Jäitä hattuun Tiilikainen ja huivin alle Kiviniemi. Ajatus tuli mieleen kun katselin eilen iltaista keskustelua kuntaliitoksista.
Heidän puheensa olivat epämiellyttävää kuunneltavaa. Jopa osaltaan alatyylisiä. Muistan miten toimi ja mitä edusti Kiviniemi toimiessaan kuntaministerinä Paras-hankkeen aikoihin. Paras-hankkeen tarkoitus oli tismalleen sama kuin nykyisen hankkeen. Vähentää kuntia.
On kuulijoiden aliarvioimista väittää mustaa valkoiseksi asiasta, jonka useimmat muistavat. Paras-hanke meni persuuksilleen. Pitääkö nykyisen myös mennä metsään? Kaikki kuitenkin myöntävät, ettei nykyisellään voida jatkaa.
******
Tunnustetaan alkuviisaudeksi muutama tosiasia. Muutoksia kuntiin tarvitaan. Ilman kuntaliitoksia niihin on lähes mahdoton päästä. Myös Pohjois-Karjalassa.
Tässä vaiheessa on mahdollisuus sanoa mitä pohjois-karjalaiset ovat mieltä uudesta kuntakartasta. Joitainhan se voi vähän kirpaista. Jotkut voivat tuntea mielihyvää.
Tärkeintä on saada kuntalaiset mukaan muutokseen. Heidän asioitaanhan pitäisi hoitaa myös tulevaisuudessa. Hallinto on lopulta sivuseikka. Se hoituu olipa se kilometrin tai sadan kilometrin päässä. Kuntalaiselle on ehkä tärkeintä lääkäriin pääsy. Sitäkin voidaan mitata, joko kilometreissä tai ajassa.
Yhtä tärkeää on se mielipide, jolla muutokseen lähdetään. Kenen kaa halutaan olla. Mieluiselta naapurilta siedetään enemmän kuin vähemmän mieluiselta. Eli kuntalaisia on viisasta kuunnella. Todellisesti. Ei luottamushenkilöiden välityksellä. Se ei nyt riitä.
********
Kuntakartassa on yhdeksi kunnaksi ehdotettu Keski-Karjalaa. Se on virkamiesten näkökulma. Mihin se perustuu ei ole tärkeää. Paikallista tietämystä tuo tuskin edustaa.
Keski-Karjalassa ovat Kesälahti ja Kitee tiensä valinneet. Ainakin siltä näyttää. Nyt herää kysymys mikä on Tohmajärven ja Rääkkylän tulevaisuus? Mitä mieltä ovat näiden kahden kunnan kuntalaiset? Haluavatko he mukaan järjestelmään, jonka vasta äsken hylkäsivät 10,5 miljoonan euron kylkiäisistä huolimatta.
Jos jotain pysyvämpää halutaan, on sitä näissä kahdessa kunnassa kysyttävä tavallisilta kuntalaisilta. Kysely ei ole kustannuksiltaa kallis. Sen tulos ei velvota kunnanvaltuutettuja. Harva kuitenkin toimisi sitä vastaan, jos kuntalaisten mielipide olisi selvä.
Keski-Karjalassa Kiteen kohtalo on kinkkinen. Kiteen eteen ei kuitenkaan pidä ja saa tehdä uhrauksia vain kiteeläistiä etuja ajatellen. Ei omaa lehmää saa unohtaa ojaan. On pidettävä huolta niistä, jotka tulevat jäämään sivummelle. On valittava nelosista paras.
******
Pakkoliitoksia tuskin tulee. Ne sopivat demokratiaan huonosti. Demokratiaa olisi, jos rääkkyläläisiltä ja tohmajärveläisiltä kysyttäisiin kumpi olisi liitoskohteena mieluisampi Kitee vai Joensuu.
Palataan asiaan tuota tuonnempana.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Kyllä mopo karkaa tahi on jo karannut. Tämmöstä hölömönpuoleista tallaajata kummastuttaa, jotta mitä tässä nyt ollaan tekemässä. Puhutaan kuntarajojen muuttamisesta vaikka pitäisi puhua palvelujen turvaamisesta. Terveydenhoidon ja sosiaalitoimen asiat pitäisi panna kokonaan uuteen järjestykseen, sellaseen joka turvaisi toimivat ja tyydyttävät palvelut kansalaisille, kulloisenkin tarpeen mukaan kohtuullisen matkan päässä. Sillonhan ei olisi hitonkaan väliä sillä missä ne kuntarajat on. Yksittäisissä kunnissa tätä ei pystytä tekemään, valtion asia se olisi. Täällä näprätään nyt kuntarajoja ties montako vuotta, kun mihinkään tolkun yksimielisyyteen ei kumminkaan päästä.
Niinpä niin, sanoi Sarkkisen Ville aikoinaan. Rakenneuudistuksen tarkoitus on muodostaa nykyistä paremmat peruspalvelut. Miten se toteutuu Keski-Karjalassa, kun Helli on hoitanut ne kuntoon samalla kokoonpanolla, jota nyt kuntaliitoksessa vasta esitetään. Onko mitään järkeä. Minä vaan kysyn.
Lähetä kommentti