Poliisit eivät ole opettajia

Kulttuuri on muutakin kuin taidetta.

Puhutaan paljon kulttuurista. Jokainen omasta näkökannastaan katsoen. Paljon on myös heitä, jotka vain hymähtävät sanaa hienoston hömpötyksenä. Alkuaan kulttuuri merkitsi viljelyä. oliko se kyntöä, kylvöä ja sadon korjuuta? Ehkä. Minulle kulttuuri on olemista, tekemistä, rakentamista, elämistä ja elinympäristön tapahtumien  huomioimista. Tärkeää on huomata kulttuurissa tapahtuneet ja tapahtuvat muutokset.

Ukkini aikoinaan oli seuramies. Sanottiin ukin lyöneen heinähangon pystyyn ja lähteneen pellolta kun näki vieraan tulleen talon pihaan. Heinäpouta ei ollut esteenä. Jokaista vierasta ennen tervehdittiin ja kysyttiin mitä kuuluu. Se ei ollut uteliaisuutta vaan tiedon tarvetta. Monesti vieras ehti ennen kuulumisten kysymistä kertoa terveisensä. Mistä on tulossa ja mihin menossa. Kahvitellessä kerrottiin säät, karjan, talon ja kylän tapahtumat. Se ei ollut juoruilua vaan ajankohtaista elämää. Ei ollut puhelinta saati kännykkää. Kulttuurin muutos edellä tapahtuneesta nykypäivään on iso. Jos nyt kysyt toiselta mitä kuuluu saat vastaukseksi, mitä se sinulle kuuluu. Lisäkysymys saa vastauksen, lopeta tai saat turpiisi. Kännykän tuijotus jatkuu keskeytyksettä.

Koulumaailmassa kuohuu. Siellä on paljon muutoksia entiseen. Kukaan ei tunnu olevan tyytyväinen nykymenoon. Ei opettajat, oppilaiden vanhemmat eivätkä oppilaatkaan.  Koulukulttuurin muutos näyttää tapahtuneen. Alakouluun mennessä minulla oli selässä reppu. Siinä äidin laatimat eväsleivät ja maitopullo. Taskussa kankainen nenäliina. Kaikilla ei sitäkään. Kouluun mennessä käveltiin. Tullessa juostiin niin, että loppumaito pullossa kirnuutui voikokkareiksi. Martan sain vieruskaveriksi. Liekö saanut minusta tarpeekseen. Ei tullut toisena päivänä enää kouluun. Piti vuoden tauon. Opettaja Aino Oinonen opetti meitä sanomaan hyvää päivää. Pelkkä päivä ei riittänyt. Kumarrus, niiaus ja kiitos olivat tärkeitä asioita. Kenellekään ei tullut mieleen meluta, häiritä tai jättää opettajan ohjeet noudattamatta.

Koulukulttuuri on muuttunut. Pulpetit ovat hävinneet luokasta. Oppilaat näyttävät opiskelevan omaan tahtiinsa. Jokaisella on kännykkä. Ja tietenkin koko ajan käytössä. Opettaja näyttää sivultiselta. Koulussa melutaan ja kiusataan. Käytetään väkivaltaa. Aseitakin. Tähän on tultu. Kaikki ovat tyytymättömiä. Kukaan ei puutu muutoksen aikaan saamiseksi. Sehän olisi astuminen koulukulttuurissa askel kohti entistä. Ja luopumista jopa kännykästä. 

Sisäministeri Mari Rantanen ps. ammatiltaan poliisi lupasi kouluihin poliiseja. Mitä koulupoliisi tekee? Tuskin poliisilla on valmiuksia opetukseen. Eihän poliisin ammattikokemus kansanedustajaksikaan ole tae tehtävässä onnistumisessa. Teen demareille käyttöön oman päätösehdotukseni. Luokkaan kuuluu opettaja ja oppilaat. Ei poliisit ja kännykät.

Kuten lukija lienee huomannut liittelen mielelläni asioita toisiinsa, vertailen ja yhdistän. Viisaat saattaisivat sanoa sitä assosioimiseksi. Minusta edellä oleva kirjoitukseni on perustelu sille, ettei kaikki uusi ole hyvää ihmiselle. Mutta ei vanhakaan. Elämän kokemukseeni sisältyy onnistumisia ja epäonnistumisia tasaisessa suhteessa. On lapio- ja tehdastyötä. Yrittäjyyttä ja kauluspaita tehtäviä. Olen kuljettanut hääpareja, rikollisia, lääkäreitä ja ruumiita samassa autossa. En kuitenkaan yhtä aikaa. En kaipaa sitä aikaa takaisin. Koulumaailmaa kylläkin. Vaikka siinä epäonnistuin eniten. Lukuun ottamatta opettaja Aino Oinosen ensimmäisen vuoden opetusta. 

