Vanhoja lupauksia paikkaamassa

Kävin männä maanantaina pysäkillä puhumassa vanhuksille (taisivat kaikki olla nuorempia kuin minä) turvallisuudesta.
Joskus pysäkin alkuaikoina olin luvannut käydä rupattelemassa. En enää muista aihetta, mutta kerkisihän tuota nytkin. Pyhäseutuun nuorten miesten voiman näyttö, autojen kaadot, olivat hyvä pohja aiheen käsittelyyn. Pääasiaksi nousi vankilat, niiden käyttö ja tarpeellisuus.
Mielestäni sain hyvän vastaanoton puheilleni. Vapautumisestani vankilasta on kulunut jo toista kymmentä vuotta. mutta vielä nuo asiat olivat muistissa.
Lupasin mennä toistekin, kunhan aiheen ensin keksivät.
* * *
Vankila-asiat ovat muutenkin olleet valtakunnassa pinnalla. Vankiloita ollaan samaan aikaan rakentamassa ja seuraavalla hetkellä sulkemassa.
Mikä tähän yhteiskuntaan on mennyt. Asioiden tarkoituksella ja tarpeella ei näytä olevan mitään merkitystä. Kaikki tuijottavat vain talouslukuja. Ei sitä, mitä niillä talousluvuilla saadaan syntymään. Pöhkökin tietää, että rahatta ei saa mitään aikaan. Varsinkaan nykyisin.
Jos sairaat, vanhukset ja vangit ovat haitaksi nykytehokkuutta ajaville päättäjille, niin sitten niiden hoito pitää epätaloudellisena lopettaa. Toivottavasti säästäjät muistavat, että itsekin tulevat takuu varmasti vanhaksi. Sairaaksikin ja mikä sen takaa, ettei pallokin tulisi nilkkaa koristamaan.
* * *
Vankila-aiheesta olen julkisen keskustelun myötä innostunut pitkästä aikaa. Joskus, aikoja sitten olen luvannut kirjoittaa vankila-aiheesta näytelmän. Silloin tällöin vankilapiireissä liikkuessani sitä on minulta kysyttykin. Tuleeko sitä näytelmää vai ei.
Nyt on asia edennyt siihen pisteeseen, että puolet näytelmästä on paperilla ja toinen puoli pääkopassa. Onko siitä näyttämölle asti, on kokonaan eri juttu. Ans kattoo nyt.
* * *
Vankilatapahtumista on kirjoitettu monta kirjaa. Virallista historiaa ja kevyempiä muisteluita. Olen muutamassa muistelussa ollut itsekin mukana.
Seuraavassa tosijuttu vankilasta kohta sodan jälkeiseltä ajalta.
Vangit olivat suolla ojankaivussa. Alue oli sen verran laaja, että jokaisen vangin taakse ei vartijaa riittänyt. Oli vain yksi vartija ja hänellä haulikko virka-aseena.
Aseenkäyttö oli jo silloin tarkoin määritelty. Piti ampua ensin tarvittavat varoituslaukaukset j.n.e.
Aamulla suolle tultua, ennen ojalle hajaantumista, vartija pisti piippuun kaksi panosta. Tömäytti ne ilmaan vankien nähden. Sanoi: "Nämä pätee koko päivän."
Ja latasi haulikon uudelleen.