NE ALKUPERÄISET POTSIPÄIVÄT

Potsipäivistä on kirjoitettu paljon. Viime aikoina toki enemmän Katri Helenasta. Satuin löytämään valokuvan ensimmäisiltä potsipäiviltä. Julkaisin sen Facebookissa aikajanallani. Lupasin kuvasta kirjoittaa tähän muutaman sanan.
Kuva on koulukeskuksen kentältä ns. saparoviestistä. Kysymyksessä oli vetää pariskuntaa tietty matka mahdollisimman nopeasti kiesseissä. Kilpailu oli kylien välinen, mutta osanottajien puutteesta muodostettiin joukkue meistä silloin Helsingin seudulla asujista. Minut tuntee farkkupuvun trumpetti lahkeista. Vaimo osti puvun henkilökunta-alennuksella. Piti näyttää lomalla, että hyvin menee.
Kärrissä istujia en tunne. Toinen vetäjä voi olla Neiglik tai jotain sinne päin. Luulen, että kaikki kuuluimme Helsingissä toimivaan kotiseutuyhdistykseen.
Voitimme kisan. Palkinnoksi saimme imisän sianporsaan. Se jäi hyvään hoitoon kasvamaan Vepsän Eroseen. Jouluksi potsi pantiin tohmajärveläisten toimesta lihoiksi. Niin sialle siihen aikaan kävi ja niin näyttää käyvän vielä nytkin.
Lihat toimitettiin paloiteltuna joulun alla Helsinkiin. Pikkujoulussa lihat myytiin ja kertyneet rahat annettiin Kotipiha yhdistyksen toimintaa tukemaan.
Helsingissä toimi siihen aikaan yksi yhteinen kotiseutuyhdistys Helsingissä kiteeläisillä ja tohmajärveläisillä. Rääkkyläläisiä riiattiin mukaan, mutta he pyristelivät vastaan ja se taisi jäädä siihen.
Kiteeläiset ja tohmajärveläiset toimivat vilkkaasti järjestämällä yhteisiä kotiseutumatkoja ja pikkujouluja. Minäkin taisin olla mukana parikymmentä vuotta. Niin, että kyllä se Humalajoen ongelma on täältä paikallisilta lähtöisin.
*******
En tiedä tarkalleen mikä on tämän vuotisen Potsipäivien teema. Onko kyse paikallisen kulttuuriperimän esillä pito vai joku muu.
Alkuaan lähdettiin Maiju Lassilasta. Sitä jatkettiin pitkään. Mielestäni olisi pitänyt jatkaa paljon pitempään. Sisältöä olisi riittänyt ja sille muotoja.
Nyt näytetään panostettavan iskelmään niin konsertissa kuin kesäteatterissakin. Halutaan yleisöä tapahtumiin. Näytetään haluttavan mitata yleisömäärällä tapahtuman taso. Se voi kerran onnistuakin, mutta onko se omaa? Minusta ei.
Jos Potsipäivät haluaa olla tohmajärveläinen tapahtuma, sen pitää perustua tohmajärveläisyyteen. Sellaisiin tapahtumiin ja henkilöihin, jotka ovat eläneet ja tehneet elämäntyönsä Tohmajärvellä. Heitä on riittävästi. Junan viemät ovat toki tervetulleita aina omalle synnyn- ja kotiseudulleen. Potsipäivät ovat ovat siihen oiva ajankohta.
Hyvää Potsipäivää. Siellä jossain tapahtumassa tavataan.

