Mökille lähdössä

Näyttää siltä, että kesä tulee lopultakin. Pysyvän ihmissuhteen liikehdintä enteilee mökille siirtymistä. Se puolestaan tietää blogiin kirjoittamisen vaikeutumista. Ja paljon muutakin.
* * *
Vilkaisin juuri tuota omaa mielipide tiedustelua; jatkanko kirjoittamista. Aikaa vastauksiin on vielä vuorokausi, mutta tuskinpa tuo enää miksikään muuttuu.
88% vastaajista toivoo lisää kirjoituksiani. 1% kehottaa vähentämään, 4% pysymään nykyisessä tahdissa ja 5% kehottaa lopettamaan kirjoitukset.
Galluppi kuin galluppi. Pitää tästäkin jotain sanoa. Kiitos vastauksista. Siinä alkuun. Toiseksi vastaukset osoittavat, että jotain mielipiteitä juttuni ovat lukijoissa herättäneet.
Sen tiesin jo ilman kyselyjäni. Siihen aikaan kuin vielä kirjoittelin paikallislehtiin, tuli palautetta puolesta ja vastaan. Siinä määrin, että jutut oli raivattava lehtien sivuilta.
Ei yksittäiset ihmiset vaikutusta saaneet aikaan, vaan kun poliittiset henkilöt ja instituutiot ilmaisivat kantansa juttujeni tarpeellisuudesta ja vaikutuksesta tavalliselle kengän kuluttajalle rupesi sensuuri toimimaan.
Pakinaa tai mielipidettä ei voi sensuurin alaisena kirjoittaa. Siksi naputtelen näitä blogiin. Tiedostaen vähäisen, mutta vaikutusvaltaisen lukijakuntani. Edellä mainitun tietää noista 5%:sta, jotka kehottavat lopettamaan kirjoitteluni. He ovat ilmeisesti samat, jotka vierailivat lehtien toimituksissa. Kirjoituksillani on siis vaikutusta edelleen. Jatkan kirjoittamista pyrkien siihen, että lopetus kehotukset nousisivat lähemmäksi 50%.
* * *
Luin juuri äsken muutaman sepustukseni. Hui kauheaa miten paljon kirjuuutus vithehitä jutuissani on. Punaista herjaa liian monen sanan alla.
Mitä sitä anteeksi pyytelemään. Kun ei osaa paremmin kirjoittaa, niin kirjoittaa sitten huonommin. Kun kerran on pakko kirjoittaa.
Virheisiin voi olla toinenkin syy. Olen pata laiska. Minkä saan paperille, en sitä yleensä itse enää lue. Siinä jäävät virheetkin korjaamatta. Tiedän, ettei se ole oikein lukijaa kohtaa. Virheetön teksti olisi selvempi lukea ja ymmärtääkin. Mutta mutta kun.
Parempi on kirjoittaa mitä ajattelee, kuin ajatella mitä kirjoittaa. Vai oliko se juuri päinvastoin. Vai oliko se miten.
Nyt lähden mökille. Ei, turha luulo. Jatkan kirjoittamista sieltäkin käsin. Vaikka ehkä vain tarpeen mukann. Vai mitenkä se oli?