sunnuntai 23. marraskuuta 2008
Pikku joulussa.
Viimeisin työyhteisöni, josta myös eläkettä nautin, kutsui meikäläisen pysyvän ihmissuhteen kera ystävällisesti pikku joulun viettoon. Ilmeisesti en ollut onnistunut lähtiessäni kertomaan kaikille, mitä lähtiessäni eläkkeelle tuli mieleen.
Pöperöt syötiin Joensuussa Karjalatalolla. Ruoka oli hyvää ja riittävästi. Sorttimeno oli runsas. Vain riisipuuro puuttui. Oli luokiteltu ilmeisesti kansanruuaksi.
Ylipäällikkö piti lyhyen puheen. Jakoi pari mitalia. Kiitti ansioituneita. Sai myös vastauspuheen, jossa lyhyesti kuvattiin missä oikein ollaan menossa. Niinhän pikkujouluissa yleensä tapahtuu.
Tarjoilu ja ravintolaosuus oli lyhyt, karu mutta ei myöskään perinteitä noudattava. Ennen vanhaan saatiin sentään tappelu syntymään viimeistää narikassa.
* * *
Tilaisuuteen kuului myös toinen osio. Seurue siirtyi Areenaan katsomaan musiikki-iloittelua Smokkijätkät. Van mitenkä se oli?
Porukkaa oli paikalla runsaasti. Lipun hinta näytti olleen 40 euroa/lärvi. Muita tuttuja oman porukan lisäksi en yleisön joukosta huomannut kuin Suden Merjan ystävättärensä kanssa. Häntä kylmi. Kysyin nimittäin kuulumiset väliajalla.
Smokkijätkiä oli paljon ja orkesteri suuri. Kovaääniset toimivat tehokkaasti. Tukka kuulema hulmusi eturivillä katsomossa.
Kiitän tässä entistä työyhteisöni muistamisesta ja ystävällisestä kutsusta pikkujoulun viettoon. Kiitos.
* * *
Ketunpesien kohdilla oli tullessa poliiseilla ratsia. Eivät pysäyttäneet. Söin turhaan paxeja koko alkumatkan. Taisi siinä mennä sivussa aski Sisujakin.
En minä alkoholia nauti, jos ajan. En aina, vaikka en ajaisikaan. Pysyvä ihmissuhde sanoo, että poliisi ei tarkista autoakaan niin tarkkaan, jos henki ei haise paskalle.
perjantai 21. marraskuuta 2008
Kannattiko vimmata?
Tavallista ukkoa ja mummoa ja miksikäs ei myös nuorempaa ihmistä kiinnostaa vähät mitä mieltä keskustelijat ovat asioista. He puuttuvat keskusteluun, vasta silloin kun asia koskettaa heitä henkilökohtaisesti.
Henkilökohtaisesti en tässä vaiheessa puutu enää Soten ja Hellin tarpeellisuuteen. Aikanaan yritin virittää keskustelua asiasta, mutta kun se katsottiin tarpeettomaksi ja alettiin epäillä tervejärkisyyttänikin, niin annetaan Hellin näyttää nyt kyntensä.
Nyt on tullut terveyspalvelujen järjestämiseen uusi keskustelun aihe. Se on tuloillaan oleva uusi Terveydenhuoltolaki. Se mahdollistaa muutokset, jos niin halutaan myös aluillaan olevaan Helliin.
Asia ei ole uusi. Lain kehittely on ollut tiedossa koko sen ajan jona Helliä on sullottu pulloon. Ei ole pienintäkään epäilystä, etteikö myös Keski-Karjalan kunnanjohtajat ole olleet tietoisia laintulosta. Yhdelläkään sanalla he eivät ole tuoneet lain tuomia vaihtoehtoja keskusteluun. Niin kuin ei muitakaan vaihtoehtoja.
Sanomalehti Karjalaisessa tänään on juttu tulevasta Terveydenhuoltolaista ja sen mahdollisista vaikutuksista terveyspalveluihin. Kannattaa tutustua juttuun.
Muutamaan kohtaan haluan merkitä pukinsorkkani.
Kyseessä oleva terveyspiirijärjestelmä mahdollistaisi erottaa terveyspalvelut omaksi osa-alueekseen. Terveyspiiriä hallinnoitaisiin yhdestä pisteestä. Kunnissa toimisivat omat terveyskeskuksensa terveyspiirin johdossa.
Kunnat hoitaisivat vanhuksensa ja päiväkotilapsensa omissa kunnissaan erillisinä palveluina erillään terveyspalveluista.
Terveyspiiriajatteluun mielestäni mahtuu paljon asioita, jotka ovat parempia kuin mitä sote nykymuodossaan voi koskaan tarjota. Kaikkien niiden esiintuonti tässä yhteydessä on mahdoton. Eikä se minulle välttämättä kuulukaan. Odotellaan kunnanjohtajien esiintuloa asiassa. Epäilen, että odottajan aika käy taas pitkäksi.
torstai 20. marraskuuta 2008
Helepottaa
Olin eilen illalla demarien yhteistapaamisessa. Koossa oli vaaleissa menestyneet ja sitten me joilla kävi hyvin. Me, jotka emme tulleet valituiksi.
