Matkailu avartaa

Kerroin lähteväni lyhyelle matkalle. Nyt matka on tehty. Jaettu ilo ja kokemus on tuloksiltaan kaksinkertainen. Sanotaan. Siksi teen tämän matkakertomuksen.
Ensimmäiseksi on sanottava, että Tallinnassa natsaa seletisti kaikki. Niin kuin ennen Suomessa. Siitä ei kannata kertoa. Kaikkihan tietävät miten hyvin Suomessa matkustettiin. Junalla, autolla, lentokoneella ja kävellen. Ennen vanhaan.
Kerron vain matkani loppuvaiheet. Helsingistä lähti juna klo 15,12, jonka piti olla Joensuussa klo 19,34. Ihmettelen miten ne kehtaavat merkitä aikatauluihin minuutit kun tunnitkaan ei pidä paikkaansa. Päivämäärä oli oikein 05.02.2011.
Juna oli nimetty Pentolinoksi. Italialaisetko lie junan väsänneet. Sisäänajo lienee vielä kesken. Kokemukseni perusteella sillä ei pitäisi vielä lähteä aikataululiikenteeseen. Juna ei ole vielä siinä kunnossa.
No, mehän katseltiin vaunun ikkunasta ohi vilahtelevaa maisemaa. Siihen asti kun se vielä vilahteli. Pian juna seisoi mäntsäläisellä pellolla. Toisen puolen ikkunasta näkyi moottoritie ja toisen puolen jäniksen jäljet.
Aikamme aprikoimme lähtikö junakuski kioskille vai luonnollisia tarpeitaan suorittamaan. Liikkuvasta junasta sekin on vaikeaa. Pirskottaa mihin sattuu. Tiesin nimittäin, että ainakin vaunun nro 4 WC ei toiminut. Toimiko muidenkaan.
Kuulutuksia alkoi tulla harvakseltaan. Olisin jopa niistä voinut päätellä jotain. Mutta en kuullut mitä kuulutettiin. Hälinästä pitivät huolen ne 30 matkustajaa, jotka tiedottivat kännyköillään kohtalostaan ties`kenelle. Melun niittasivat huippuunsa kohtuullisella voimalla leikkivät lapset.
Sain lopulta tietooni, että jarrut ovat junasta gabut. Niitä luvattiin rustata kuntoon. Nimittäin, jos vika löytyy. Ilmat ja öljytkö sanoivat lentäneen pellolle. Ihmettelen miten meno tyssää, jos jarrut pettää. Minulle on käynyt Porthanin rinteessä päinvastoin. Vauhti vain kiihty, kun ketjut putosi rissalta.
Reilut puolituntia siinä seisottiin. Kuulin joltain matkustajalta, että häneltä oli konnari kysellyt teippiä tai eristysnauhaa. Joku putki olisi pitänyt paikata. Tämä tieto on toisenkäden tieto ja siten epäluotettava.
Matka jatkui rattoisasti aina Kiteen korville asti. Nyt meille ilmoitettiin, että turvalaitteet eivät ole kunnossa, josta johtuen nopeus on laskettava turvalliselle tasolle. Ikkunasta näin, että hiihtäjä pysyi hyvin junan rinnalla. Hammaslahdesta pistettiin sitten täysihäkä päälle. Päästiinhän lopulta yli puolituntia myöhässä Joensuuhun. Vaunusta vaan ei meinattu enää päästä pois. Toisen pään ovi ei avautunut.
*******
Ymmärrän liikenneministeri Anu Vehviläisen vaikeudet. Ymmärän myös sen miksi hän ministeriaitiossa katselee ylös. Kyllä sieltä taitaa apu löytyä junaliikenteeseen nopeammin kuin muilla konsteilla täällä maan päällä.
Pendoliinot rakensivat italialaiset. Heillä lienee myös mandoliinot. Olisi kohtuullista, jos Italiasta tuotettaissiin Pendoliinoihin soittamaan hidalgot. Viihdykettä siksi aikaa, kun junaa korjataan peltoaukealla. Se voisi olla rauhoittavaa matkustajille.
Semmoinen matkakertomus. Jos joku ei usko, voi tarkastaa VR:ltä. Päivämäärät ja aikataulut on jutussa.