Kohti kesää

Hyvää juhannuksen jälkeistä aikaa. Ilmoista en jaksa kirjoittaa. Onhan selvää, että kylmällä paleltaa ja kuumalla hiostaa.
Tähän alkuun haluan kiittää niit.....nyt meinasi tulla Urpilaisen puheen alku. Kiva oli kun toivottelitte minullekin hyvää juhannusta. Hyvää tarvitaan aina. Huono tulee toivomattakin. Jos on tullakseen.
Merkille pantavaa oli tänä juhannuksena, ettei soittoja ja tekstiviestäjä tullut kuin muutama. Onko ystävät harvenneet vai olisiko syy Fasebookissa. Luulen, että viime mainitussa.
Ensimmäinen kerta kuuteenkymmeneen vuoteen oli, että vietimme pysyvän ihmissuhteen kanssa juhannusta kahdestaan. No, pieni riita saatiin tälläkin porukalla syntymään. Olisin ostanut pienen rantapaikan, mutta pysyvä ihmissuhde ei ymmärtänyt mikä oli asian ydin. Se olisi ollut sijoitus. Eihän meillä ole rahhoo semmoseen, palautti vaimo lennokkaat ajatukseni. Ei ymmärtänyt, että olisin sijoittanut pankin rahoja. Vaimo sanoi niitä veloiksi.
Joka tapauksessa hän ei näytä ymmärtävän, että juhannuksena voi syntyä tilanne, jossa ei olla köyhiä eikä kipeitä.
Niin kuusikymmentä vuotta sitten oli ehdoton tavoite, että sai mahdollisimman paljon olla kahdestaan. Yleensä sellainen paikka löytyi Koitsasta. Riitti kun oli laina teltta.
Nyt olisi oma telttakin, mutta ensin pitäisi pysyvä ihmissuhde saada veneeseen. Eikä entiset retkiajatukset ole minunkaan mielessä.
Semmosta se elämä on. Mutta hyvin menee näinkin.
Siis hyvää juhannuksen jälkeistä sateen pitoa tuvassa.

Nyt ei olla enää köyhiä ja kipeitä.

Olin estynyt seuraamasta Tohmajärven kunnanvaltuuston viimeistä kokousta. Kokouksessa ilmeisesti yhdessä todettiin talouden olevan hyvässä kondiuksessa. Kiitos tästä tulee kunnanjohtajalle. Hän keksi miten takin sivutaskusta piilossa olleet rahat siirretään perstaskuun pullottamaan. Siirto tuli maksamaan, kun piti käyttää hommaan konsulttia ja lakimiestä. Siitä ei sen enempää. Tärkeintä on, jotta nyt rahat näkyvät kateellisille naapurikunnille. Ei olla köyhiä.
Samassa kokouksessa varmaan todettiin, ettei olla enää kipeitäkään. Kiitokset tästäkin kunnanjohtajalle, joka keksi Attendon. Mitä mieltä kuntalaiset ovat sairauksistaan onkin toinen juttu ja prinsiippi. Sairaskertomus ei vieläkään näy kunnan talousluvuissa. Siellä näkyy vain summa, joka on annettu terveyttä ja sairautta hoitamaan. Mutta siihenhän on pyritty.
Nyt kun kaksi tärkeintä asiaa on kunnossa, ovat valtuutetut lähteneet hakemaan oppia kaakosta. Siellä on komioita liikekeskuksia ihan itärajan pinnassa. Eurot vaihtavat omistajaa ja senttejä saattaa tippua kuntaankin. Olen ilonpilaaja ja uskon tietäväni, ettei liike-elämän lainalaisuuksiin paljon köyhän kunnan valtuutetuilla ole vaikutusta. Virkistys matka on oikea nimi tällekin reissulle. Niin kuin oli sillekin, jolle osallistuin parikymmentä vuotta sitten. Se retki onnistui sikäli, ettei sillä tapeltu. Valtuutetut ovat matkansa ansainneet. Virkahenkilöiden kaikkien kohdalta en ole varma.
Jään mielenkiinnolla odottelemaan Potsipäiviä. Ne ovat nyt poikkeavat. Kunta on satsannut rahaa laskujeni mukaan jo 40000-45000 euroa. Onko satsaus oikea? Se nähdään Potsipäivien jälkeen. Satsauksella on uskottu saatavan Tohnmajärvelle positiivista julkisuutta ja mainosta. Tähän mennessä kaikki ei ole mennyt kuin Römsöössä.
Omat tyrimiset ovat virkahenkilöt ja luottamushenkilöt yrittäneet heittää kuntalaisten syyksi. Kuntalaiset eivät muka ymmärtäisi arvostaa Katri Helenaa. Oltaisiin Katri Helena vastaisia. Ei voi pitää paikkaansa. Yhtään hänen vastaista kirjoitusta, sanontaa tai juttua oikaisuvaatimuksista en ainakaan minä ole havainnut.
Sen olen havainnut, että kuntalaiset ovat jakautuneet kahteen ryhmään. Rulettajiin ja niihin, jotka eivät ruleta.
Mutta annetaan kaikkien kukkien kukkia. Siinä sivussa voitaisiin pohtia sitä, miten jäljellä olevat palvelut saataisiin pysymään paikkakunnalla.

