Julkaistu tänään Viikko Pohjois-Karjalassa

Eipä ole kehumista

Jotta lukijalle ei tulisi tunnetta, että olisin pesservisseri asiassa kuin asiassa, on syytä tuoda tietoon muutama epäonnistumiseni. Mitään onnettomuutta en ole kuitenkaan yhteiskunnalle aiheuttanut. Epäonnistumiseni päin vastoin tuonee onnea ihmisille, jotta tietäisivät miten ei kannata toimia.

Olin Tohmajärven seurakunnassa luottamushenkilönä aina viime vuoden loppuun. Katsoin parhaimmaksi luopua tehtävästä. Jatkuvaa epäonnistumista ei kestä erkkikään. Yritin yhdistää Tohmajärven, Kiteen, Kesälahden ja Rääkkylän seurakunnat. Poskelleen meni. En huomannut, että sehän olisi vähentänyt  pappeja ja virkahenkilöitä. Pidin kiinni valtuutettujen päätäntävallasta kiinteistöasioissa. Pieleen meni. Kirkkoneuvosto sai otteen niissäkin asioissa. Aikanaan tein aloitteen kirkkoherran viraston aukioloajoista, jotka olivat ma-to klo 9-12. Esitin ovien pitämistä auki seurakuntalaisille koko sen ajan, jonka virkahenkilötkin ovat työpaikallaan eli klo 9-15. Ei sopinut papeille eikä konttorihenkilökunnalle. Nyt negatiivinen vaikutukseni seurakunnan toimintaan on saanut kruununsa. Seurakunta tiedotti lehdessä: Kirkkoherranvirasto on auki ma-to klo 9-12. huom. pe-päivinä virasto on kiinni. Kirkkoremontista ja kesäkirkosta en viitsi edes mainita. Siinäkin nyt menetellään päinvastoin kuin esitin. Aamen.

******

Aikoinaan sain leipäni vankeinhoidosta. Sain toimia aktiivisesti silloisen Pohjois-Karjalan lääninvankilan perustamisen ja rakentamisen tiimoilla. Jopa niin innokkaasti, että halusin siirtyä vankilan toiminnan alettua Vankeinhoidon koulutuskeskuksesta Hammaslahteen. Siihen aikaan Vankeinhoidon organisaatio sopi  viiteen laatikkoon. Kehitys on kehittynyt niin, että vuonna 2001 organisaatio laatikoita oli 9. Vuonna  2006 laatikoita oli 27. Vuonna 2010 laatikoita oli tullut yksi lisää eli 28, mutta lähes kaikki laatikot olivat saaneet uuden nimikkeistön. Tuskin uusia tehtäviä, koska vankeinhoitotyöstä uusia tehtäviä ei ole helppo löytää. Kun tunnustaudun ns. vanhanliiton mieheksi, katson vankeinhoidon onneksi, että olen eläkkeellä.

*****

Kun Rikosseuraamusvirasto, se entinen Vankeinhoito-osasto,  jatkuvasti pitää organisaatiotornistaan  kirvestä pohjoiskarjalaisten vankiloiden niskassa, niin tässä tuoretta tietoa Tauno Mäkelän  Pro gradusta Turun yliopistolle syyskuulta 2014.

                                          Ruotsi            Norja          Tanska       Suomi

Vankiluku                           4860              3753           3984         3236

Vankilat                                   52                  63                49                 26

Yht.kunt.seur.toimist.           34                   40                23             25

Henkilökunta                     9000                 5385           4700        2832

Vankipäivän hinta               490                   330               267         208

Budjetti (milj.euroa)           870                    453              389          246

Kun katsoo organisaation kehitystä ja paisutusta suhteessa ns. käytännön työtä tekeviin, vankiloiden lukuun ja kustannuksiin, niin tunnen helpotusta, etten enää ole estämässä kehityksen kehittymistä vankeinhoidossa. Sanon vaan huh, huh.

*****

Sitten vielä yksi epäonnistumiseni. Olin Helsingissä Suomen rahapajan sivutoimisena teknillisenä tarkkailijana rapiat 15 vuotta. Tulkoon mainittua, että minulla oli sen ajan hallussani rahapajan avaimet ja tehtäväni oli toimia yksin itse valitsemani aikataulun mukaan. Näytän nauttineeni melkoista luottamusta siihen aikaan. Luottamus hävisi kohta Tohmajärvelle tuloni jälkeen kun tulin valituksi demareiden listalta kunnanvaltuustoon. Luin äsken lehdestä, että rahapajan tuotantopäällikkö oli saanut ehdonalaista rahan pesusta. Oli kuljettanut salkussaan kolikoita kotiinsa. Ihan omatoimisesti. Minusta ei ollut rahan pesijäksikään. Yhtään kolikkoa en ottanut edes muistoksi. No parempi tollo kuin epärehellinen tai varas.

                                                            Veijo Tuunanen