Palkka tehdyn työn mukaan

 Demokratiakin venyy

Mikään ei ole niin vanha kuin eilinen lehti. Siksi jätän Amerikan vaalituloksen kommentoimatta. Opiksi niistä kyllä voisi joitain asioita ottaa. Galluppeihin ja politiikan toimittajiin ei kannata luottaa. Eikä ennustaeukkoihin. Kannattaisi katsoa peiliin. Siellä näkyy äänestäjä joka toimii ja äänestää oman tietopohjansa ja tarpeiden mukaan. Valtaosalle äänestäjistä maailman laajuiset ongelmat ovat tuntemattomia. Äänestäjää hämää kun ongelmista kiistellään. Tiedemiehetkin saati poliitikot. Kamala Harris lähestyi äänestäjiä liian sivistyneesti ja tutkimuksiin vedoten. Trump latasi törkypuhetta, leimasi vastustajat hulluiksi ja lupasi mahdottomia. Harrisin tarjoamaa äänestäjä ei ymmärtänyt, mutta silloin vaihtoehdoksi jäi Trump uskon perusteella.

Tulevissa kunta- ja sotevaaleissa on huomioitava mitä äänestäjälle tarjotaan ja mitä luvataan. Kuntatasolla ihmiset ovat omalla käyttäytymisellään ohjanneet kunnat nykyiseen tilanteeseen. Ja kuntapäättäjät ovat olleet mukana tällaisessa kehityksessä. Muistan kun joka kylässä oli vähintään kaksi kauppaa, pankki ja julkinen liikenne. Kaupat katosivat kun ostajille ei kylän kauppa kelvannut. Pankit fuusioituivat ja lähtivät. Julkinen liikenne loppui kun kukaan ei sitä käyttänyt. Oma auto piti olla vaikka rekisteripapereissa luki autokaupan nimi. Sillä autolla lähtivät asukkaat kylästä. Kuntapäättäjät tekivät päätöksiä, joissa liimattiin kunta ikuisesti itsenäiseksi. Kaikki näkevät, ettei liima pidä kun kuntien asukasmäärät laskevat. Tulevissa vaaleissa poliittisten puolueiden on tarjottava äänestäjille reaalisesti toteuttavia vaihtoehtoja tulevaisuuteen. Olkoon se sorakuorma kylätielle, koulunkaton paikkaus tai 100 euroa vuositasolla vanhuskerhon kahvitukseen. Äänestäjiltä voi saada vallan, mutta ei viisautta päätöksiin.

Paikkakunnan elinvoima perustuu ihmisiin ja heidän tarpeisiinsa. Tiedän kunnista löytyvän "valopäitä" jotka uskovat tietävänsä keinot kuntien loistoon. He perustavat kouluja, julkisia rakennuksia ja etsivät tehtaita paikkakunnan kehittäjiksi. He elävät menneisyydessä ja sielläkin harhassa. Ihminen ja hänen tarpeensa ovat aina ydin josta kehitys on alkanut. Olkoon se sitten kylän ensimmäinen mökki tai pitäjän koulu. Joskus myös kirkko. Näiden ympärille ja tarpeisiin ovat kunnat ja kaupungit syntyneet. Ei hallintopäätöksillä vaan ihmisten tarpeella. Kuka koskaan on menestynyttä tehdasta, kauppaa tai koulua perustanut asumattomaan korpeen? Paikkakunnan elinvoima perustuu ihmisten määrään. Esimerkiksi edellisestä sopii Ahmovaaran Kolinportti. Sen nousu, uho, nykytila ja ilmeisesti tuho. Ei elämä millekään portille lopu. On opittava oppimaan koetusta.

Suomalaisista 80% gallupin mukaan ei ennen vaaleja olisi äänestänyt Trump:ia presidentiksi. Amerikkalaiset äänestivät. Demokratia toimii niin. Ääniä eniten saanut valitaan. Suomessa demokratia toimii samoin, mutta vain aikansa. Hallitus valitaan monesta puolueesta porukka, joka ryhtyy hallitsemaan ja tekemään päätöksiä. Enemmistön nimissä ja valtuuttamina. Mutta näin tapahtuu vain alussa. Hallituskauden puolessa välissä hallituspuolueiden kannatus gallupin mukaan on 42%. Tässäkin luvussa on mukana RKP:n 4% ja KD:n 3,5% mahtava tuki. Ei tämä ainakaan ole enemmistön valtaa.

Suomessa valtion rahaa käytetään verokalenterin mukaan erään virkahenkilön palkkaan 326600 e/v. Se tekee 27216 e/kk, 6804 e/viikko. Päivää kohti palkkaa jää vaivaiset 1360 e/pv. Pääministerin palkka jäänee puoleen väliin. Tiedän erään eläkeläisen elävän hyvin 1100 e/kk eläkkeellä. Päivää kohti jää tuhlattavaa 35 e/pv mihin itse haluaa. Kun verot on ensin maksettu. Luvut ovat vanhalla kalkulaattorilla lasketut.

