Edessä iso kesä

Juhannus on takana. Edessä toivottavasti oikea kesä. Juhannusmatka on tehty ja mualimoo nähty Etelä-Suomee myöten. Nyt menee ihmetellessä, mitenkä ne ihmiset siellä ovat saaneet elämänsä näyttämään hyvältä. On kaaheen laakeet pellot ja kunnossa näyttävät olevan rakennuksetkin. Söivät ja myivät Nya potatis tienvarsi kojuissaan. Ihmisetkin näyttivät jotenkin tyytyväisiltä.
Ajoin Salon seudun läpi. Siellähän 12 kuntaa löivät kimsut ja kampsut yhteen. Täysin sitä viisautta vastaan, jolla täällä eletään. Ottivat valtiolta yhdentymisavustukset ja elävät kuin ennenkin. Enempää en kerro. Odotan miten Keski-Karjalan kunnat huiskahtavat omilla itsenäisillä ideoillaan Salon seudusta ohi.
* * *
Puolitotuus, vale ja poliitikon puheet. Näinkö se rehellisyys-sana taipuu vertailuasteissa?
Lapsena vahingon sattuessa, puolustustauduttiin sanomalla: "Se on siun syy". Aikuisena valtakunnan mahtavimmat poliitikot sanovat: "Se on median syy".
Jos heidän mielipiteisiin ei yhdy, leimaavat he kaikki muut kykenemättömiksi kantamaan vastuuta. Kysyn mistä? Heidän löperistä puheistaanko?
* * *
Otetaan käsittelyyn sana luottamus. Puhutaan luottamushenkilöstä. Heitähän on pilvinpimein joka kunnassa. Myös valtakunnan johtavat poliitikot ovat luottamushenkilöitä. Heihin on luotettu ja siksi valittu hoitaman yhteisiä asioitamme. Myös ministerit ovat luottamushenkilöitä.
Luottmus hankitaan yleensä eletyllä elämällä. Mitä aikaisemmin on tehnyt ja aikaan saanut. Luottamus menetetään yleensä samalla tavalla. Miten ihminen menettelee ja aikaan saa luottamustehtäväänsä hoitaessa.
Varmin tapa luottamuksen menettämiseen on kuitenkin valehtelu. Nykyisin valehtelulle yritetään keksiä korvikesanoja. On puolitotuutta, muistamattomuutta ja jos jonkin sortin pehmennystä.
Kaikilla sanoilla on kuitenkin yhteinen loppu. Se on luottamuksen menetys. Sen määrittää jokainen ihminen omassa sisimmässään suhteessa arvioitavaan henkilöön. Arvio on sitä tarkempi mitä korkeammassa asemassa luottamushenkilö toimii.
Luottamuksen menetystä arvioi jokainen ihminen itse. Luottamuksen voi menettää vain kerran. Harvoin useammin, koska luottamuksen takaisin hankintaan menee vuosia, jopa vuosikymmeniä.
Matti Vanhasenkin luottamuksen arvioi jokainen. Siinä kaikki ovat tasa-arvoisessa asemassa suhteessa arvioitavaan. Jyrki Kataisenkin "luottamuslause" on vain yksi muiden joukossa. Ei sen arvokkaampi tai arvottomampi kuin kenenkään toisenkaan.
* * *
Mikäli luottamusta punnitaan jotenkin muuten. On kysymyksessä etujen tavoittelu itselle tai jollekin ryhmälle. Siinä arvioissa totuus venyy ja paukkuu. Luottamus heiluu ja huojuu. Ellei sitten liikuta kunnallisella tasolla, jossa tietämättömyyttä käytetään luottamuksen hankkimiseen ja asioiden hoitamiseen sangen tehokkaasti.