Joulu män, uusvuos tulloo

Lahjattomaksi en jäänyt tänäkään jouluna. Mitäkö sain lahjaksi? Sitä en kerro naurettavaksi ja kadehtittavaksi. On sen verran kokemusta entisistä joululahjoista.
Jotensakin on semmoinen tunto, jotta kinkku saisi loppua. Tilalle vaikka soppoo tai rokkoo. Ei ihmisen pitäisi määräänsä enempää syödä, vaikka olisi kärsinyt aikanaan pulavuodet.
Pakkasia on pitänyt. En ole kyvennyt edes moottorikelkkaa ottaamaan esille. Saati pilkille lähtemään. Ahvenkukko kinkun jälkeen voisi tehdä Eetvarttia.
*******
Kunnallisella rintamalla on joulun seutuun ollut hiljaista. Muutama päivä on pärjätty paperilehdittä.
Tämän päivän Karjalaisessa oli potoskavaaralaisen Pentti Holopaisen 70-vuotishaastattelu. Onnea vaan minunkin puolestani. Olen miestä tavannut muutaman kerran kuntapolitiikan tiimoilta. Läheisemmin en häntä tunne. Olen muistavinani, ettei hän juuri esityksiäni ole kannattanut. Tuskin arvostanut mielipiteitänikään. Se ei estä, ettenkö häntä onnittelisi. Onnea vaan.
Lainaan tähän Karjalaisen haastattelusta yhden lauseen. Se koskee tietenkin Helliä. Pentti Holopainen sanoo: "Minusta tilaaja-tuottajamalli on järkeenkäypä."
Voisin liittää tähän oman mielipiteeni. Minunkin mielestä Helli-liikelaitos nykymuodossaan on järkeenpäypä, mutta ei käytäntöön. Käsitykseni pohjautuu kokemukseen, jonka olen saanut tohmajärveläisenä luottamushenkilönä ja viimeksi nyt sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsenenä.
Ei Pentillä ikänsä perusteella ole mitään pelkoa Hellistä. Ikää hänellä on vasta 70 vuotta. Hän on kuranttia Hellin hoidettavaksi. Toisin on meikäläisen asiat. Ikää on yli 75 vuotta ja se on raja, jossa ihminen muuttuu epäkurantiksi ja siirretään hoidettavaksi keskiarvojen mukaan.
Jokainenhan tietää tilanteen, jossa pää hikoilee, mutta jalkoja paleltaa. Keskivartalolla on kaikki kuitenkin hyvin.
Lehtijutussa Pentti Holopainen kaipailee karismattista johtajaa, joka lähtisi viemään seutukuntaan parempaan suuntaan, mahdollisesti kuntaliitokseen. Ajatus ei ole uusi. Kiteeläisen sanomana tuiki harvinainen. Jotain sellaista olen minäkin ajatellut. Sen voi varmistaa lukemalla kirjoittanani tuhatkunta lehti- ja blogijuttua. Kiteen puolelta kannatusta ei juuri jutuilleni ole tullut. Ei Pentti Holopaiselta eikä Kirsi Hämäläiseltä. Kävin jopa Kirsi Hämäläiselle kuntaliitoksen hyviä puolia ( 2.11.2007) tarjoamassa henkilökohtaisesti. Hän sanoi, että Helli riittää.
Eipä juuri Koti-Karjalakaan ole ainakaan liikaa kuntaliitosten puolesta kirjoitellut. Tähän toivoisi Pentti Holopaisen Koti-Karjala-lehden hallituksen puheenjohtajana vaikuttavan niin, että kuntallitosvaihtoehtoa ei vaiettaisi olemattomiin. Onko aika ajanut Keski-Karjalan kuntaliitosten ohi. Se vaihtoehto taitaa olla jo nyt keskustelussa.
Tästä tuli tämmöinen juttu. Onnea vaan Pentille ja vuosia paljon lisää. Minusta tuntuu, että kokemusta tullaan tulevaisuudessa tarvitsemaan entistä enemmän. Sitähän meiltä löytyy. Ei vaan meinaa kelvata näille nuorille hikipäille.