Kansa vaatii positiivista asennetta facebookissa. Mistä helekutista sitä tähän hätään löytää. No itikoita ja kärpäsiä ei ole mökillä. Eikä kesävieraitakaan. Tuon viimeisen lauseen panin piruuttani. On sen verran kiero tuo huumorin taju.
No, ei ole nälkä, mutta ei olisi ruokaakaan ennen kaupalla käyntiä. Ummetuskin ruoan puutteessa on pantava positiivisksi asiaksi.
Aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta. Eikä pysyvä ihmissuhde ole vielä ehtinyt käskeä mihinkään. Onhan näitä positiivisia asioita.
Väkisin keksittyjä kaikki edellä oleva. Olen luuseri ja kateellinen kaikesta ja kaikille. Jotta sitä ei tarvitse kenellekään enää toitottaa. En tiedä mitään ja harvoin olen oikeassa missään asiassa.
Onhan minulla haave. Mikäkö? Jotta saisin kirjan kirjoitettua. Olisi onneni täyttymys, jos saisin Bulitsanterin palkinnon. Kirjaani myytäisiin kuin häkää vain.
Tohmajärveläisetkin arvostaisivat minua. Ehkä Maiju Lassilan Likasen puolipäästä nimettäisiin minulle sata metriä omaa tietä Vaikka vallihautoihin asti.
Mutta taitaa olla turha toivo. Minulta puuttuu kyvyt kirjan kirjoittamiseen. Eikä ole teemaa kirjalle. On liian vähän elämän kokemusta, vaikka vuosia on kertynyt joidenkin mielestä jo liikaa. Yhden naisen kanssa olen elämäni rehjannut. En kunnon syrjähyppyä ole onnistunut itselleni kehittämään. Muista mukavista asioista puhumattakaan. Öillä on unia nähnyt, mutta onko niistä kerrottavaksi, vaikka kaikki näkyy nykyään kansaan uppoavan.
En löydä positiivistä tällä kertaa tämän enempää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti