Onnea tänään itselleni

Tänään on nimipäiväni. Viisainta on onnitella itseään, kun voi. Vähältä piti, ettei nimipäiväni tänään olisikaan.
Asia juontaa vuosikymmenien päähän. Kysymyksessä olivat omat ristiäiseni. Tapahtumaa en itse muista, mutta perimätieto on minulle kertonut.
Pappi Jääskeläinen tuli taloon. Alkuseremonioissa tuli selväksi, että nimekseni aiottiin Henry. Pappi Jääskeläinen vähän muikisteli, ja kysyi miksi juuri Henry. Eihän moiseen kysymykseen kukaan syrjäkulmalla osannut vastata. Tilanteen laukaisemiseksi ehdotti pappi, että annetaan pojalle nimi Veijo. Kun tätäkään vaihtoehtoa ei kukaan vastustanut tuli nimekseni Veijo.
Onnea siis itselleni.
* * *
Tällä nimellä olen pärjännyt näihin aikoihin asti. Luottamustehtävissäkin niin maallisella kuin kirkollisella puolellakin. Tutuksikin luulen tulleeni tekstieni kautta.
Olen toki kirjoittanut muillakin nimillä. Sitä sanotaan nimimerkkikirjoitteluksi. En siksi, että häpeäisin nimeäni tai haluaisin mennä salanimen taakse piiloon.
Asia on niin hupaisa, että tuntunee joidenkin mielestä epäuskottavalta. Nimimerkit nykyään suojaavat enemmän päätoimittajia kuin jutun kirjoittajia. Nimen omaan pienillä paikkakunnilla.
Kokemuksesta tiedän, että päätoimittajat joutuvat nimimerkin kirjoittelusta tuleviin palautteisiin vastaamaan enemmän siihen kuka on kirjoittaja kuin mitä kirjoitus sisälsi.
Tällaiset blogit nykyisin poistavat edellä olevaa ongelmaa. Minäkin saan meuhkata täällä omalla vastuulla kuin se mies vaimonsa luokse hiilirikkasihvelin kanssa pyrkiessään.
* * *
Viime aikoina olen kirjoitellut omalla nimelläni myös Karjalaisen nettimielipide-palstalle. Nimenomaan siksi, että se on helppoa ja nopeaa mielipiteen ilmaisua. Toinen vaikuttemeni on tietenkin, että juuri nyt on esillä esim. kunnallisella puolella merkittäviä asioita, joita on tärkeä saada keskusteluun.
On arvailujen varassa, lukevatko ihmiset ja kuinka paljon netin kautta. Uskoisin, että vähän ns. tavalliset ihmiset. Päättäjien ainakin pitäisi lukea. Se on heidän velvollisuutensa. Pitää tietää minipuolisesti asioista, ennen päätöksiä.
* * *
Paluumuuttajana taidan olla kolmatta kautta valtuutettuna. Aikaisemmin en ole toiminut kunnallispoliitikassa, enkä vieläkään puoluepolitiikassa.
Hämmästyksekseni olen huomannut. miten vahva täällä on poliittinen sidonnaisuus. Yllätys on vielä suurempi, kun tiukimmat solmut löytyvät vahvimmasta poliittisesta ryhmästä. Siellä solmut ovat tiukimmassa. Naru ei anna löyttä.
Onko tällainen käytäntö hyvä vai huono, jääköön arvioimatta. Omalta kohdaltani voin sanoa tiukkapipoisuutta huonoksi. En saa keskusteluja syntymään asioista ns. "vastustajien" kanssa kun "ryhmä" ei anna siihen lupaa.
Siinä on yksi syy, miksi pidän yllä tätä blogia. Minusta on oikein, että ihmiset saavat tietää mitä heidän äänestämänsä luottamushenkilöt ajattelevat ja toimivat.