Ei äiti olisi uskonut

Tänään tuli sähköpostiin viesti. Siinä kysyttiin ymmärsinkö kirjoituksestani mitään. Samalla annettiin osoite, jota voisin vilkaista.
Toden totta. Kun avasin osoitteen, niin yllätys oli melkoinen. Tänään näin palstahan sieltä löytyi valokuvineen kaikkineen. Ja kaikki englanniksi.
Eikä tässä vielä kaikki. Yhdellä napin painalluksella kääntyi blogini mille muulle kielelle hyvänsä, joita laskin olevan rapiat 50 kpl.
*******
Turhaan kävin oppikoulua ja pänttäsin Ruotsia pakon alla. Kirjoitin; jag är en åsna kun piti kirjoittaa jag har en åsna. Kunpa äiti eläisi. Saisi nähdä, että olin kaukaa viisas. Että viidelle kymmenelle keilelle kirjoittelen?
Apuun tosin tarvitaan Googlen Kääntäjä. Mutta kuitenkin.
******
Tämän päivän Hesarin sunnuntaidebattisivulla Pohjois-Karjalan maakuntajohtaja Pentti Hyttinen kirjoittaa viisaita otsikolla: "Pakkoruotsin vaihtoehdoksi otettava pakkovenäjä." Ja alaotsikolla; "Venäjän kielen asemaa Suomen kouluissa on parannettava kilpailukyvyn vuoksi."
Ketä kiinnostaa lukekaa juttu. Täyttä asiaa se on ja perusteltua. Ei kieltä tarvita sen takia, että ollaan kaksikielisiä. Tai paremminkin ollaan joskus oltu. Kieltä tarvitaan ihmisten kesken kanssakäymiseen, mikä nykyaikana tarkoittaa yleensä kaupankäyntiä. Kielitaidon puutteen huomaa täällä itärajalla. Kutaata ei venäläinen ymmärrä. Eikä Tohmajärvellä Nymanin jälkeen kukaan muukaan.
******
Ja eihän pakkoruotsin kannattajia saa äänettömiksi. Eikä Hesarikaan uskalla sivuuttaa.
Hyttisen jutun sivuun oli annettu Anna-Maja Henrikssonille tilaa sanoa sanattotavansa. Henriksson on kansanedustaja (r) ja Folktingetin puheenjohtaja. Siellä tahoilla tiedetään mikä vieraskieli meille itärajalla on tärkeintä osata. Sehän on Ruotsi, jos ei vapaa ehtoisesti, niin sitten pakolla. Otsikko oli muodossa: "Ei joko-tai, vaan sekä-että.
******
Hoidin 20 vuotta Helsingissä virkaa, johon vaadittiin Ruotsin kielen taito. Se olisi pitänyt näytteellä pitänyt osoittaa. Kukaan sitä minulta ei vaatinut. Virkaan tulin nimitetyksi ja palkastakaan ei mitään vähennetty.
Lihakaupassakin myyjä oppi Suomea, kun sanoin, etten osta köttiä. Tulin lihan ostoon.
Samaan aikaan Tohmajärvellä posti- ja keskusneitejä ja rouvia pakotettiin suorittamaan keskikoulu ja antamaan näyte Ruotsin kielen taidosta. Kovasti pinnistäen he siitä selvisivät, päästäkseen muutaman vuoden kuluttua irtisanottavaksi.
Se siitä Ruotsin kielen autuaaksi tekevästä voimasta näillä rajapinnoilla. Härrekuu sentään.