Pipanoita

Harva uskonee, että minäkin vielä kykenen tekemään hyödyllistä työtä. Niin se vain on, että raivaussaha kestää käsissäni siihen asti kuin se särkyy. Tänään särkyi.
Olen kolmena päivänä reuhtonut taimikossa. Hyvällä menestyksellä. Ambulanssilla ei ole tarvinnut hakea kotiin. Vielä, pitää laittaa varmuudeksi.
Taimikon harvennus on yhtä terapeuttista kuin aikoinaan tien lanaaminen. Tässäkin näkee työnsä tuloksen heti kun katsoo taakseen.
Maanantaina on lähdettävä remonttiin Kiteelle. Tämmöistäkään pientä remonttia ei saa Tohmajärvellä suoritettua.
******
Matti Vanhasen kujanjuoksua olen seurannut mielenkiinnolla. Siinähän syytökset ja puolustelut sinkoilevat terävinä. Monesti niin, etteivät hipaisekaan varsinaista asiaa. Olen tainnut jo aikaisemmin sanoa, ettei vaalirahat ole enää pitkään aikaan olleet se luu, jota pitäisi kaluta. Eikä Matti Vanhasen jalkakaan.
Kysymys on hallitusvaltamme uskottavuudesta. Toimivatko siellä edushenkilömme niin, että ovat luottamuksemme arvoisia. Vai ovatko he toiminnallaan menettäneet uskottavuutensa.
Syitä alkaa löytyä niin sysistä kuin sepistäkin, jopa lapsellisiin puheisiin asti. Pahinta mielestäni on muunnetun totuuden puhuminen tai valikoidut muistikatkot. Suomeksi sanottuna valehtelu. Sitä ei hyvällä kansalaiskunnolla varustettu pitkälle siedä. Katotaan sammuuko saunapalo vai systytetäänkö kartano tuleen.
Onhan se kumma kun pääministerin talon lopputarkastuksen suorittavat valitut lehtimiehet. Ei edes ne arvan perusteella.
Keski-Karjalan teknisentoimen yhteenovittamisessa pitää ottaa käyttöön etelän kujeet. Rakennusten lopputarkastuksen suorittavat Koti-Karjalan toimittajat.