Julkaistu Viikko Pohjois-Karjalassa

AATE  TULEE  TOIMINNAN  JÄLKEEN

Antti Rinne on sitten valtiovarainministeri. Voi olla, että muut hänet siihen tehtävään valitsivat, mutta itse hän päätti ottaa tehtävän vastaan. Suomessa kun ei tunneta pakkotyötä. Yhtä turhaa on pohtia miten Rinne mittavista ja uusista tehtävistä selviytyy. Kiirettä ja oppimista riittää, mutta niin sitä saattaa tulla alalla kuin alalla. Pystymetsästä ne parhaat puut on ennenkin tulleet. Mitä alan ammattiosaamiseen tulee, niin onhan meillä puolustusministerinäkin aseistakieltäytyjä. Vai siviilipalvelumieskö hän on? Sama asia armeijan kannalta. Rahan kanssa ollaan itse kukin pelattu enemmän tai vähemmän. Valtiovarainministerillä on vain isompi rahapussi. Kokoomukselaiset ehättivät moneen pekkaan onnittelemaan Rinnettä valinnastaan. Toivottavasti tulevat katumaan onnittelujaan. Pelkään onnittelijoilla olleen sormet ristissä selän takana.

****

Johtajuus on paljon sitä, mitä on auktoriteetti. Sitä on tai sitä ei ole. Johtajia on moneen junaan. Osa jää asemillekin. Hyviä johtajia on monen sorttisia. Hyviä alaisten kannalta, hyviä ylempien mielestä ja hyviä omasta mielestään. Toimittajat ja poliittiset vastustajat ovat koettaneet haastatteluissa osoittaa Antti Rinnettä päättämättömäksi henkilöksi, kun Rinne käytti ilmaisua; "porukka päättää". Parempi ilmaisu olisi ollut sanoa, että kuuntelen puoluehallituksen ja valtuuston mielipiteitä ennen päätöksen tekoani. Varsinkin hyvän puoluejohtajan pitää kuunnella "ohjausryhmän ja kentän" mielipiteitä, ennen kuin päätöksen tekee itsenäisesti. Itsenäisesti siksi, että johtajan tekemästä päätöksestä johtaja yksin kantaa myös vastuun.

****

Riitta Myller totesi EU-vaalien jälkeen, ettei demareilla ole sellaista järjestöllistä koneistoa, joka levittäisi demarisanomaa kansalaisille. No ei ole todellakaan. Ja mistähän syystä? Ja kenelle sanoman jako kuuluisi? Anteeksi vain Riitta. Asian selvittämiseksi pitäisi yksi peili lähettää sinullekin. Kyllä demareissakin sanoman jako kuuluu henkilöille, joilla on liikkeessä asemaa ja aatetta. Nyt näyttää käyvän usein niin, että kun aseman saavuttaa, aate unohtuu. Tämä näkyy kunnallispolitiikassa. Valtuutetuilla jo asema on niin korkealla, ettei aate sinne ylety. Aatetta näytetään kaivattavan vain vaalien alla läpimenon turvaamiseksi. Tällä konstilla ei parempaa ole tulossa.

