Radiosta kuultua

Radio 1:stä tuli eilen Markku Heikkisen toimittama ohjelma Rääkkylän eroamisesta Hellistä. Paikalle toimitukseen oli kutsuttu Rääkkylän kunnanjohtaja Yrjö Eronen, Hellin johtaja Airi Turunen ja Tohmajärven kunnanjohtaja Olli Riikonen. Miksi viime mainittu? Tohmajärven kunnanjohtajalla tuskin pitäisi Rääkkylän ratkaisuihin olla mitään sanomista. Ei ainakaan enempää kuin Kiteen kaupungin johtajalla, joka paikalta puuttui.
Eikö parempi olisi selvittää ensin Rääkkylän ja Hellin keskinäiset "kiistansa". No, niinhän on tapahtunutkin. Rääkkylä on lähtenyt Hellistä.
Nyt Helli voisi katsoa peiliin ja kertoa jäljelle jääneille kunnille, miten aikoo hoitaa hommat tästä eteen päin. Ja kuulla mitä kolmella kunnalla on sanottavaa Hellille.
******
Markku Heikkinen oli mennyt siihen mihin monet toimittajat ennen häntä. Hän kyseli ja kuunteli vain virkamiehiä. Jopa Utsjoelta ja Kouvolasta saakka.
Kysymys oli kuitenkin ennen kaikkea kuntalaisten palveluista, joista päättävät vain ja ainoastaan kuntalaisten valitsemat luottamushenkilöt. Eivät virkamiehet. Tämä puoli Heikkisen sinänsä hyvästä jutusta jäi täysin huomiotta.
*******
Yrjö Eronen puolusti terhakkaasti palvelujen tuottamisella ja niiden kustannuksilla Rääkkylän päätöstä.
Muut eivät juuri siitä asiasta suostuneet keskustelemaan. Epäilivät vain tehtyä päätöstä huonoksi ja keskittyivät puolustamaan Hellin organisaatiota ja siinä pysymistä.
Jopa Kouvolan, oliko hän sikäläinen tilaajajohtaja, sanoi Kouvolan luopuvan omasta tilaaja/tuottaja-mallista, mutta suhtautui Rääkkylän päätökseen varautuneesti. Ihmeellinen kannanotto.
******
On selvää, että sosiaali- ja terveyspalvelut Helli-liikelaitoksen hoitamina nykytavalla ovat lopussa. Vai vieläkö, joku väittää muuta?
Tilaaja/tuottaja-malli otettiin käyttöön Keski-Karjalassa kiireellä ja yhden vaihtoehdon asiana. Päätöksen siirtymisestä Helliin, ja pitäisi olla kai myös vastuun, ottivat keskustalaiset yksinkertaisen enemmistönsä turvin. Päätökset tehtiin vahvojen ryhmäpäätösten turvin.
Nyt keskustan rivit repeilevät. Siitä ei pidä olla vahingon iloinen. Rakoilu osoittaa tervettä suhtautumista asiaan, jonka katsoo olevan korjauksen tarpeessa. Se on sitä tervettä maatiaisjärkeä ja vastuun ottamista myös huonoksi havaitsemistaan päätöksistä. On vastuullista korjata huonot päätökset, jos ne huomaa.
Nyt on korjauksien aika. On pohdittava miten tästä eteen päin. Entinen tie loppui umpikujaan. Elämä ei. On etsittävä uusi tie sosiaali- ja terveyspalveluille. Kenttä vaihtoehtojen esityksille pitäisi olla avoin, viimeisttään nyt myös tilaaja/tuottajamallia kannattaneille. Vaihtoehtoja ei rajoita Paras-laki.
Ja ei kun kuusen hankintaan.