ÄITIEN PÄIVÄ

Kävin jo eilen hautausmaalla. Ylihuomenna on äitien päivä. En koskaan ole perustanut merkkipäivistä. En elävien, enkä kuolleiden. Paitsi yksi merkkipäivä on mielestäni juhlimisen ja arvostuksen ansainnut. Se on äitien päivä.
Joensuun Lyseossa aikanaan oli uskonnon opettajana Uuno Muotinen. Pappismies, joka jostain syystä viihtyi paremmin opettajan tehtävissä. Kerrottiin hänen olleen kasvatuslaitoksenkin johtaja.
Muoti-Uuno sai kurin lähes tuhannen oppilaan koulussa pysymään ainakin omilla tunneillaan. Hän ei paljon puhunut. Ehdoton auktoriteetti oli joskus hankittu ja se pysyi hänellä, vaikka juttuja hänenkin heikkouksistaan poikaporukassa puhuttiin.
Äitien päivän alusviikolla Muoti-Uuno tuli luokkaan postikorttinivaska mukanaan. Tämä tapahtui joka vuosi. Päiväkirjan kirjoitettuaan hän piti pitkän tauon. Tiesimme odottaa hänen puhetta äidistä ja äidin merkityksestä. Tiesimme myös, että puheen jälkeen meillä oli mahdollisuus ostaa hänen tuomiaan äitienpäiväkortteja. Käteisellä.
Uuno Muotinen oli loistava puhuja. Kuuntelimme hänen puhettaan hiiskumatta. Monen pojan koltiaisen silmäkulmaan nousi kyynel. Kehtaan sanoa, että niin kävi myös minulle. Silloin se piti kätkeä tekoyskään tai korostettuun nenän niistoon.
Puheen jälkeen postikortit kävivät kaupaksi. Minäkin ostin niukoilla viikkorahoillani useamman kortin. Miksiköhän? Minulla oli vain yksi äiti. Mummit eivät puheessa tulleet esiin. Oliko Muoti-Uuno loistava kauppamies vai minulla huono omatunto omaa äitiäni kohtaan. Uskon, että molempia, mutta huono omatunto lienee rassannut jo silloin mieltäni.
En tiedä huomioinko äidin eläessä Uuno Muotisen opit äitiä kohtaan. Yritin ainakin. Näin jälkikäteen tuntuu, etten kuitenkaan tarpeeksi.
Jotain pysyvää Muoti-Uunon puheesta uskon aivokoppaani jääneen. Menen mielelläni äidin haudalle. Vien sinne kukat ja muistan äidin tekemää työtä minun parhaaksi. Vielä silloinkin hän touhusi hyväkseni kun minut luokiteltiin aikuiseksi ja oman perheen päämieheksi.
Jotain tässä itsekkäässä maailmassa on sentään pysyvää. Se on äidin rakkaus omaa lastaan kohtaan. Sitä ei aina lapsena ja nuorena huomaa. Vanhempana sellaisetkin asiat, jotka silloin ennen tuntuivat äidin tekeminä epäoikeuden mukaisilta, ovat osoittuneet tarkoitetuksi juuri minun parhaaksi.
Muistakaa ihmiset omaa äitiänne rakkaudella silloin kun hän vielä elää. Käykää hänen haudallaan. Mahtavat muistokivet ja kukat eivät ole tärkeitä. Merkitystä on omalla muistamisella, sellaista henkilöä kohtaan, joka aina toivoi sinulle vain parasta.
Hyvää äitien päivää.