*****

Tohmajärvellä on vielä yksi harvoista työväentaloista. Kohtuullisen hyvässä kunnossa ja keskellä Kemien kylää. Varsinainen aatteen jakopaikka se ei ole ollut enää vuosiin. Kesäteatteri siellä harjoittelee talvisin ja demarieläkeläiset pitävät harvenevalle porukalleen kahvituksia. Siinäpä se sitten onkin. Valtuustoryhmä kokoontuu työväentalolla, mutta sekin on sen verran sisäänlämpiävä, ettei varavaltuutettuja kutsuta kokouksiin, vaikka ennen vaaleja niin sovittiin. Olisiko Riitta Myllerin toteamuksen jälkeen esim. Tohmajärvellä polkaistava henki esiin työväentalon kautta. Toimintaa lapsille, nuorille ja eriharrastuksia harjoittaville. Eikä se pitäisi alkaa jäsenkirjan jaolla. Toiminta ohjaa ihmisiä sitten poliittisestikin sinne minne itse katsovat kuuluvansa. Muistan Kemien työväentalolla harjoitetun aikoinaan teatteria, tansseja, hiihtokilpailuja ja moottoripyöräkilpailuja. Niin, ja nyrkkeilyä. Tätä viime mainittua kävin itsekin kerran kokeilemassa. Oli jo siihen aikaan mediaseksikäs laji. Nyrkkeilijän ura loppui ennen kuin sain toista hanskaa käteeni. Suutarin Antero innostuksissaan tempaisi oikean suoran suoraan nenääni. En kannata nyrkkeilyä, mutta  muuta toimintaa kyllä.

*****

Jo Reino Helismaa lauloi aikanaan: "Älä selitä, älä selitä. Ei se auta ollenkaan...se pahentaapi vain." Suomalaisilla johtajilla on tapana ottaa kantaa ennen aikojaan. Ja yleensä omaa asemaansa korostaen. Sitten kun ollaan pielessä alkaa selittely. Ja pahimmassa tapauksessa sellaisen henkilön etsintä, joka on puhunut totta. Viimeisin hyvä esimerkki tästä on Hornetjupakka. Ei ole kunniaksi kenellekään.

                                                                                       Veijo Tuunanen

Positiivista kehiin

Kansa vaatii positiivista asennetta facebookissa. Mistä helekutista sitä tähän hätään löytää. No itikoita ja kärpäsiä ei ole mökillä. Eikä kesävieraitakaan. Tuon viimeisen lauseen panin piruuttani. On sen verran kiero tuo huumorin taju.
No, ei ole nälkä, mutta ei olisi ruokaakaan ennen kaupalla käyntiä. Ummetuskin ruoan puutteessa on pantava positiivisksi asiaksi.
Aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta. Eikä pysyvä ihmissuhde ole vielä ehtinyt käskeä mihinkään. Onhan näitä positiivisia asioita.
Väkisin keksittyjä kaikki edellä oleva. Olen luuseri ja kateellinen kaikesta ja kaikille. Jotta sitä ei tarvitse kenellekään enää toitottaa. En tiedä mitään ja harvoin olen oikeassa missään asiassa.
Onhan minulla haave. Mikäkö? Jotta saisin kirjan kirjoitettua. Olisi onneni täyttymys, jos saisin Bulitsanterin palkinnon. Kirjaani myytäisiin kuin häkää vain.
Tohmajärveläisetkin arvostaisivat minua. Ehkä Maiju Lassilan Likasen puolipäästä nimettäisiin minulle sata metriä omaa tietä Vaikka vallihautoihin asti.
Mutta taitaa olla turha toivo. Minulta puuttuu kyvyt kirjan kirjoittamiseen. Eikä ole teemaa kirjalle. On liian vähän elämän kokemusta, vaikka vuosia on kertynyt joidenkin mielestä jo liikaa. Yhden naisen kanssa olen elämäni rehjannut. En kunnon syrjähyppyä ole onnistunut itselleni kehittämään. Muista mukavista asioista puhumattakaan. Öillä on unia nähnyt, mutta onko niistä kerrottavaksi, vaikka kaikki näkyy nykyään kansaan uppoavan.
En löydä positiivistä tällä kertaa tämän enempää.

ETTEI TOTUUS UNOHTUISI

Koska jatkuvasti eräitä näyttää vaivaavan ajatus, että me alla olevan oikaisuvaatimuksen allekirjoittajat olisimme jotenkin Katri Helena vastaisia, julkaistaan oikaisuvaatimuksemme.
Lukekaa oikaisuvaatimuksemme ja koettakaa käsittää, ettei siinä ole sanaakaan, jota voitaisiin edes tulkita Katri Helenan vastaiseksi.

