Lunta tulee tupaan ja välillä on leppoisampaa. Nimittäin luottamushenkilönä toiminen. Liekö niin, että pienellä paikkakunnalla roihuaa suuret tunteet.
Luottamushenkilö on julkisuuden henkilö. Varsinkin sellainen, joka esiintyy julkissuudessa omalla nimellään ja omilla mielipiteillään. Ilman jäsenkirjasitoutumista. Tällaisen henkilön on otettava vastaan kaikki se mikä vastaan tulee. Moitteet ja joskus kiitoksetkin. Ei ole ryhmää tukemassa, mutta ei kiitoksiakaan kinuamassa. Tunnustaudun julkisuuden henkilöksi ja samalla totea, että se on ammatinvalintakysymys. Ei siis itketä.
Pari asiaa on viime päivinä noussut Tohmajärvellä ainakin meikäläisen kohdalla puheen aiheeksi.
Toinen on Sote-hanke ja toinen seurakunnan tonttikaupat. Molemmissa olen ilmaissut kantani selvästi. Sote-menee menojaan ja tulee kohtuullisen ajan kuluttua mitä ilmeisemmin takaisin lähtökuoppiinsa.
Toinen on seurakunnan tonttikauppa. Kauppan käynti pitäisi olla niitä tämän päivän yksinkertaisimpia asioita hoidettavaksi. Toinen myy ja toinen ostaa. Se, että tässäkin tyritään, on ihmeellistä.
Molemmista edellä olevista asioista olen ilmaissut kantani. Vieläpä kokouksissa kirjallisesti sekä myös lehtien palstoilla. Olen kantani myös perustellut. Näin menetellen olen suojannut itseni siltä, ettei mielipidettäni reveroitaisi niin, että aluperäinen asia siellä muuttuisi.
Mutta eihän se tämäkään aina riitä. Aasin maineen voi saada ilman mitään asia perustetta. No, jo ulkonäköni voi viitata kyseiseen eläimeen. Jos eturistiriita, edellyttää lyttyyn lyömistä, niin sekin kuuluu ammatinvalintakysykyksen piiriin.
Mutta jostain luottamushenkilökin, vaikka julkisuuden henkilönä pitäisi kaikki panna piikkiinsä, voi omassa hiljaisuudessaan loukkaantua.
Tänään loukkaannuin kun allekirjoittaneelle sanottiin muiden pyyhkeiden ohessa, että esitän mielipiteitäni vain siksi, että saan nimeni lehteen.
Olen omalla nimelläni ja tunnustetulla nimimerkillä kirjoittanut pitkälle toistatuhatta pakinaa eri lehtiin. Nimeni on ollut siis riittävän monta kertaa lehdessä. Siksi en ole luottamushenkilö, joka hinkuaa nimeänsä lehtiin.
Minulle kirjoittaminen on harrastus ja kohtuullisen työlästä. On surullista, jos nimeni lehdissä nähdään vain julkisuuden kipeutenä.
En kuitenkaan ole katkera. Tämä on ammatinvalintakysymys.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti