keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Jouluna 2010

Ulko-oven pielessä roikkuu kynttilälyhty ja enon hevosen aisakello. Keittiössä on ikkunalaudalle asetettu sähkökynttelikkö, joulupuu ja pari myssyt silmillä istuvaa pikkutonttua. Katosta roikkuu joululahjaksi saatu "pesä" tuikkukynttilälle.
Eteisessä on tasku joulukorteille. Yksi on tullut eduskuntaan pyrkivältä. Peilipöydällä on sähkökynttelikkö.
Olohuoneessa on pöydillä joululiinat ja oikeat kynttilät sekä joulupuu. Kynttilät ovat sinivalkoiset. Olohuoneeseen antaa valoa ikkunan ulkopuolelle räystään alle asentamani ulkovalot. Niistä saa valoa ja lämpöä toivottavasti myös talitintit ja varpuset.
Makuuhuoneen ikkunaan on laitettu sähköinen joulukuusi. Tuossapa meidän perheen tämän vuotiset joulutavarat.
Sisäjoulukuusi on puuttunut joulustamme jo vuosia, lasten ja lasten ollessa omissa jouluissaan. Tänä vuonna en laittanut joulukuusta uloskaan. Laiskuus taitaa voittaa siinäkin asiassa.
Edessä voi sanoa olevan ns. tavanomainen joulu. Kaksi isovanhempaa, joiden lapset ja lapsenlapset viettävät joulujaan satojen kilometrien päässä. Yhteyttä pidetään puhelimella. Lahjat ja niihin liittyvät toimet on hoidettu jo kuukausi sitten. Nyt eletään ja ollaan jouluna näin.
*******
Toki jouluumme kuuluu monen moista jouluhässäkkää. On siivoamista, paistamista. Kuuden kilon kinkkukin pitäisi riittää kahdelle.
Vähällä taidetaan päästä entisiin jouluihin verrattaessa. Joskus oli puute petipaikasta, kun keräännyttiin kaikki yhteen. Vanhoja aikoja voi nyt muistella niinä ainoina oikeina jouluina.
Joulusaunassa käymme jo aatonaattona. Sitä voi sanoa ennakoimiseksi tai kiireen liioittelemiseksi. Aattona on varauduttava haudoilla käyntiin ja hiljentymiseen. Se ei kahden hengen taloudessa liene vaikeaa. Tyhjät höpinät on höpisty menneinä vuosikymmeninä.
********
Tarkoitus on hiljentää myös blogi jouluksi. Sähköposti jostain syystä on ollutkin tukossa jo pari päivää.
Kirjoittajan on aina syytä muistaa lukijoitaan. Niin minunkin. Puhtaaksi pöytälaatikkoon kirjoitajaksi ei minusta olisikaan.
Kotipalsta on koko olemassa oloaikansa ollut lukijoiden määrän suhteen nousujohtoinen. Se on kannustanut kirjoittajaa.
Erikoiseksi blogistin aseman tekee se, ettei tiedä kenelle kirjoittaa. Ei voi ohjata juttujaan tietylle kannattajakunnalle tai tietyn ajatussuunnan vastustajille. On vain otettava asia esiin ja kirjoitettava siitä oma mielipiteensä. Sitä voi sitten kannattaa, vastustaa tai olla vaan.
Haluan kiittää lukijoitani ja samalla toivotan teille kaikille hyvää, rauhallista Joulua ja entistä parempaa Uutta Vuotta.
Joulu on myös kirkollinen juhla. On syytä muistaa edesmenneitä. Tärkeintä on huomioida pienet lapset. Heille kenties juuri tämä joulu jää sinä oikeana jouluna ikimuistoisena mieleen.

3 kommenttia:

mammamia kirjoitti...

Pienen laulun sanoin "kiitokset kaikesta minkä sain" ja saan lukea Nelosten sivuilta.
Minua ilahdutti palaute etätehtävistä verkkokirjoitustaidon opittuani, että konsultti luki ja palautti maanpinnalle tekemästäni liiketoimintasuunnitelmasta. Ei meillä tehdä sukupolvenvaihdoksia, meillä ollaan nurkanvaltaajia.
Se oli hänen mielipiteensä ja toinen oli toista mieltä. Kaikki jää lukijan vastuulle.
Joulustakin ollaan monta mieltä.
Hyvää joulua Tohmajärvelle keskeltä kaupunkia kolmen summerin takaa. Jouluvalona radiomaston yllä täysikuu.

lahjattomat kirjoitti...

tuunaselle ja kotohengettärelle ynnä paistille levollista joulun aikaa - muttei liian levollista, voipi muuten blogi kärsiä;)

Matti Kosonen kirjoitti...

Hyvää Joulua myös minulta. (PS. lainasin tekstiäsi omaan blogiini ja vielä ihan luvatta.)