ViikkoPohjois-Karjala on julkaissut oheisen 26.8.10

Tohman terveiset
Elämä on täynnä paradoksaalisia tilanteita. Nimenomaan silloin, jos padoksaalisuudeksi sanotaan todellisuuden tai järjenvastaista puhetta tai toimintaa.
Asia tuli mieleeni, kun yritin venepaikaltani selviytyä Tohmajärven selälle katiskoita katsomaan. Alkumatka oli järveen laskevaa paikallisojaa. Sitten parisataa metriä järviruttoa ja kaislikkoa. Tähän alkumatkaan tarvittiin sestomista, soutamista ja moottorin potkurin puhdistamista. Ajallisesti kalamatkasta yli puolet.
Paradoksiksi asia muuttuu siinä, että jotkut sanovat järven ennallistuvan 1,5 miljoonalla eurolla. Jopa niin nopeasti, että järveen aiotaan rakentaa kirkkorantaan ensimmäiseksi yleinen uimaranta.
Uimaranta voidaan rakentaa, mutta tuleeko uimareita. Järveen on ainakin viisikymmentä vuotta valutettu kaikki mikä on elinympäristöstä irronnut. Siitä on syntynyt soppa. Se ei hevillä puhdistu.
Järkevää olisi ensin puhdistaa ja sitten katsoa miten puhtaaksi järvi on saatu ja mihin sitä voidaan käyttää.
******
Peijonniemen lahti kasvaa joka kesä lähes umpeen. Peijonniemen asukkaat ovat toistuvasti pyytäneet, että lahdesta poistettaisiin ainakin kaislat. Heidän vähäinen toiveensa olisi saada järvimaisema näkymään. Ei ole suuri toive.
Samaiseen lahteen on taajamien jätevedet laskettu, sanotaanko, vaihtelevalla puhdistusasteella.
Alkuaan Peijonniemenlahti lainehti ilman kasvillisuutta. Kukaan ei ollut nähnyt Hento näkinruohoa. Ei sitä kukaan ole nähnyt nytkään. Kerrotaan vain, että sitä saattaa kasvaa lahdessa. On kuulema niin harvinainen, että pitää suojella muun kasvillisuuden kustannuksella. Kaisloja ei saa poistaa.
Asiantilan paradoksaalisuus syntyy, kun paska on tuonut lahteen näkymättömän kasvin, jota pitää suojella näkyvällä kasvilla, josta ei ole muuta kuin haittaa.
*******
Tohmajärvellä osallistutaan Itämeren suojeluun. Lehdestä olen lukenut, että vesien ”ravinnekuormasta” tulee maataloudesta yli puolet. Kerrotaan myös, että haja-asutuksen mummo tai ukko paskoo vesiä kymmenen kertaa enemmän kuin taajaman pyttyyn paskantajat.
Asian paradoksaalisuus syntyy, kun katson ikkunasta ulos. Pellot laskevat järveen. Rannalla käyskentelevät lehmät. Naapurin mummon mökin pihapiirissä myllää kaivinkone. Siellä piilotetaan maahan muovitynnyriä, ettei mummo tiskivesillään saastuttaisi Itämerta. Ja mummo maksaa viulut.
******
Tohmajärvi on n. 8 km pitkä ja 3 km leveä. Järven ja kalavesien hoitoon tarvitaan 4 erillistä jakokuntaa. Vai osakaskuntiako ne ovat. Tietenkin toisistaan erilaisilla toimintatavoitteilla. Yksi istuttaa kuhaa. Toinen siikaa kuhalle ruuaksi. Yksi katsoo parhaaksi tehokalastaa yli-istutuksen estämiseksi. Neljäs jakokunta pitää vain sääntömääräiset kokoukset ja seuraa sivusta tilannetta.
Lukija voi päättää paradoksaalisuuden.
Veijo Tuunanen
www.kotipalsta.blogspot.com