
Kysyä voisi sitäkin, miksi pitää sotkea selvää asiaa seutuvaliokunnan vähintäinkin kiistellyllä toimivallalla.
Eikö yksinkertaisnta olisi ollut sanoa, että valinta noudatti Kiteen kaupungin hallintosääntöä, jossa kyseisen nimityksen teki kaupunginhallitus kaupunginjohtajan esityksestä.
Jotenkin minusta tuntuu, että blogiani lukevat hekin, jotka eivät sano sitä lukevansa.
Erityisesti tutkivalle journalismille luulisi olevan kiinnostavaa selvittää, mihin seutuvaltuuston ja erityisesti seutuvaliokunnan toiminta ja päätökset perustuvat. Miten ne ottavat huomioon kuntalain ja onko ne demokraattisen kontrollin alaisia lainkaan.
Omalta osaltani sanon, etteivät niin kauan kuin niiltä puuttuu johtosäännöt, jotka kunnanvaltuustot ovat hyväksyneet. Mielestäni asia kuuluisi selvittää. Seutusotku on johtanut Keski-Karjaln liikelaitosmyllerrykseen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)