Varjoja näyttävät etsivän valossa vaeltajatkin. Mitenkä se sanonta meni? Onni yksillä kesä kaikilla.
Vähiin ovat jääneet itse kullakin niin henkiset kuin ruumiilliset ponnistukset. Kunnallinen elämäkin näyttää muhivan pesässään.
Tohmajärvestä olen kalastellut kahdella katiskalla. Kalassa ovat pysyttäneet tänä kesänä kiitettävästi. Erityisesti ahvenkanta näyttää lisääntyneen merkittävästi. Onpa katiskaan eksynyt yksi hauki ja neljä kuhaakin. Meille siis yli normaalin tarpeen.
Kerran olen uittanut vaappua. Hyvin sai rauhassa uida.
Hiljaista on ollut rannoillakin. Uimareita, ei edes lapsia ole uimassa näkynyt. Tilanteen ymmärtää, kun katsoo veden laatua. Ei siihen tee mieli pulahtaa. Jos uinti-ikäsiä tulee kylään vien heidät uimaan Matolammelle, Nenosenlammelle, Siikajärvelle tai peräti Särkijärvelle. Kaikki ovat hyviä kunnallisia uimarantoja.
Nostin eilen katiskat järvestä. Pientä ahventa oli telläytynyt katiskaan. Yhteensä valehtelematta ämpärillinen. Kaadoin kaikki takaisin. Pitää huilata välillä. Näillä ilmoilla pitäisi katiskatkin katsoa, joka päivä. Ja sitähän ei jaksa.
Lähden tästä kyläilemään. Pitää katsoa miten naapurissa hellettä kestetään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Tohma on siis nimensä mukaisesti järvi eikä torvi, vaikka blogistina otat vesinäytteen uimakelvottomuudesta. Vai käyttäisivätkö uimamiehet vain hyväkseen päästä ajelulle toisille rannoille. Oma uimarantani on ollut syvä enkä usko levän kukkivan siellä. Muut syyt pilaavat veden laadun. Kunta kiirehti varustamaan uimakoppini jätevesijärjestelmällä ja ehkä vaativat kulkemaan jonkun desifioimisautomaatin läpi ennen veteen menoa. Myrkyistä kalatkin saavat osansa. Suodatan jo tiedotkin, mitä uskon. Olisi maailmanparantamisessa töitä.
Lähetä kommentti