Eikö kiinosta enää omat asiatkaan?

Maiju Lassila-saliin järjestetty kansalaistilaisuus jaksoi kiinnostaa vain pientä joukkoa kuntalaisia. Tilaisuudessa olisi ollut mahdollisuus kuntalaisten ja luottamushenkilöiden väliseen vapaaseen keskusteluun kaikista niistä asioista, jotka näyttävät tulevan esiin joka tapauksessa. Jos ei muualla, niin valtuustosalissa kuitenkin.
Mikä laiskaan osallistumiseen on syynä, jääköön tutkimatta. Yleensä ihmisiä ei kiinnosta, jos asiat ovat hyvin tai sitten tilanteessa, jossa eletään hälläväliätunnelmissa.
Yllättävää oli kuitenkin, että Kesälahdelta saakka paikalle oli tullut autolasti ihmisiä kuulemaan mitä Tohmajärvellä touhutaan.
* * *
Top5 saatiin kahdessa tunnissa kuitenkin aikaseksi. Alkukeskustelu käytiin kunnanjohtaja Olli Riikosen kirjallisen tervehdyksen pohjalta. Riikosen kirjallista puheenvuoroa pidettiin vastuullisen johtajan esiin tulona. Muilta Keski-Karjalan johtavilta virkamiehiltä ei kannanottoja sitten tullutkaan. Harvoilta vastausta edes lähetettyyn kutsuun.
* * *
En ryhdy tilaisuuden antia tässä tarkemmin selostelemaan. Päällimmäiseksi nousi Hellin tulevaisuuden arvuuttelu. Tehtäväjako tilaajalautakunnan ja Helli-organisaation kesken. Oma kysymyksensä on mitä Helliin tulee vaikuttamaan juuri julkisuuteen vuotanut tieto, jossa uusi terveydenhuoltolaki määrittelisi asukaspohjaksi 50000 asukasta paraslain 20000 asukkaan sijasta palvelujen järjestämiseksi. Tämäkin asiaa tuotiin esiin jo Hellin synnytys vaiheessa, mutta se tyrmätiin asiattomana.
Alakoulujen lukumäärä ja sijoittelut kuntiin keskusteluttivat myös. Päällimäiseksi mielipiteeksi näytti jäävän, ettei kuntataloutta alakoulujen lukumäärällä voida saada kuntoon. Sitä varten kokonäisnäkemys muista kuntien säästökohteista pitäisi yhtäaikaa tuoda keskusteluun. Nyt kiistellään vain kouluista, jotka jakavat kylät keskinäiseen kiistelyyn.
* * *
Jossain puheenvuoroissa tuli esiin liikelaitokset ja niiden merkitys kuntakulujen säästöissä. Todettiin, että kun liikelaitosten sanotaan järkeistävän toimintaa ja tuovan säästöjä, niitä pitää lisätä.
Esiin tuli koululiikelaitos, teknillisentoimenliikelaitos ja hallintoliikelaitos. Kunnat saisivat pysyä itsenäisinä. Tosin niillä ei sitten muuta tehtävää olisikaan kuin talonmiehen juhlapäivinä liputus.
Antaa akan olla kotva kaivossa. Tänä aikana pitäisi olla sen verran aikaa, että pysähtyä ajattelemaan tulevia muutoksia elämän menoon. Tähän mennessä ajatteluun tai vaihtoehtojen huomioon ottoon ei ainakaan Keski-Karjalan kunnissa ole annettu mahdollisuutta. Ne on viimeistään valtuustoäänestyksillä estetty.
Olisiko nyt syytä vetää liinat kiinni koulujen supistamispyrkimyksissä. Olisiko kissa nostettava pöydälle kokonaisuuden huomioonottamiseksi. Vai äänestetäänkö valtuustoissa taas ja kissalla pyyhitään pöytää?