Nytkö heräävät kuntalaiset?

Pistäydyin Helsingissä. Oli juhlittava isänpäivää ja ristiäisiä. Molemmissa juhlissa pystyin esittelemään itseni suvun vanhimpana ja myös viisaimpana henkilönä. Mikä , jos tarkkoja ollaan, ei meidän suvussa paljoa edellytä.
Matkat oman paikkakunnan ulkopuolelle eivät mielestäni tee pahaa luottamushenkilöllekään. Näkee, jos haluaa katsoa ympärilleen, elettävän muuallakin. Mököttäminen omassa kämpässä supistaa näkökulmaa. Pahimmassa tapauksessa kämppä ja siinä asuva alkaa ummehtua ja haistakin.
Syntyy johtajasyndrooma. Siinähän seurataan tahdottomana yhtä ainoaa johtajaa, joka uskoo olevansa valittu ja aina oikeassa.
* * *
Kännykkä on siitä utala vehje, että sillä pääsee tykö olipa vastapeluri missä hyvänsä. Muutaman puhelun sain Helsinkiinkin. En kuitenkaan ristiäistilaisuuteen.
Tällä kertaa soittajat olivat Kiteeltä. Typistettynä puhelut koskettivat yhtä asiaa. Sotea. Kysyttiin, mitä nyt pitäisi tehdä ja onko enää mitään tehtävissäkään.
Soittajat näkivät, vaikka olivatkin liikelaitospaikkakunnalta, tulossa olevan soten huonona vaihtoehtona vanhus- ja terveyspalvelujen tuottamiseen kuntalaisille.
* * *
Kaikki on tietenkin mahdollista. Sote on syntynyt, mutta sote myös kuolee, jos se osoittautuu elinkelvottomaksi. Jos kätilöinä ovat olleet kunnanvaltuutetut niin samat valtuutetut voivat olla myös hautajaisissa kantomiehinä soten elinkaaressa.
Kuntalaki sanoo niin ja antaa valtuudet molempiin tehtäviin.
Luulen, että isää soten hautajaisissa tullaan etsimään. Nyt niin innokkaasti soten synnytyksen alulle panemiseen osallistuneet ja esillä pyörineet kunnanjohtajat saattavat välttää viimeiseen asti isyystutkimusta.
Turhaan he isyyttään pimittävät. Ruokkomaksut eivät tässä tapauksessa tule isän maksettavaksi. Maksut lankeavat suvun maksettaviksi eli veronmaksajille. Ja ne eivät tule olemaan vähäiset.
* * *
Tohmajärvellä ovat kuntalaiset osoittaneet aktiivisuuttaan ja mieltään ns. päättäjiä kohtaan. Tuo ns. tarkoittaa tässä yhteydessä, että kiistan alaiset nuoriso- ja liikuntasihteerin toimien yhdistäminen ei tietenkään ole lähtenyt luottamushenkilöistä, vaan kunnanjohtajasta. Hänen toimiaan, ainakin Karjalaisen uutisoinnin mukaan on mielenilmaisutilaisuudessa puolustanut hallituksen puheenjohtaja Tuomo Eronen. Miksi, kysyn minä, koska enempää lautakunnassa kuin hallituksessakaan ei ole tehty päätöksiä virkojen hoidosta ensi vuoden alusta eteen päin.
* * *
On mielenkiintoista nähdä onko tulevaisuudessa odotettavissa enemmänkin mielenosoituksia. Jos on, niin ne tulevat ehkä myöhään.
Liikehdintää sotea kohtaan näyttää olevan läpi Keski-Karjalan. Kesälahdella kysellään ja Rääkkylässä yritetään toimia. Kiteekin heräilee vastuustaan.
Mitä sanovat tohmajärveläiset, kun röntgen lähtee, labra lähtee ja vuodeosasto ensin supistetaan puoleen nykyisestään ja myöhemmin kohta siitä tehdään palveluasuntoja.
Siinä sivutuotteena lähtee tietenkin n. 156 työntekijää Kiteen palvelukseen ja n. 65 % kunnantaloudesta.
Se on kylmää kyytiä kuntalaisille. Ainoa mikä varmuudella jää, on itsenäinen kunta ja sillä ihka oma kunnanjohtaja. Siitähän päätettiin ensimmäiseksi. Jo ennen kuin paras-laista nähtiin Keski-Karjalassa edes unta.