Olen useasti pohtinut paikallislehtien tehtävää, suhteessa kuntaan ja paikallisiin liikkeisiin ja yrittäjiin. Ongelmallinen se ainakin näyttää olevan, jos päätehtäväksi lehdelle asetataan tiedottaminen. Nimen omaan monipuolinen tiedottaminen, jossa pitäisi huomioida koko toiminta-alue ja lukijakunta.
Lehden ilmestyminen onnistuu vain, jos sen talous on kunnossa. Se taas riippuu siitä onko julkaisijalla riittävästi "louvoa" takataskussa. Vai joudutaanko tekemään kompromissejä lehden linjasta suhteessa lehden sisältöön ja tukitahojen intressien kesken.
Lehden olemassa olo kuitenkin taitaa perustua siihen, onko lehti haluttu luettava. Onko se sellainen, että se vastaa lukijan tarpeita. Se tarkoittaa, että lehti herättää lukijassaan tunteita ja mielipiteitä. Myönteisiä tai kielteisiä.
Paikallislehden lukijat muodustuvat paikallisista lukijoista. Heitä taas on laidasta laitaan. Siinä riittää paikallislehdelle haastetta. Pitää tiedottaa, viihdyttää, ärsyttää, miellyttääkin ja olla tasapuolinen lukijoitaan kohtaan.
Lauantain Koti-Karjalassa oli "Toimittajan kynästä" palstalla alaotsikolla "Malttia palkkapolitiikkaan" Tuomo Flinkmanin ansiokas kirjoitus, jossa hän kiinnitti huomiota tärkeään asiaan. Kunnallisten johtavien virkamiesten palkkoihin.
En tässä puutu asiaan enempää. Totean vain, että Koti-Karjala alkaa mielestäni pikku hiljaa ryhtyä toteuttamaan entistä enemmän sitä tehtävää, joka sille johtavana aluelehtenä kuuluu.
Kunnallisiin asioihin pitää puuttua nyös rohkeasti pääkirjoituksissa sekä antaa mielipidekirjoituksille sijaa kun ne koskettelevat yhteisiä kunnallisia asioita.
Ryppyotsainen kokousselostus on monesti tylsä. Selostukseen liitetty toimittajan mommentti antaa jutulle monesti enemmän sisältöä kuin pelkkä päätös.
Niin kovaa asiaa tuskin Keski-Karjalasta löytyy, ettei sitä voisi käsitellä myös huumorin kautta.
Hyvästä alusta pisteet Tuomo Flinkmanille.
Karjalaisen netti sivut näyttävät vievän mielipiteiden julkaisukanavana asemat paikallislehdiltä. Mielestäni turhaa.
Onko paikallislehdillä varaa menettää lukijoitaan toisen lehden nettisivuille. Minä vaan kysyn. Hyvin toimitettu ja riittävän suuri mielipidepalsta on paikallislehdenkin luetuin osio lehdessä.
Ei pitäisi tästä torahampaasta luopua. Edes poliittisen painostuksen uhalla. Ei politiikka tämän päivän Suomessa pidä yllä yhtäkään lehteä. Lehti pysyy julkaisuna niin kauan kuin se on haluttu luettava.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Minä oon ootellut kieli pitkällä, milloin Koti-Karjalan palstoille ilmestyy ensimmäisen kerran sana "Valkiajärvi", joka on ollut ihmisten huulilla aika paljon jo pitemmän aikaa. Tapettujen susien kuvia ja niihin liittyviä verenhimoisia kirjoituksia on ollut riittämiin.
Niin, tottahan tuo on. Mutta taitavat paikalliset lehdetkin reagoida näihin asioihin yhtä jälkijättöisesti kuin kansalaisetkin.
Mitähän puristelemista palkoissa enää on kun hommat on sovittu aikoja sitten. Ja tiedossa on, ettei alaiselle voi maksaa enemmän kuin päällikölle, olipa päällikkkö tajuissaan eli ei.
Täkäläiset paikallislehdet ovat jumissa kuntahallinnon suuntaan. Jos kirjoitat poikkiteloin, vähäisimmätkin ilmoitustulot ehtyvät, ja ennen kaikkea isoveljen lojaalisuus kärsii.
Mielenkiintoinen on pohtia Keski-Karjalan paikallislehtien tulevaisuutta. Tulevaisuuskuva noudattelee laajempien alueiden esimerkkiä: supistuu, ja keskittyy.
Toinen kahdesta saattaa tipahtaa kisasta pois, markkinailmoitustulojen tipahtamisen, postimaksuluokitusten muutoksen ja paikallislehtien tukipolitiikan atiukkuuden johdosta ja toisen - niin kummankohan - perii varmaan joku nimeämätön arkkukauppias.
Lähetä kommentti