Tohmajärvi

16.4.2014.

Oikaisuvaatimus

 

                                TOHMAJÄRVEN  KUNNANHALLITUS

Esitämme kunnioittavasti, että kunnanhallitus kumoaa päätöksensä Kauppakadun ja Kirkkotien alkuosan nimen muuttaminen Katri Helenan raitiksi. 242/63.632/2014. Kunnanhallitus § 110

 

Perustelut:

Asia on pantu vireille hallituksessa keskustelun pohjalta ja annettu kunnanjohtajan valmisteltavaksi 10.2. Asia on pidetty salaisena kunnes kunnanhallituksen kokouksen lisälistalta päätös on tehty 31.3 ja joka julkaistiin lehdistölle 1.4. Paikallisia yrityksiä informoitiin vasta kunnanjohtajan 6.4 lähettämällä sähköpostilla. Menettely rikkoo avoimen tiedottamisen periaatetta ja on kuntalain 29 § vastainen.

Kirkkotie nimen muutoksen vaikutusta ihmisten arvomaailmaan ja kulttuuriin ei hallituksen perusteluissa ole annettu mitään merkitystä eikä niistä ole sanaakaan mainittu. Kauppakadun nimen muutos aiheuttaa merkittäviä kustannuksia, tarpeetonta haittaa liikkeille ja laitoksille osoitteiston muutoksesta johtuen.

Kirkkotie jo nimenä osoittaa mihin tie johtaa ja mikä on tien päätepisteessä. Se on kirkko. Kauppakatu osoittaa paikkakunnan liike-elämän keskuksen. Molempien osoitteiden muuttaminen raitiksi, ilman nimi liitostakin, sotii osoitteille muodostunutta tiedottavaa merkitystä vastaan. Raitti sana on paikallisesti tuntematon, vähän käytetty ja kuvaa kylätietä vanhalta ajalta.

Nimimuutosta päätettäessä ei ole huomioitu YK:n paikannimikonferenssin suosituksia eikä Kotimaisten kielten keskuksen ohjeiden pohjalta laadittuja ohjeistoja, nimenomaan elossa olevien henkilöiden kohdalta.

Jos nimen muutospäätökset toteutetaan syntyy kustannuksia ja haittaa paitsi yrittäjille, kunnalle ja laajemminkin ihmisille, jotka tarvitsevat osoitteistoja. Saavutettavia hyötyjä ei kukaan pysty arvioimaan.

Kunnanhallituksen päätös edellyttää toimeen pantavakseen kaavamenettelyä. Sitä ei ole mahdollista saada lainvoimaiseksi päätetyssä ajan jaksossa.

 

 

Tohmajärvellä      p:nä huhtikuuta 2014.

 

Salme Jekkonen                                                    Veijo Tuunanen

Kunnallisneuvos                                                    Tohmajärven evl.seurk. kiinteistö- ja

Tohmajärvi                                                            ympäristötyön johtokunnan puh.joht.

 

 

 

 

 

Liite: 1 kpl. Kotimaisten kielten keskus.

JATKO-OSA VALTUUSTON KOKOUSJUTTUUN

9 §. Kauppakadun ja Kirkkotien alkuosan nimeäminen epävirallisesti Katri Helenan raitiksi.
Käsittely alkoi klo 18,35 ja päätyi klo 20,30.
Puheenvuoroja käytettiin 46 kpl. (päällepuhumiset päälle)

Ensimmäisenä kunnanjohtaja Olli Riikonen piti esittely- ja selittely puheenvuoron, joka kesti 20 minuuttia.
Riikonen ihmetteli korostetusti miten hallituksen hyvää tarkoittava osoitteiden muutos sai ihmiset sitä vastustamaan. Puheensa lopussa Riikonen toi esiin suunnitelmat Katri Helenan elämäntyönäyttelyn suunnitelmista ja juhlakoinsertista. Konserttiin kunnanjohtaja arvioi sopivan istumapaikat 1000 henkilölle.
Henkilökohtaisesti arvioisin istumapaikat rajoittuvan kesäteatterissa 500 ja jo sekin määrä saisi parkkipaikat loppumaan läheltä teatteria. Poliisi ja turvallisuusviranomaiset katsastavat yleisötapahtumapaikat omilla kriteereillään. Kustannukset kunnalle konsertista olen kuullut nousevan 15000 euroon.

