Perjantaina oli Tohmajärven ja lauantaina Kiteen joulunavaus. Perjantaina satoi vettä. Sokerista kun olen jäi iltatapahtuma Tohmajärvellä näkemättä. Lukuunottamatta ilotulitusta, joka näkyi hyvin keittiön ikunasta kun istui pöydällä. Kiteelle en ole ennenkään ehättänyt.
Terveyskeskuksessa olen muutaman kerran vieraillut. Tervehtimässä kaveriani, joka on joutunut pitkäaikaiseen vuodehoitoon. Nyt näyttää valoa tunnelin päässä. Ainakin minun havaintoni perusteella. Josko joulu kotona?
Itse olen yhden joulun sairaalassa viettänyt. Siitä on viitisentoista vuotta. "Pakoputki" rupesi krakaamaan. Kymmenkunta vuorokautta vierähti PKKS:ssa.
Näytän olevan laitostuvaa tyyppiä. Omaksuin sairaalan elämän niin täydellisesti, että koin jouluaaton vieraat häiritseviksi. Lapsen lapset toivat sairaalaan joululahjaksi minulle Fiskarssin kirveen.
Hoitsut ja muut potilaat katselivat, voiko kirvestä jättää sängyn alle. Lähetin sen pois odottamaan myöhempää käyttöä. Kirves toimii vielä nytkin.
Muut laitoshoidon joulumuistot ovatkin sitten vankilasta. Tosin siltä avainten käyttö puolelta.
* * *
Tohmajärven terveyskeskus ja vuodeosasto toimivat vielä hyvin. Lääkäripulaa on aika-ajoin mutta vstaavasti potilaita on sitten riittävästi.
Allekirjoittanutta aprikoittaa mitä muutoksia Kunta- ja palvelurakennelaki toimintoihin tuo.
Sote- hanke on lyöty lukkoon. Mitä muutoksia se tuo palveluihin, on täysin hämärän peitossa.
Kunnanjohtaja vetää Sotea, mutta ainakaan minulle asti ei tietoa tulevasta ole tihkunut. Ei sittenkään vaikka olen kysynyt. Luottamushenkilön asema näyttää olevan tässä projektien maailmassa se, että ainoaksi tehtäväksi jää luottaa.
Se taas luontuu minulta tosi huonosti.
Nyt on lopetettava, kun pysyvä ihmissuhde huusi: "Syöööömäään".
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti