Kehen voi enää uskoa?

Karjalainen otsikoi tänään. "Uusia kriisikuntia. Talous kuralla." Pohjois-Karjalasta listalla on ehdolla kaksi kuntaa. Leipätekstistä selviää, että ne ovat Kitee ja Tohmajärvi.
Päätelmät ja ennusteet ovat Kuntaliiton ja Valtiovarainministeriön laskelmiin perustuvia. Tuskin siis huuhaata. Mikään uutinen asia tuskin kenellekään, joka elämänmenoa ja taloudenhoitoa on näiden kuntien kohdalta seurannut. Samaa ennustetta on pidetty esillä niin tässä blogissa kuin Nelosten pääkirjoituksissa useampaan kertaan. Kunnanvirkamiehet ja luottamushenkilöistä talousvastaavat ovat juttujamme pitäneet "oman pesän paskaamisena." Paperilehtiin emme juttujamme näistä asioista ole edes tarjonneet. Karjalainen on uskaltanut nyt nostaa kissan pöydälle.
Karjalaisen mielipidepalstalla netissä tosin Reino Löppönen on astunut puolustamaan Tohmajärven taloutta. Missä ovat tosi puolustajat: Olli Riikonen, Matti Ikonen, Leena Väistö ja Matti Majoinen. Siellä suunnalla on kovin hiljaista.
******
Tänään kaupassa pari mieshenkilöä tuli kysymään, mitä mieltä minä olen kuntaliitoksesta ja minkä kunnan kanssa se tulisi tehdä. Miehet olivat mieltäneet minut jotenkin kuntaliitoksen kannattajaksi.
Vastasin, ettei minulla ole kantaa kuntaliitoksiin. Olen vain mielipiteilläni yrittänyt pitää esissä kaikkia vaihtoehtoja, joita kuntalaisten kannalta olen pitänyt keskustelun arvoisina.
Aikanaan olin keräämässä nimiä listaan, jolla haluttiin selvittää mitä suuntaa tohmajärveläiset kannattavat yhteistyösuunnaksi. Joensuuta vai Kiteetä.
Kunnanjohtaja Olli Riikonen keskustan vahvasti tukemana esti selvityksen tekemisen jo suunnastakin. Niin kuin myös myöhemmin kuntaliitoksen selvityksestä ja talousvaikutuksesta.
Samaa vouhotusta pidettiin yllä, jolla kuntalaiset erehtydettiin liikelaitos Helliin. Luvattiin ummet ja lammet ja 4 milj.euron vuotuizset säästöt. Tämänkin veturina oli kunnajohtaja Olli Riikonen ja häntä tuki entistä voimakkaammin keskustan luottamushenkilöt.
Tulos alkaa häämöttää. Miten Helli voi toimia, kun sen uskottavuus on olematon, eikä se ole saanut edes lääkäreitä virkoihin kuin ylihinnalla.
Katsotaan nyt miten suu pannaan tulevaisuudessa. Valta on edelleen kunnanjohtajalla ja keskustapuolueella. Yksinkertainen enemmistö valtuustossa ja muiden puolueiden häikäilemätön sivuuttaminen alkaa näkyä. Sen näkyminen ei ole hyväksi yhdellekään tavalliselle kuntalaiselle. Pitemmässä juoksussa ei myöskään johtaville virkamiehille ja luottamushenkilöille. Demokratialle kiteeläinen ja tohmajärveläinen kunnalliselämä on häpeäksi.

Ministeri Rehula pelastajaksi

Onko tähän jo tultu, ettei omat pysty enää käytännön asioita hoitamaan. Keski-Karjalan terveyden hoito ei Rehulan vierailusta juuri mitään kostunut. Kaupungin johtaja Kirsi Hämäläinen katsoi viisaammaksi lähteä vuorotteluvapaalle. Akkujako lataamaan? Uskallan sanoa, että taitaa olla enemmän karkumatka päivän ongelmien hoidosta. Kunnanjohtaja Olli Riikonen etsii koloa mihin päänsä pistäisi. Tuleva yritys näyttää olevan eduskunta. Sinnekin voi päästä vain keikauttamalla joku toinen jakkaralta. Vaikeaa.
Ei ihme, että keskustalaisten uskoa tulevaisuuteen on kutsuttu vahvistamaan "pätkäministeri" Juha Rehula. Hän ilmoittikin kyseisen tehtävän kiinnostavan. No, kyllä varmasti. Reppu heiluu ministeriön naulakossa ja jos sen haluaa pysäyttää pitää tehdä monta matkaa.
Ministerin vierailu ei antanut Keski-Karjalaan mitään. Hänen kannanottonsa eivät voineet olla muuta kuin hänelle valikoidusti suodatettuja. Mitä järkeä on kehua hillittyä kustannusten nousua Hellissä ja samalla unostaa mainita, että palvelut ovat hillittömästi supistuneet. Supistus koskee lääkäreitä ja heidän palvelujaan.
Rääkkylän asioista olisi, niin ministeri kuin onkin, viisainta pitää näpit irti, niin pitkään kuin on voimassa nykyinen kuntalaki.
Muilta osin en viitsi ministerin vierailua kommentoida. Esa A. Luukkainen on sen tehnyt Nelosten pääkirjoituksessa. Ja minäkin kirjoitin jotain Karjalaisen mielipidepalstalle.
Tämmöisiä ministerivierailuja on odotettavissa tulevaisuudessa aina vaaleihin asti. Sitten ne jostain syystä muutamaksi vuodeksi loppuvat. Pitääkö ne meitä täysin hölmöinä? Ilmeisesti.

Tätä ei Hesari julkaissut. Liekö lähtenytkään?

Työilmapiiriin monta syytä.
En ota kantaa Jenita Sillanpään juttuun Hämeenlinnan vankilan huonosta ilmapiiristä. Hämeenlinnan vankilan tapahtumista yksittäistapahtumana ei mielestäni ole syytä yleistää koskevaksi kaikkia vankiloita.
Vankiloissa työilmapiiriin, hyvään ja huonoon, vaikuttavat monet tekijät. Niiden luetteloiminen tähän veisi liikaa tilaa. Hämeenlinnan tapaus osoittaa vain yhden tekijän ja sen, miten taitamattomasti asia on hoidettu.
Vankila työyhteisönä muodostuu henkilökuntaryhmistä, joilla jokaisella on oma peritty työkulttuurinsa. Vankeinhoidon tavoitteiden soveltaminen yhteisen päämäärän saavuttamiseksi on kautta aikain osoittautunut yhdeksi vaikeimmista vankeinhoidon tehtävistä.
Viime aikoina on näyttänyt entistä enemmän siltä, että vankeinhoidon tavoitteet ovat unohtuneet, jotka menneinä vuosikymmeninä olivat aina esissä vankeinhoitotyötä suunniteltaessa ja tehdessä. Tavoitteellisuus ja pyrkimys päämäärään antoivat henkilökunnalle motiivin selviytyä kieltämättä vaikeassa työssään. Tutkimuksilla on osoitettu vankilatyön jaon henkilökunnalle vaikeaksi. On todettu työn yli- ja alikuormittavuus yhtä vaikeaksi henkiseltä rasittavuudeltaan. Henkisen työnrasittavuus on vankilatyössä usein vertailussa ja kiistelyn kohteenakin.
Vankeinhoitityöhön tärkeimmäksi nostetut tuottavuus ja tulosvastuu ovat sekoittaneet ja ylikävelleet vankeinhoidon perinteiset tavoitteet. Käytäntöön täysin soveltumattomat organisaatio- ja virkanimikemuutokset ovat kautta vankeinhoitohenkilökunnan saaneet epävarmuutta ja pelkoa aikaan oman työn jatkuvuudesta. Muutosten tempoilu edestaa ei lisää missään organisaatiossa tuottavuutta. Tulosvastuu häviää muutoksissa kautta linjan olemattomiin.
Vankeinhoitoa edelleen seuraavana olen erimieltä oikeusministeri Tuija Brax:in mielipiteestä, että nyt tehdyt uudistukset vankeinhoitolaitoksessa olisivat vähentäneet jännitteitä.
Mikä vaikutus vankeinhoitotyöhön on sillä, että uskotaan toistaiseksi vielä ilman tuloksia organisaatiomuutosten tuovan tuottavuutta. Vankila on johtajavaltainen laitos. Laitoksen johtajasta riippuu paljon miten motivoituneita sen työntekijät ovat. Vankilan johtajaksi ei pätevöidytä vankilan ulkopuolella. Vankila on sen verran monialainen laitos. Johtajaksi ja muuhunkin vankilatyöhön kasvetaan vain kyseistä työtä tekemällä. Niin myös Hämeenlinnassa.

Veijo Tuunanen
Vankilatyönjohtaja (evp)
Tohmajärvi

Kysymys on luottamuksesta.

Toinen päättää olenko uskottava. Jos en tee virheitä enkä valehtele minuun luotetaan. Tilanne on veitsenterällä. Jos uskottavuus menetetään, menee luottamus. Kerran menetettyä luottamusta on äärimmäisen vaikea hankkia takaisin.
Ammattitaidolla, osaamisella ja ahkeruudella yleensä hankitaan auktoriteetti. Johtajilta vaaditaan tällaisia ominaisuuksia. Arvovalta ei seuraa virkaa tai tehtävää. Arvovalta hankitaan omalla toiminnalla. Ei vielä iällä, työtodistuksella tai poliittisella nimityksellä, vaaleista puhumattakaan.
Miten on lähiympäristössämme?
******
Onko johtajillamme auktoriteettiä menestyä työssään? Ovatko luottamuksemme arvoisia? Ovatko kuntien johtavat henkilöt tehtäviensä tasalla?
Kunnallinen elämä perustuu karkeasti ottaen kahteen lokeroon. Virkahenkilöihin ja luottamushenkilöihin. Virkahenkilöt hoitavat käytännön tehtävät. Luottamushenkilöt sanovat toiminnalle raamit ja kantavat vastuun päätöksistä.
Nyt on julkisuudessakin puhuttu siitä, että toiminta ei enää noudattaisikaan yllä olevaa tehtävä jakoa. Valta on luiskahtanut virkahenkilöille. Syyksi sanotaan luottamushenkilöiden saamattomuutta. Osaamattomuutta tai jopa laiskuutta.
Eli sitä samaa, jota tälläkin palstalla on toitotettu aivan riittävästi. Mutta tuloksetta.
*****
Otetaan kerran esiin taas Helli ja sen jatkuvat ongelmat.
Hellin ongelma on ollut ja tulee olemaan se, ettei Helli saa virkalääkäreitä. Olisi tosiasioiden tunnustamista ja viisautta, jos tämän tunnustaisivat myös päättäjät ja vastuulliset virkahenkilöt.
Ongelmaan täytyy löytyä muu ratkaisu kuin lisäraha lääkäreille. Kaikista huonointa olisi nyt lähteä ulkoistamaan ja yksityistämään terveyskeskuksia ja niiden palveluja. Niistä olen kuullut etsittävän ratkaisua.
Yksi askel tuohon suuntaan ja edessä on kysymys, mihin tarvitaan Helliä ja itsenäisiä kuntia.
Nokialla menee tätä nykyä heikosti. Siellä etsitään tarkaisua henkilöjen, erityisesti johtajien vaihdosta. Etsitään toiminnalle uskottavuutta henkilöiden vaihdolla.
Olisiko aika harkita myös Hellin johdolle, jos ei muuta niin tehtäväkuvien vaihtoa. Nykyisellään Hellin johto ei ole uskottava ja sitä kautta luottamuksen arvoinen. Valitettavasti.

Haloo vastuulliset

Ensiviikolla on Hellillä virkalääkäreitä työpaikallaan tasan yksi kappale. Vastaanottopisteitä on neljä. Osa lääkärin tehtävistä edellyttää virkasuhdetta, osa ammattitaitoiseksi luokitellun lääkärin valvontaa ja ohjausta vajaavaltaisten vastaanottotyöstä.
Tehtävä on kestämätön. Helli on ajautunut lääkäreiden hankinnassa ratkaisemattomiin ongelmiin. Tilanne on hoitotyössä kaatumassa hoitajien kannettavaksi. Pahinta on jos lääkäripula aiheuttaa potilaille vahinkoja, tarpeetonta kärsimystä tai jopa hengenmenoa.
******
Herätkää lopulta vastuulliset valtuutetut. Kunnanjohtajat eivät näytä asiaan puuttuvan. Tilaajakeskuksen ja Hellin johtajalta puuttuvat kyvyt asioiden ratkaisuun. Sosiaali- ja terveyslautakunta nyökyttelee virkamiehille. Hellin johtokunnasta ei juuri tietoja heltiä terveyskeskuksiin asti. Eikö nyt olisi aika katsoa peiliin, mitä on tullut tehtyä.
Ratkaisuksi kunnanjohtajien Hellin rakentelusta ei saa jäädä tyhtätuoli virkahuoneeseen. Sitähän he nyt näyttävät havittelevan. Ei, asiat kuntoon ja sitten vasta voi puhtaalla omalla tunnolla lähteä muihin toimiin. Kai se omatunto yleensä edellyttää töppäyksiensä korjaamista.
*****
Asioiden korjaamiseen on pyritty kuntalaisten taholta valituksin. Niin teki Diabetesyhdistyskin. Itä-Suomen aluehallintovirasto tutkii valitusta ja valittelee kiireitään ja kesälomia. Syyskuussa on luvattu palata asiaan vastauksen muodossa.
Onko vastaus silloin jo jonkun kohdalla auttamattomasti myöhässä. Virasto näyttää, että heidän puolellaan potilaan valitukseen riittää viittaus kesälomiin.
Hällainenko on hyvinvointi Suomi?

Ei osata ajatella, ei puhua.

Olen ajanut muutaman viikon aikana halki asutun Suomen. Viimeisen viikon aikana Keski-Karjalan ristiin rastiin. Olen huomannut, että muuallakin on eletään kuin Keski-Karjalassa. Aurinko paistaa siellä kuin täälläkin.
Jotain eroa sikäläisen ja täkäläisen ihmisen käyttäytymisessä kuitenkin on. Sanotaan karjalaisuuteen kuuluvan iloisuuden ja puheliaisuuden. Niin ehkä onkin. Näyttää siltä, että etelän eläjät ovat puheliaisuudessa ottaneet meidät kiinni ja jopa osaltaan ohittaneet.
Olenko vain sattunut sellaiseen seuraan matkoillani, jossa puhutaan ja pälpätetään. En tiedä. Yksi ero täkäläiseen elämän menoon on selvä. Täällä on tabuja monet asiat. Talon raha-asioista ja perheasioista on vaiettava. Olivatpa ne hyvin tai huonosta. Tai hyvin huonosti. Perheen ja talon toimintaa koskevat asiat ovat myös poissuljettuja. Kehut kyllä silläkin alueella kelpaavat. Puoluepoliittinen keskustelu on parasta jättää keskusteluaiheiden ulkopuolelle. Täällä hyväksytään vaikka miten tomppeli ja hänen olemattomat ajatuksensa edustamaan, kunhan kuuluu "omaan" puolueeseen.
Ei ole ihme,jos keskustelua ja asioiden eteenpäin menoa ei tahdo syntyä. Ei haluta tietää mitä toinen ajattelee. Kun ei tiedä, ei osaa puhuakaan, joka on tiedon siirron tehokkain muoto. Uskallan sanoa, että täällä jurotetaan omissa lähtökuopissa ja taidetaan niihin jäädäkin. Malliin, jos et ole samaa mieltä kuin minä, olet minua vastaan. Tämä pätee niin perheelämään kuin kunnalliseenkin toimintaan.
Ellei Keski-Karjalassa avauduta avoimeen keskusteluun, meille käy huonosti. Johtavien laitosten mielenkiinto meitä kohtaan vähenee ja sitä edelleen ruokkii kuntien johtajien pyrkiminen muille markkinoille.

Ilmoja on pidellyt

Varjoja näyttävät etsivän valossa vaeltajatkin. Mitenkä se sanonta meni? Onni yksillä kesä kaikilla.
Vähiin ovat jääneet itse kullakin niin henkiset kuin ruumiilliset ponnistukset. Kunnallinen elämäkin näyttää muhivan pesässään.
Tohmajärvestä olen kalastellut kahdella katiskalla. Kalassa ovat pysyttäneet tänä kesänä kiitettävästi. Erityisesti ahvenkanta näyttää lisääntyneen merkittävästi. Onpa katiskaan eksynyt yksi hauki ja neljä kuhaakin. Meille siis yli normaalin tarpeen.
Kerran olen uittanut vaappua. Hyvin sai rauhassa uida.
Hiljaista on ollut rannoillakin. Uimareita, ei edes lapsia ole uimassa näkynyt. Tilanteen ymmärtää, kun katsoo veden laatua. Ei siihen tee mieli pulahtaa. Jos uinti-ikäsiä tulee kylään vien heidät uimaan Matolammelle, Nenosenlammelle, Siikajärvelle tai peräti Särkijärvelle. Kaikki ovat hyviä kunnallisia uimarantoja.
Nostin eilen katiskat järvestä. Pientä ahventa oli telläytynyt katiskaan. Yhteensä valehtelematta ämpärillinen. Kaadoin kaikki takaisin. Pitää huilata välillä. Näillä ilmoilla pitäisi katiskatkin katsoa, joka päivä. Ja sitähän ei jaksa.
Lähden tästä kyläilemään. Pitää katsoa miten naapurissa hellettä kestetään.