Näinkö siinä kävi

"Nimeni on Veijo Tuunanen ja tapani olette jo tulleet tuntemaan" voi mukaellen siteerata ikivanhaa armeijassa käytettyä äkseerausta.
Jos pyrky, halu, mahdollisuus, pakko, vapaa ehtoinen pakko ja velvollisuuden tunto asetetaan kuvaamaan tilannetta, jonka perusteella suostuin ottamaan ehdokkuuteni Keski-Karjalan sosiaali - ja terveyslautakunnan jäseneksi, niin se on velvollisuuden tunto.
Miksi velvollisuuden tunto, niin sen lukija voi tarkistaa tämän blogin lähes 300 kirjoituksesta. Samasta syystä lupaan toimia parhaan kykyni mukaan, mikäli minut lautakuntaan valitaan niin, että toimintani tulisi veronmaksajien parhaaksi.

Kuten lukija on ehkä www.tohmajarvendemarit.com osoitteesta jo lukeneet demareiden ehdokasasettelun tuleviksi luottamushenkilöpaikoille, olen tullut ja lupautunut yllä mainittuun lautakuntaan ehdolle.
Lukijan on syytä myös tietää, että kukaan muu paikalla olleista ei suostunut kyseistä ehdokkuutta ottamaan vastaan. Enkä minäkään ensimmäisellä, enkä toisella, taisi siinä mennä kolmaskin ehdotus, ennen suostumustani.
Syitä ei kyselty. Jokaisella on varmasti omat syynsä. Niin minullakin. En niitä kieltäytymiseeni tässä ryhdy kertomaan. Suostumiseeni syy on jo tuolla edellä tullut selväksi.

Haluan muistaa, niin kuin kokousväki myös korosti, että demariryhmä pitää kiinni niistä vallilupauksista, joita ennen vaaleja äänestäjilleen lupasi. Sen pidän mielessäni tulevaisuudessakin. Luottamustehtävissä ei tehdä oppositiopolitiikkaa, vaan toimitaan niiden asioiden hoitajina, joiden hoitoon äänestäjät ovat luottamushenkilöt asettaneet.