Parran pärinää Jetinasta

Käväsin Karjalaisen nettiä vilkaisemassa. Siellä keskustellaan vilkaasti onko Jetina hyvä vai huono. Otapa tuosta selvää.
Jo silloin kun konklaavi perustettiin esitin epäileviä mielipiteitä. En Jetinasta vaan projektijärjestelmästä yleensä. Jo alkuun näytti, että projektit, joita myöhemmin myös hankkeiksi on ryhdytty kutsumaan, ovat itse tarkoitus. Ei niiden tarve.
Mielestäni kaiken järjellisen toiminnan ydin pitää olla tarve. Pitää olla puute, jota hankkeella yritetään poistaa. Tai pitää löytää uusi käytäntöön sovellettava idea, joka hankkeella saadaan alkuun.
Vuosien saatossa olen huomannut, etten epäilyksessäni ole mennyt paljoakaan pieleen. Hankkeita on ollut runsaasti. Mielikuvituksellisilla nimikkeillä. Raportteja on laadittu. Yleensä niihin ovat olleet tyytyväisiä raportin laatijat. Hankkeen kohderyhmän mielipidettä raporteissa ei ole liiemmin näkynyt. Ainakaan heidän itsensä kertomina.
Ainakin minulle ja uskon, että suurimmalle osalle kansalaisista, projektien tavoitteet ja tulokset ovat jääneet hämärän peittoon.
Joka kerta, kun yritän projektin loppuraportin todellisista tuloksista kysyä, minut luokitellaan tyhmäksi, kun en ymmärrä miten paljon hankeella on saatu hyvää aikaan.
Miksi tietäjät eivät kerro sitä hyvää myös minulle. Tarvitsisin yksinkertaisena ihmisenä esimerkiksi jonkin yksityiskohdan saavutetusta hyvästä. En sitä, että projekti on onnistunut ja synnyttänyt uusia työpaikkoja niin ja niin paljon. Minne? Sitä ei saa projektivastaavilta irti kirvelläkään.
En vastusta Jetinaa, enkä projekteja. Jonkin lainen tolkku hankeilla saisi olla. Sellainen, että sen tärkeyden ymmärtäisi tyhmempikin ihminen. Kaikki emme valitettavasti kuulu Jetinan ytimeen. Maksumiehinä veronmaksajina kuitenkin olemme. Se taas edellyttää selviä tuloksia ja niiden tiedottamista maksumiehille.