maanantai 10. tammikuuta 2011

Epätoivoinen yritys

Lakitupaan turvautuminen on viimeinen naula yhteistoiminnan arkkuun. Tämän naulan löi Kiteen kaupunginhallitus eilisessä kokouksessaan, kun se päätti lähteä oikeustoimiin Rääkkylän kunnanvaltuuston päätöksiä vastaan hallinto-oikeuteen.
Yhteistoimintaa ei synny jättämällä huomiotta yhteistoimintakumppaneiden mielipiteet. Vielä vähemmän sanelupolitiikalla tai lakituvassa. Näin se vain on, vaikka olisi ns. Keski-Karjalan johtava kaupunki.
Tuliko päätös lakitupaan lähdöstä äänestäen, vai yksimielisesti? Sitä en tätä kirjoitettaessa tiedä. Jos päätös on ollut yksimielinen, on se sitä huonompi yhteistoimintaa ajatellen.
Ihmetellä täytyy myös sitä, että kaupungin hallitus joutuu jälkikäteen hyväksymään kaupunginjohtajan toimia, joilla hän lähti "ominpäin" valittamaan kaupungin puolesta markkinaoikeuteen Rääkkylän kunnanvaltuuston päätöksistä. Olisi luullut, että päätöksen valituksesta olisi ensin tehnyt kaupunginhallitus.
Toisekseen on kysymyksenalaista, voiko kaupunki tai kunta ko. asiasta valittaakaan. Markkinaoikeuden vireillepano-ohjeissa se kielletään.
*******
Mitä hallinto-oikeus näkee siinä, että uusin valitus perustuu yhteen Yhteistoimintasopimuksen kohtaan. Irtisanomisen muotoon ja irtisanomisaikaan.
Minulle ainakin on selvää, että jos Yhteistointasopimusta tarkastellaan, niin se pitää tehdä kokonaisuudessaan.
On hyvin todistettavissa, että Yhteistoimintasopimusta on rikottu koko sen ajan minkä Helli-liikelaitos on ollut toiminnassa. Ensimmäisenä tulee mieleen lääkäri- ja asumispalvelut, jotka sopimuksessa on merkitty lähipalveluiksi.
Mikään kunta, ei Kiteekään, ole kunnioittanut Yhteistoimintasopimuksen irtisanomis- tai sen muutospykälää, jolla ohjataan tältä osin yhteistoiminnan sujuvuutta ja toimintaa. Tämä on tullut selvästi esiin Yhteistoimintasopimuksen muutosprosessissa, jota ovat ohjanneet johtavat virkahenkilöt haluamaansa suuntaan. Viime mainitusta ei ole vielä kirjoitettu viimeistä sivua.
********
Jotensakin tuntuu turhauttavalta kirjoittaa näistä iänikuisista Helli-asioista. Tuskin kirjoittasinkaan, ellen olisi yhtenä "tomppelina" mukana ikäväksi käyneessä prosessissa. Ikäväksi näyneessä siksi, että koko homma näyttää kaatuvan keski-karjalaisten ihmisten harmiksi ja maksettavaksi.
Kirjoittamiseen kannustaa jatkuvasti kasvava kiinnostus juttujani kohtaan. Jutuillani ei näytä olevan vaikutusta kirjoittamiini asioihin. Ovat siinä mielessä vaarattomia. No, kirjoittajalle riittää lukijat. Heitä on toistaiseksi ollut kiitettävästi. Jopa lisääntyneet koko blogin ajan.

Ei kommentteja: