Sain juuri äsken puhelun kirkon ulkomaanavun valtakunnalliselta kerääjältä. Hän selosti laajasti ulkomaan avun kohteita, avun tarpeellisuutta ja avun perille menoa.
Kirkon ulkomaan apu kohdistuu pääasiassa kahteen osaan: katasrofiapuun ja kehitysyhteistyöhön. Juuri Haitin maanjäristys on onnettomuus, josta köyhä maa ja hätään joutuneet ihmiset eivät selviä ilman ulkopuolelta tulevaa massiivista apua.
Kansan karttuisa käsi antaakin tällaisissa tapauksissa ensiavun. Jonkun on vain huolehdittava asian esillä pidosta ja keräyksestä. Kirkko ja Punainen Risti ovat luotettavimmat avun perille asti saattajat.
Katasrofiapu on yleensä hetkellistä. Olipa avun kohde kehitysmaassa tai hätä luonnon tuottama. Tärkeimmäksi avuksi nouseekin sellainen apu, joka auttaa avun kohdetta selviämään omin keinoin eteenpäin. Tällaista apua sanotaankin kehitysyhteistyöksi. Paras apu alun jälkeen on oma apu.
Kehitysyhteistyössä voi olla monella tavalla ja vähäiselläkin panoksella mukana. Allekirjoittaneellakin on siellä jossain lampaita ja kanoja. Myös kummilapsia voi ottaa ja auttaa monella tapaa. Helpoin on antaa esim. kirkolle tai Punaiselle Ristille roponsa perille toimitettavaksi. Uskon, ettei näihin ropoihin yllä huijareiden näpit. Pitempi aikaisen avun voi antaa kuukausittaisen tilillepanon kautta.
Katsokaa hyvät ihmiset miten hyvin meillä ovat asiat. Apuun on varaa. Kysymyksessä on vain se, että osaamme panna asiat oikeaan tärkeys järjestykseen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti