Pikku joulussa.

Se on sitä aikaa, kun isä haisee aamulla joulupukille. Yhteisöt ja yritykset viettävät yhteistä aikaa puolipakolla. Lahjat kun pitää ostaa lahjattomillekin.
Viimeisin työyhteisöni, josta myös eläkettä nautin, kutsui meikäläisen pysyvän ihmissuhteen kera ystävällisesti pikku joulun viettoon. Ilmeisesti en ollut onnistunut lähtiessäni kertomaan kaikille, mitä lähtiessäni eläkkeelle tuli mieleen.
Pöperöt syötiin Joensuussa Karjalatalolla. Ruoka oli hyvää ja riittävästi. Sorttimeno oli runsas. Vain riisipuuro puuttui. Oli luokiteltu ilmeisesti kansanruuaksi.
Ylipäällikkö piti lyhyen puheen. Jakoi pari mitalia. Kiitti ansioituneita. Sai myös vastauspuheen, jossa lyhyesti kuvattiin missä oikein ollaan menossa. Niinhän pikkujouluissa yleensä tapahtuu.
Tarjoilu ja ravintolaosuus oli lyhyt, karu mutta ei myöskään perinteitä noudattava. Ennen vanhaan saatiin sentään tappelu syntymään viimeistää narikassa.

* * *

Tilaisuuteen kuului myös toinen osio. Seurue siirtyi Areenaan katsomaan musiikki-iloittelua Smokkijätkät. Van mitenkä se oli?
Porukkaa oli paikalla runsaasti. Lipun hinta näytti olleen 40 euroa/lärvi. Muita tuttuja oman porukan lisäksi en yleisön joukosta huomannut kuin Suden Merjan ystävättärensä kanssa. Häntä kylmi. Kysyin nimittäin kuulumiset väliajalla.
Smokkijätkiä oli paljon ja orkesteri suuri. Kovaääniset toimivat tehokkaasti. Tukka kuulema hulmusi eturivillä katsomossa.
Kiitän tässä entistä työyhteisöni muistamisesta ja ystävällisestä kutsusta pikkujoulun viettoon. Kiitos.

* * *
Ketunpesien kohdilla oli tullessa poliiseilla ratsia. Eivät pysäyttäneet. Söin turhaan paxeja koko alkumatkan. Taisi siinä mennä sivussa aski Sisujakin.
En minä alkoholia nauti, jos ajan. En aina, vaikka en ajaisikaan. Pysyvä ihmissuhde sanoo, että poliisi ei tarkista autoakaan niin tarkkaan, jos henki ei haise paskalle.