Kohti kesää

Hyvää juhannuksen jälkeistä aikaa. Ilmoista en jaksa kirjoittaa. Onhan selvää, että kylmällä paleltaa ja kuumalla hiostaa.
Tähän alkuun haluan kiittää niit.....nyt meinasi tulla Urpilaisen puheen alku. Kiva oli kun toivottelitte minullekin hyvää juhannusta. Hyvää tarvitaan aina. Huono tulee toivomattakin. Jos on tullakseen.
Merkille pantavaa oli tänä juhannuksena, ettei soittoja ja tekstiviestäjä tullut kuin muutama. Onko ystävät harvenneet vai olisiko syy Fasebookissa. Luulen, että viime mainitussa.
Ensimmäinen kerta kuuteenkymmeneen vuoteen oli, että vietimme pysyvän ihmissuhteen kanssa juhannusta kahdestaan. No, pieni riita saatiin tälläkin porukalla syntymään. Olisin ostanut pienen rantapaikan, mutta pysyvä ihmissuhde ei ymmärtänyt mikä oli asian ydin. Se olisi ollut sijoitus. Eihän meillä ole rahhoo semmoseen, palautti vaimo lennokkaat ajatukseni. Ei ymmärtänyt, että olisin sijoittanut pankin rahoja. Vaimo sanoi niitä veloiksi.
Joka tapauksessa hän ei näytä ymmärtävän, että juhannuksena voi syntyä tilanne, jossa ei olla köyhiä eikä kipeitä.
Niin kuusikymmentä vuotta sitten oli ehdoton tavoite, että sai mahdollisimman paljon olla kahdestaan. Yleensä sellainen paikka löytyi Koitsasta. Riitti kun oli laina teltta.
Nyt olisi oma telttakin, mutta ensin pitäisi pysyvä ihmissuhde saada veneeseen. Eikä entiset retkiajatukset ole minunkaan mielessä.
Semmosta se elämä on. Mutta hyvin menee näinkin.
Siis hyvää juhannuksen jälkeistä sateen pitoa tuvassa.