Rakastan satuja. Lapsena niitä minulle kertoivat vanhempani. Kaikki sadut päättyivät hyvin. Prinssi sai prinsessan ja puoli valtakuntaa. Isä lisäsi satuun tehoa lupaamalla koko valtakunnan. Hän tiesi, että kuvittelin itseni aina prinssiksi. Koskaan en saanut puoltakaan valtakuntaa, prinsessan kyllä, josta kehkeytyi ajanoloon euk.. ei kun vaimo.
Nyt tunnen, että olen taas joutunut kuuntelemaan satuja, joihin en pysty samaistumaan. Kertojina ovat olleet Hellin ja tilaajalautakunnan johtajat.
He näyttävät elävän satumaailmassa. Tosin heidän mielestään se ei ole satumaailmaa vaan palvelurakennemuutosta, joka pohjautuu valtakunnalliseen suositukseen. Siis ei reaaliseen tarpeeseen ja kun se ei perustu tosiasioihin on kyseessä satu.
Tämän lisäksi he välttelevät puhumista ihmisistä. He käyttävät mieluummin kärkikolmioita suunnasta ja prosentteja ihmisistä.
Tässä yksi sadun sisältö. Suoria lainauksia lautakunnan kokouksen esityslistasta:
"Yhteistoiminta-alueella on tällä hetkellä 160 vuodeosastopaikkaa...."
"Sairaalamaista hoitoa valtakunnallisten linjausten mukaan tällä väestöpohjalla tarviitaneen 31-35. ......
Nyt johtajat ovat lähteneet, ja ovat omasta mielestään jo pitkällä, tekemään palvelurakennemuutosta. Suomeksi ajamaan palveluja alas valtakunnallisten suositusten pohjalta. Paikalliset realiteetit eivät heille näytä merkitsevän mitään. Tukena heillä on lääkäreiden sivulla pito näistä uudistuksista. Päämäärä näyttää olevan kustannusten lasku palvelujen supistamisen kustannuksella.
Tämä satu vei meikäläiseltä unet ja saattaa olla niinkin, että jossain vaiheessa antaa ikiunen. Ja valtuutetut näyttävät tukevan menettelyä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Olipa kerran ukko ja akka, jotka asuivat Tohmajärvellä. Asuiko siellä Veijon lisäksi hänen rouvansakin? Asuvat kumpikin siellä.
Näin Veijo saduttaa paikkakunnan asioista sisäpiiritietona. Hänet vaijennetaan ulkopuoliseksi. Sitä toivoisivat jo viimeisetkin paljastetut ministerit laidasta laitaan, ettei kukaan kysyisi heidän bisneksistään.
Minulla on "tuhannen ja yhdeksänkymmenenviiden yön satu", jota kirjoitin aamukampaa nyppiessäni. Päättäjät saduttavat meidän tulevaisuuttamme eikä se näytä ruusuiselta. Blogisi oranssiväri kertoo perusperiaatteen. Se on olemassaolon ruumiillinen tahto.
Tärkeintä ei ole, miten vanha olet, vaan mitenkä olet vanha. Olemassaoloon vaikuttaa suuresti ruumillinen tahto. Ja mehän emme ole vielä lakannet tahtomasta.
Lähetä kommentti