Sitä saa jota tilaa

Tässä tapauksessa kysymyksessä on yhteiskunnan tilaus. Tohmajärvellä eletään niin kuin muuallakin. Samaa lakia noudatetaan. Tai ollaan noudattamatta.
Toissa yönä murtautui koulukeskukseen "jatko-opinnoille" mieshenkilö. Pisti hyrskyn myrskyn ja särki sen minkä kykeni. Nyt yhteiskunnan pitäisi tietää mitä "opiskelijalle" tehdään. Luulen, ettei mitään.
Kylän raitilla on pitemmän aikaan esiintynyt henkilö, jonka touhuista en ainakaan minä ole saanut selvää. Kovaa mekkalaa pitää yllä. Kalja näyttäisi maistuvan. Kaupoissa hänet luokitellaan häiriköksi. Meno on jatkunut sellaisenaan vuosikausia. Mitä nyt välillä ovat poliisit antaneet kyytiä. Liekö kyyti koskaan edennyt linnaan saakka.
Henkilö näyttää osaltaan näyttelevän. Jota sopii epäillä. Mihin luokkaan yhteiskunta hänet asettaa, näyttää olevan vaikeaa. Onko hän arvioitavaksi liian viisas?
En kaipaa vanhoja aikoja. En niitä, jolloin ihmiset jaettiin kylmästi ryhmiin. Oli lainkuuliaisia, rikollisia, viisaita ja hulluja. Kaikilla oli omat paikkansa. Sattuiko jako aina oikeaan, on toinen juttu.
Viisaat tutkijat, professorit ja maailman parantajat ryhtyivät kumoamaan vanhaa järjestelmää. Ei löydetty eroa viisaan ja vähemmän viisaan välillä. Lopetettiin "hullujen" huoneet. Vankiloiden todettiin maksavan ja niitä lopetetaankin kiihtyvällä vauhdilla. Kaikki se mitä ennen pidettiin oikeana ollaan ajamassa alas.
Hyvähän se on, että kehitys kehittyy. Se ei ole kuitenkaan aina viisasta. Jos jokin lopetetaan olisi hyvä, että sen tilalle kehitettäisiin jotain uutta ja korvaavaa. Nyt niin ei näytä tehtävän.
Veikkaan koulun särkijänkin löytyvän heti kohta kylillä meuhkaamassa. Entistä ylpeämpänä saavutuksistaan. Tämä ei ole kuitenkaan hänen vikansa. Vika on yhteiskunnan, kun ei ole löytänyt konstia miten hänen kanssaan tulisi elää. Itse hän elintapojaan tuskin pystyy muuttamaan.