Luottamushenkilön onni ja autuus

Jos onni löytyy kunnallisista luottamuspaikoista, niin autuus pitäisi löytyä samoista paikoista kirkolliselta puolelta.
Molempien puolten asioita olen koko pitkän päivä pähkäillyt. Ei tunnu löytyvän onnea ei autuutta.
No, väliäpä tuosta. Kumpaakaan en ole luottamustehtävistä lähtenytkään hakemaan.
En tässä ryhdy yksityiskohtaisesti päivän töitäni selvittelemään. Yleisellä tasolla kuitenkin voin valottaa millaista on tällaisella yksinkertaisella ihmisellä selvitä luottamustehtävistä.
Vaaleilla valittuna luottamushenkilö hoitaa ihmisten puolesta yhteisön asioita ja etuja. "Vastapelurina" hänellä ovat yleensä virkamiehet ja/tai yksityisten henkilöiden yhteisöltä "vaatimat" etuisuudet itselleen. Tukenaan luottamushenkilöllä ovat asiantuntijat ja ohjeisto päätöksentekoon.
Jotta asioiden käsittelyssä olisi jokin tolkku, on laaditty ohjesääntöä, lakia, asetusta ja sääntöä. Voi sanoa, että yhteisö- ja järjestötoimintaa niin kunta kuin kirkollisellakin puolella ohjaa ohjeviidakko, joka on oikeastaan oma tieteenhaaransa. Ainakin meikäläiselle.
Monesti asiat ovat sellaisia, että ne voidaan päättää "musta tuntuu" pohjalta. Myös kallis ja halpa ovat usein asioita, joista voidaan joustaa. Vaikka köyhälle ja rikkaalle halpuus ja kalleus ovat täysin eriasioita.
Mutta nyt tullaan luottamushenkilön ja virkamiehen todelliseen toiminta-aseman mittaukseen. Päätettävää asiaa selvittämään on otettu ulkopuolinen asiantuntija. Hän on omalla asiantuntemuksellaan ja "virkavastuullaan" määritellyt esim. kiinteistön arvon.
Asian ydin luottamushenkilölle syntyy uskooko hän asiantuntijan kirjallista ja perusteltua lausumaa vai tekeekö päätöksen muihin asioihin nojautuen esim. kauppatilanteessa.
Jos uskoo asiantuntijaan, niin kuin minä vajavaisella tietopohjallani ja luottamusasemani ymmärtäen teen. on päätöksen pohjalla yleisesti hyväksytty perustelu. Mitä muuta varten asiantuntijalta on pyydetty lausunto, jos sitä ei haluta noudattaa?
Jos asiantuntijan lausunnolle ei anneta merkitystä, toimii luottamushenkilö oman arvionsa pohjalta ja ainakin asiantuntija kustannukset ovat silloin heitetty kaivoon.

* * *
Toisen konklaavin kokouksen päätösehdotusta olen makustellut koko päivän. Päätösehdotus on niin absurdi, ettei sellaista uskoisi tulevan eteen paikassa, jossa virkavastuulla tehdään päätöksiä.
Päätösehdotuksessa esitetään hyväksymään päätös, jonka sisältöä ei tiedä tässä vaiheessa kukaan. Ei edes päätösehdotuksen tekijä. Päätösesitykseen liittyvä kokous pidetään kahdenviikon päästä, jonka päätös nyt sokkona esitetään hyväksyttäväksi. Lisäksi hyväksyttäväksi tulevaa esitystä esittää instanssi, jolla ei ole asian esittelyyn oikeutta.
Päätösesitys on kahdeksan sanainen ja tulen sen tällä palstalla julkaisemaan, kun kyseinen pöytäkirja on saanut lainvoiman.
Totean kuitenkin sotesta, että juna jätti ja mopo karkasi käsistä jo junalle tullessa.

Tämmöistä se on luottamushenkilönä toimiminen.