Soffa hankinta.

Helluntai heiluttiin. Heilakin oli, tosin vanha, mutta ikäisekseen vielä kohtuullisen hyvä kuntoinen. Vieraitakin tuli pyhiksi Helsingistä saakka. No, enempää en taida tuosta asiasta kirjoittaakaan. Kirjoitan uuden sohvan hankinnasta.
*****
Pitkin kevättä oli pohdittu, että eiköhän meillekin hankita uusi vuodesohva. Sellaisen, josta hätätilassa saa tilapäisen vuoteen tarvittaessa.
Käytiin ennakkoon Joensuussa sohvakaupoissa sopivaa tarkastelemassa. hintoja ja laatuja vertailtiin. Arveltiin, että halpa se meille välttää. Kissan revittäväksi. Tuumaustaukoa pidettiin kotona muutama viikko. Sitten kun ostetaan, otetaan peräkärri mukaan. Ei tule ylimääräisiä rahtikuluja. Näin suunnittelimme.
******
Kärri perässä ajelimme Joensuuhun. Sohvamainoksia oli nippu takapenkillä. Toinen toistaan halvempia tarjouksia.
Menimme ensimmäiseen liikkeeseen. Koeistuin muutaman sohvan. Makuulle en tohtinut käydä. Tämä ostetaan, sanoin. Kannetaan peräkärriin. Vaimo maksaa sillä aikaa.
Ei kannettu. Kauppaa ei tehdä niin kuin ennen. Nyt myydään tilaukseen. Viikon päästä luvattiin, jos nyt päätetään kauppa. Ei päätetty. Olen ostanut aikaisemmin viikon toimitusajalla sohvakaluston. Toimitus kesti 2 kuukautta. Vahingossa maksoin silloin käteisellä.
Vaimo kysyi miksi emme saa sohvaa kyytiin. Kauppamies sanoi: "Jää ilkeä lovi hallitilaan." Me emme lovea aiheuttaneet. Menimme viereiseen sohvakauppaan.
Sama juttu siellä. Nyt vielä nenäkäs nuorimies sanoi: "Saattehan yrittää kalastaa kalustoa", ja käveli tiehensä.
Nyt alkoi Veijon kallossa keittää. Pari kauppaa vielä kiersimme yhtä huonolla menestyksellä, kunnes tulimme kauppaan, jossa ehtomme kuultuaan myyjä sanoi, että neuvotellaan.
Tämä jo tuntui hyvältä palvelulta. Suostutaan neuvottelemaan. Ei hinnasta ei laadusta, vaan kauppatavasta. Saako tavaran mukaansa, jos maksaa heti ja käteisellä.
Neuvottelu johti myönteiseen tulokseen. Saimme sohvan peräkärriin ja nyt se on jo kotona koeistuttu.
Sohvakauppa kohdaltamme päättyi onnellisesti. Tosin alkuperäisestä ostoksestamme jouduimme tinkimään. Tarkoitus oli ostaa halpa ja hyvä. Hintahaitariltaa 150 - 300 euroa. Kauppatavasta johtuen, jotta yleensä saimme kaupan syntymään, ostimme sohvan, joka maksoi 650 euroa. Ja sekin piti olla käteistä.
******
Loppusanat. Haistakaa sohvakauppiaat sitä ihtiään. Maksatte kalliit mainokset lehtiin ja telkkariin, mutta ette te osaa tai halua asiakkaan parasta ajatella.
Kiitos sille ystävälliselle tohmajärveläissyntyiselle sohvamyyjälle, joka käytti tervettä maatiaisjärkeä ja osasi myydä sohvan ärsytetylle ostajalle.
Kiitollinen olen myös siitä, etten ostanut halpaa ja hyvää. Ostin hyvää, mutta vähän kalliimmalla. Olen tyytyväinen ja niin taitaa olla myös pysyvä ihmissuhde.