KUNTA VAI KUNTALAISET ?

Koulukeskustelu käy kuumana. Eilen TV:n A-talk ohjelman olisin suonut mahdollisimman monen tohmajärveläisen kunnanvaltuutetun katsoneen. Kouluasiaa käsiteltiin neljän asian tuntijatahon kautta monipuolisesti. Jopa opetusministeri oli paikalla. Yhdet vain paikalta puuttuivat; lapsi ja lapsen vanhemmat.
Kukaan ei paikalla olleista asiantuntijoista kannattanut luokkakoon suurentamista. Kaikki näkivät hyvän opetuksen ja turvallisen kouluympäristön oleva lapselle paras, nimenomaan alkuvaiheessa. Se nähtiin toteutuvan pienissä luokissa. Tähän voi vetää yhtymän suoraan kyläkouluihin, joista Tohmajärvelläkin taitetaan peistä.
Mikä tai kuka luokkakokoja sitten jatkuvasti pyrkii suurentamaan? A-talkin keskustelijat syyttivät siitä kuntaa ja erityisesti kuntien heikkoa taloudellista tilannetta.
Tästä syntyi ajatus. Kuka on kunta ja mikä on taloudellinen tilanne, joka tahtoo lapsille jo pienenä sellaista, joka ei tutkitusti ole lapselle hyvä.
Eikö kunta ole kuntalaisia varten? Eikä päin vastoin. Jos kuntalaiset ovat tärkein osa tässä kahden kombinaatiossa, on kunnan palveltava kuntalaisia, eikä päinvastoin.
* * *
Jos tohmajärveläiset valtuutetut äänestävät lähikoulut lakkautettaviksi tulevana maanantaina, asettavat he kuntalaiset palvelemaan kuntaa. Kuntahan lopulta on vain burokraattinen järjestelmä. Se ei voi olla itseisarvo, joka ylittää kuntalaisten tarpeet ja sivuuttaa heidän mielipiteensä kylmästi pysyäkseen pystyssä ehkä muita sekundäärisiä toimia varten.
* * *
Tohmajärvi on itsenäinen kunta ja toivottavasti myös sellaisena pysyy. Sen asema ei voi olla kiinni muutamasta kyläkoulusta. Valtuutettujen on asetettava kuntatalouteen vaikuttavat asiat uuteen tarkkaan vertailuun. Mikä on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää. Kun näin tehdään, uskon kyläkoulujen pärjäävän vertailussa.
Ennen tehtäviä koulupäätöksiä on kaikki kuntaa koskevat toiminnot ja niiden talousvaikutukset pantava yhtä aikaa vertailuun koulujen kanssa. Vain niin saadaan kyläkoulut oikeaan asemaan kunnassa.
Uskon maatiaisjärjen voittoon ja kyläkoulujen pysymiseen ainakin siihen saakka, jolloin teoreetikot kaappaavat vallan lopullisesti hyvältä kokemuspohjaan perustuvalta päätöksenteolta.