Seuraavassa lyhyt otanta valtuutettujen puheenvuoroista:

Hallituksen puheenjohtaja Marketta Sairanen tuki kunnanjohtajaa sanomalla, ettei Riikonen ole yksin syyllinen tapahtumiin.

Matti Kuittisen ryhmäpuheenvuorossa kuultiin Junnu Vainion kirjoittamat sanat lauluun; Minne tuuli tytön kuljettaa...j.n.e.

Jouni Martiskin ryhmäpuheenvuorossaan antoi vapaat kädet ryhmäläisilleen.

Vesa Väistö totesi oman ryhmänsä kantana, että ollaan erimielisiä.

Vilja Laurila jätti pitkän kirjallisen vastaesityksen hallituksen päätösesitykseen, jossa esitettiin pantavan alkuun virallinen osoitemuuosprosessi kaava järjestelyin. Samalla olisi pitänyt toteuttaa ensikesänä epävirallinen raittisuunnitelma nyt esitetyssä muodossa. Myöhemmässä puheenvuorossaan Laurila muutti vastaesitystään niin, että siitä poistettiin sana; KAAVAPROSESSI. Keskustelun jatkuessa Laurila ilmoitti olevansa valmis kirjoittamaan vastaesityksensa kokonaan uudestaan niin, että ensin toteutettaisiin epävirallinenosuus ja sitten virallinen. Mielipiteilleen Vilja Laurila kertoi saaneensa vain positiivista palautetta. Valtuutetuilta ei puheenvuorojen perusteella kannatusta kuitenkaan tullut kaikilta.

Reino Löppönen puheenvuorossaan tuki Laurilaa. Hän sanoi Kemien yrittäjiä pieneksi ryhmäksi, joka ohjaa toimintaa. unohtaen syrjäkylien yrittäjät. Reino Löppönen totesi hallituksen äänen painavammaksi kuin yrittäjien.

Tommi Pesonen tiesi kertoa, että yhdeksän kymmenestä kannattaa virallista kadun ja tien nimenmuutosta.

Mervi Venäläinen kertoi liikkuvansa piireissä, joissa kannatetaan virallista osoitteen muutosta. ( Mervi liikkuu näköjään muissakin kuin demaripiireissä)

Rami Ripatti kertoi, ettei ymmärrä koko asiaa ja häntä hikoiluttaa kainaloista. Rami kysyi onko se median synnyttämää.

Vuokko Väistö otti vastaan saamansa kritiikin tekemästään päätöksestä ja olleensa tarkkaamaton hallinto- ja kuntalainmääräyksistä asian kulkuun.

Muut puheenvuorot olivat pohtivia, kysyviä, ihmetteleviä ja kaikkea siltä väliltä. Kuitenkin hallituksen tekemää päätösehdotusta kannattavia.

Olli Riikonen käytti aloituspuheenvuoronsa lisäksi 3 puheenvuoroa, joissa hän selitti, käänsi ja väänsi vaihtoehtoja Vilja Laurilan ja itse tekemänsä hallituksen esityksen välillä. Kunnanjohtajan esitykset tuntuivat vemputukselta Laurilan esitystä epäsuorasti puoltaen. Jotkut valtuutetut näkivät Riikosen puheenvuorot ohjailuksi miten valtuutettujen tulisi toimia.

Lopputulos oli, että hallituksen esitys epävirallisesta Katri Helenan raitista voitti Vilja Laurilan tekemän vastaesityksen äänin 19 - 8.

Kommentti: Järki voitti. Vilja Laurilan  esityksen voitto olisi vienyt suolle, josta ei olisi kenkien kastumatta ketkään päässeet kuiville. Ei esityksen tekijät kuin sen vastustajatkaan.
Suosittelen tutustumista hallinto- ja kuntalakiin ja muistamaan kenen asioita virka- ja luottamushenkilöt ovat hoitamassa. Samalla voisivat kokoukset lyhetä.