Uus-avuttomia viedään kuin litran mittaa

Tarvitaan cashewpähkinöitä, tagliatellipastaa, Fond du Chef valmistetta, rukolaa, timjamia, basilikaa, Mexican mix sekoitetta, tacokastiketta, tagkiatellepastaa ja coctailtikut. Eikä tässä vielä kaikki. Metrin verran mausteita hyllystä ja mieluimmin ulkomaan kielisiä. Mitä ärhäkämpiä, sen hienompia.
Katsotaan telkkarista julkisuuteen pyrkivän, juuri reput saaneen, TV-kokin esitys, jota on kokattu ja leikattu esityskuntoon viikko resettilehti kädessä.
Ryhdytään sitten itse valmistamaan herkkuhetkeä perheelle. Raaka-aineet ja ohjeet ovat käytössä.
* * *
Innostuksen edellä olevaan sain kun näin pysyvän ihmissuhteen lohkovan omenoita kaalisoppaan. Innostus kasvoi kuin söin soppaa. Kaalisoppaa se ei kuitenkaan enää ollut.
Lukija tietäköön, että pidän kaalisopasta. Niin kuin muistakin perinne ruuista, joista ei ole yritetty tehdä keinotekoisesti ylihienoja makuelämyksiä. Omenat eivät sovi kaalisoppaan eikä uunipaistiin. Sanoi TV-kokki mitä hyvänsä.
* * *
Ei meillä ruuan laitossa uus-avuttomia olla. Ollaan eletty sekin aika, jolloin sahramista ja muistakaan mirhameista ei tiedetty mitään. Sianlihasta tehtiin ruoka ja jälkiruuaksi syötiin näppiperunat. Ja kyllä maistui.
Harmittaa kun nyt ihmisistä oikein TV:ssä koulutetaan uusavuttomia ruuanlaittoon. Hyvää tukea antavat tähän kauppaketjut. Tarjotaan "puolivalmisteita", joita jopa joutuu lämmittämään mikrossa ennen syöntiä.
On resettilehteä, joissa neuvotaan syödäänkö mikrossa lämmitetty "juhlaruoka" tikulla vai lusikalla.
Taitaa olla niin, että meikäläisen makutottumukset ovat vanhalta ajalta. Niin ovat hampaatkin ja elintavat. Syön kun on nälkä, vanhoilla reseteillä ja niin paljon kun mahaan mahtuu. Ja sitten sänkyyn ruuanperäsille.
PS. On viisautta kysyä uus-avuttomalta, mikä on ruuan nimi ennen kuin alkaa pastasotkuja syömään. Voi kertoa lääkärille, mikä ripulin on aiheuttanut.