Kirjoittelen tätä juttua mökillä. Minulla on ollut vuosikausia vanha kompuutteri täällä. Talvet pakkasessa ja kesät auringon paisteessa. On sitä alkuperäistä sitkeää tekoa. Ei reistaa eikä temppuile. Hienoukset puuttuvat. Korpputoiminen vempele.
Kokeilin toimisiko täällä mollukkaläppäri. Oli niin hidas, että hermostuin siihen jo alkulämmittelyssä. Ootellaan jos kehittelisivät sitä mollukkaansa nopeammaksi.
* * *
Kirjoittelen tällä vanhalla vehkeellä juttuni ja siirrän ne korpulla ja autokyydillä uudempien vehkeiden luo Kemieen.
Aiemmin en ole korpulta siirtänyt tekstiä blogiin. Saa nähdä onnistuuko tuo. En uskalla kirjoittaa tätä kovin pitkäksi. Jos vaikka häviää taivaan tuuliin.
Niin teki keväällä kaksi korpullista lähes valmista tekstiä. Niiden piti tulla Sörkän eli Helsingin Keskusvankilan historian kirjaan. Lupauduin kirjoittamaan työtoiminnasta vuosilta 1970-1990. Arvata sopii harmittiko?
Tekstin häviämistä ihmeteltiin asiantuntija piireissäkin. Syyksi selvisi se, että korput olivat muutaman viikon liian lähellä kovaäänisiä. Niiden lähellä oli niin suuri magneettikenttä, että pyyhki tekstin pois.
* * *
Sitten muutama sana kunnallispolitiikkaa. Soittajalle, joka tiedusteli alakoulujen lakkauttamisesta ja kunnan säästöohjelmista sanoin jotensakin tähän tapaan.
Kouluja ei lakkauteta tämän valtuustokauden aikana. Piste. Mikäli laukkauksiin päädytään, kustakin koulusta tuleva valtuusto tekee erillisen päätöksen. Kunnan säästöohjelmiin ei lakkauksia piiloteta.
Säästöohjelman toteutumiseen en usko, vaikka olin sitä hyväksymässä kunnanhallituksessa. Numeroilla pelaaminen, kun ei loppulikviitissa anna tulosta.
Säästöt tarvitsisivat yksilöidyt kohteet. Niitä näyttää olevan vaikea kirjoittaa paperille.
Odotellaan miten sote-soppa porisee. Siinä on Tohmajärven tulevaisuus tai tuho.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti