Jokelan ampumatapauksesta on kirjoitettu kaikki. Tapahtuman jälkeen olen yrittänyt ajatella onko tapauksesta meille opiksi. Mitä on mahdollisesti tehty väärin tai jätetty tekemättä? Vastauksia on varmasti loputtomiin ja tuskin yhtä ainoaa oikeaa.
Yritin muistella työaikanani eteen tulleita tapauksia. Tappoja ja murhia tehneiden kertomuksia. Mitään yhteistä en niistä löytänyt silloin enkä nyt .
Kuulin eilen jonkin asiantuntijan mielipiteen Jokelan tapauksesta. Siihen voin yhtyä. Parempaakaan en tässä vaiheessa tiedä.
Hän sanoi jotenkin näin.
On varottava ja huomioitava jos syntyy tilanne, jossa lapsi tai nuori sanoo tai ottaa asenteen, jossa hän ilmaisee olevansa viisaampi kuin vanhempi henkilö.
Varmasti tuttu tilanne jossain määrin jokaisessa lapsi perheessä. Kuitenkin on eroja ja eroja miten tämä ylempi "viisaus" esitetään ja miten pitkään se jatkuu. Jokelan surmaajalla se näyttää jatkuneen liian kauan.
Lapsi ja nuori tarvitsee ohjausta, oppia ja kuria, että hän itse voi valita ja myös päättää vaihtoehtojen kesken. Sitä oppia ei saa kirjoista, ei netistä eikä telkkarista. Oppi tulee toiselta ihmiseltä. Useimmin omilta vanhemmilta.
"Joka kuritta (opitta) kasvaa, hän kunniatta kuolee", on vanha kansan viisaus ja pitää paikkansa.
Syvä myötätuntoni ja surun valitteluni kaikille heille, joita Jokelan tapaus on henkilökohtaisesti koskettanut.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti