Ei osata ajatella, ei puhua.

Olen ajanut muutaman viikon aikana halki asutun Suomen. Viimeisen viikon aikana Keski-Karjalan ristiin rastiin. Olen huomannut, että muuallakin on eletään kuin Keski-Karjalassa. Aurinko paistaa siellä kuin täälläkin.
Jotain eroa sikäläisen ja täkäläisen ihmisen käyttäytymisessä kuitenkin on. Sanotaan karjalaisuuteen kuuluvan iloisuuden ja puheliaisuuden. Niin ehkä onkin. Näyttää siltä, että etelän eläjät ovat puheliaisuudessa ottaneet meidät kiinni ja jopa osaltaan ohittaneet.
Olenko vain sattunut sellaiseen seuraan matkoillani, jossa puhutaan ja pälpätetään. En tiedä. Yksi ero täkäläiseen elämän menoon on selvä. Täällä on tabuja monet asiat. Talon raha-asioista ja perheasioista on vaiettava. Olivatpa ne hyvin tai huonosta. Tai hyvin huonosti. Perheen ja talon toimintaa koskevat asiat ovat myös poissuljettuja. Kehut kyllä silläkin alueella kelpaavat. Puoluepoliittinen keskustelu on parasta jättää keskusteluaiheiden ulkopuolelle. Täällä hyväksytään vaikka miten tomppeli ja hänen olemattomat ajatuksensa edustamaan, kunhan kuuluu "omaan" puolueeseen.
Ei ole ihme,jos keskustelua ja asioiden eteenpäin menoa ei tahdo syntyä. Ei haluta tietää mitä toinen ajattelee. Kun ei tiedä, ei osaa puhuakaan, joka on tiedon siirron tehokkain muoto. Uskallan sanoa, että täällä jurotetaan omissa lähtökuopissa ja taidetaan niihin jäädäkin. Malliin, jos et ole samaa mieltä kuin minä, olet minua vastaan. Tämä pätee niin perheelämään kuin kunnalliseenkin toimintaan.
Ellei Keski-Karjalassa avauduta avoimeen keskusteluun, meille käy huonosti. Johtavien laitosten mielenkiinto meitä kohtaan vähenee ja sitä edelleen ruokkii kuntien johtajien pyrkiminen muille markkinoille.