Taksitkin tappelee keskenään.

 Loikkari rapauttaa demokratiaa

Urheilussa Kristina Mäkelä lopetti loikkaamisen. Hän oli menestys loikkaajana. Politiikassakin loikataan. Viimeisemmän loikan teki keskustan lankun takaa persuihin Pekka Aittakumpu. Hän edustaa pappina vanhalestadiolaista uskon suuntaa. Poliittisen aseman Aittakumpu oli saanut vaaleissa. Siinä mielessä hän loikallaan pyllisti äänestäjilleen. Hesarin haastattelussa (20.10.) Aittakumpu sanoi persuissa pystyvänsä  paremmin edistää Yleen, Elokapinaan, sateenkaari-ideologiaan, Suomen kieleen ja kulttuuriin sekä elämäntavan puolustamiseen liittyviä teemoja. Vain maahanmuuton vastustaminen unohtui luettelosta. Mitä kirkko ja lestadiolaiset ajattelevat kun heidän pappinsa sanoo äänestävänsä viinan kotiinkannon puolesta? Persut on sopiva puolue loikkarille. Entisten lisäksi.

Jos jokin politiikoilta on mennyt pieleen niin se on Keskustan Anne Bernerin taksi uudistus. Entisenä taksiautoilijana en voi kuin ihmetellä Bolt ja Uber sekoilua hintojen ja kuljettaja palkkojen suhteen. Helsingissä varmempaa taksitolpalla on saada turpaansa kuin turvallisen kyydin. En ryhdy neuvomaan vaan muistelen millaista taksiautoilu oli viisikymmentä luvulla ja pitkälti sen jälkeen. Ennen kuin sai taksiluvan yrittäjän tausta piti olla luotettava tehtävän hoitoon. Taksi oli yleensä yksin yrittäjä ilman työaikoja. Maalla ajettiin kotoa käsin ja kaupungeissa tolpalta. Kilpailu pudotti hintoja mutta kalleimman kyydin määräsi taksamittari. Jos lain määräämistä ehdoista taksi poikkesi heilahti lupa hyllylle. Pahemmissa tapauksissa auto valtiolle. Taksiautoilu perustui kuljettajan ja matkustajan keskinäiseen luottamukseen. Auto kyydin aikana oli keljuttajan ja matkustajan yhteinen koti. Molemmilla oli kunnioitus toista kohtaan. Ihmiset luottivat taksiin ja poliisiin. Minun kohdalla kyytimaksu jakautui siihen aikaan kolmeen osaan. Yksi autolle, yksi polttoaineeseen ja yksi kuskille.

Korvaako määrä laadun? Ei korvaa. Kunnanvaltuustoissa ja ehdokas asettelussa määrää puolustellaan demokratialla. Kokemuspohjaisesti jokainen voi nähdä, miten valtuustot toimivat. Osa valtuutetuista on demokratian täytettä. Valitettavasti. Mitä sitä kieltämään. Kaikki tehtävät tulevat kuitenkin hoidettua. Se tietää työtä vuorotta osalle porukkaa.

Ennen valtuustoehdokkaat haalittiin systeemillä ehdokas joka kylästä. Vapaaehtoisesti tai puolipakolla. Kylien tyhjentyessä haettiin ehdokkaiksi arjessa näkyviä ihmisiä. Varmoja läpimenijöitä olivat hoitajat, poliisit, virastoissa toimivat ja suulaat ihmiset. Aate tuli perässä, jos oli tullakseen. Poliittisen opin antoivat usein virkahenkilöt. Näillä kahdella systeemillä, sanottakoon niitä hevoskyyti- ja polkupyöräajaksi, tuskin enää pärjätään. Nyt tarvittaisiin tietokoneosaajaa ja kohtaa tekoälyä. Ei nyt sentään. Maatiaisjärkeä tarvitaan edelleen niin valtuustoihin kuin eduskuntaankin. Maakuntahallinnosta en puhu mitään. Eikös se muodostu kunnanvaltuutetuista, joilla on aikaa siihenkin. Ja toivottavasti kykyä.

Mukaan politiikkaan pääsee monta tietä. On poliittiset järjestöt nuoriso-osastoineen. Sinne haetaan kotoa, mutta myös hakeudutaan. Seuraava porras onkin kunnanvaltuusto, sitten eduskunta, hallitus ja presidentti. Halu, kyky ja oikea tausta vain pitää olla itsellä.

Perheen asiat hoidetaan kotona. Mitkä ja millaiset mahdollisuudet siihen ovat, päätetään nykyään kauempana. Kunnassa, maakunnassa, Suomessa ja Euroopassa. Ainoa mahdollisuus vaikuttaa on olla ehdokkaana vaaleissa. Jos haluat vaikuttaa tärkeintä on äänestää.