Tapaamisessa onniteltiin toinen toistamme hyvin tehdystä vaalityöstä. Työtä luottamushenkilöinä jatkavat läpimenneet ja rannalle jääneet pääsevät vähemmällä.
Joku harmitteli, että keskustan yksinkertaista enemmistöä ei pystytty vaaleissa nujertamaan. Uskalsin olla eri mieltä.
Keskusta Olli Riikosen johdolla on keittänyt sellaisen sotesopan, että saavat myös sen syöttää kuntalaisille. Nyt kysytään sitä vastuun kantoa, jota pari vuotta ovat toitottaneet torvesta jos toisesta.
On mukava odotella, mistä ne 4,5 miljoonaa euroa vuositasolla säästyvät, jota markkinoitiin kirkkain otsin soten alkuun saattamiseksi.
Yhtä hyvä olisi tietää milloin palvelut alkavat uudessa muodossa kuntalaisille. Kiire oli kova, kun ensi vuoden alkuun tähdättiin. Nyt tähtäimessä ei taida olla enää mitään alku ajankohtaa.
Uusia korkeita virkamiehiä on tulossa Tohmajärven kunnan palvelukseen soten tiimoilla. Pätevyysvaatimuksista ei ole tietoakaan, ei hakuajoista, ei ainakaan kunnan hallintosäännön edellyttämässä muodossa. Hallintosääntö edellyttää mm. sosiaalijohtajan, joksi uusi tirehtööri vallankäytön suhteen kuulunee, valitsee valtuusto. Nyt ko. virkamies pitäisi nimittää seutuvaliokunnan sopimalla tavalla kunnanhallituksessa. Kunhan ei olisi vielä kovin läheinen, jollekin esityksessä mukana olevalle.
Näyttää myös siltä, että nimitettäväksi tulevat korkeat virkamiehet tulevat maksamaan veronsa asuinpaikkakunnalleen, joka ei ole Tohmajärvi.
Nyt sanon kiitokset yläkertaan. Ei ihminen itse nähnyt eteensä katsoa. Piti ohjaus tulla ulkopuolelta. Kiitos, nyt helpottaa ja vuoden alusta vielä enemmän.
tiistai 18. marraskuuta 2008
Veroasiaa
Korkeinta veroprosenttia 21% perii kaksi kuntaa.
Vuoden vaihteessa toteutetaan 32 kuntaliitosta, jonka johdosta kuntien lukumäärä vähenee 67 kunnalla. Samalla ja samasta syystä kunnallisvero laskee 42 kunnan alueella.
Suurin pudotus on Maskuun liittyvässä Askaisissa, jossa vero laskee 3 prosenttiyksikköä 16,5:teen, mikä tekee rahassa keskimäärin 50 euroa asukasta kohti kuukaudessa.
Pohjois-Karjalassa korkein tuloveroprosentti on Kiteellä 20,75.
Alhaisin Valtimolla 18,75.
Kitee 1,25 prosenttiyksikön korotuksellaan 20,75:teen pääsee lähelle Suomen korkeinta tuloveroprosenttia 21 %, jota peritään kahdessa kunnassa; Haapajärvellä ja Oulaisissa.
Tohmajärvi korotti kunnalisveronsa 20.50:neen.
Jope Ruonansuun sketsissä herkkä mies ottaa kaikki syyt kontolleen pillahtamalla itkuun ja sanomalla: "Miun syy. Se on miun syys".
Kuka ottaa verojen korotuksesta syyn niskoilleen. En ainakaan minä ja edustamani valtuustoryhmä. Neljä kunnallisaloitetta teimme, joilla kaikilla pyrimme talouden tasapainottamiseen ja kuntalaisten palvelujen turvaamiseen omalla paikkakunnalla. Etsimään edes vaihtoehtoja nykymenolle.
Aloitteet eivät kelvanneet kunnanjohtaja Olli Riikoselle, ei kunnanhallituksen keskustalaisille, eikä lopulta keskustan yksinkertaiselle enemmistölle valtuustossa.
Jotain ihmettä kuntatalouden hoidossa täytyy olla. Korpikunta Valtimo ilman teollisia työpaikkoja pystyy hoitamaan kuntatalouttaan jopa kiitettävästi.
Vastaavasti Kiteestä ei voi sanoa samaa. Eipä juuri muistakaan Keski-Karjalan kunnista. Kun valtuutetut eivät tietotaidoltaan varmaankaan poikkea toisistaan Valtimolla ja Keski-Karjalassa herää kysymys, löytyykö ero johtajista.
Miettikääpä sitä arvoisat johtajat: Kirsi Hämäläinen, Olli Riikonen, Turunen ja Eronen. Vaikkapa siellä seutuvaliokunnassa.
maanantai 17. marraskuuta 2008
Vanhoja lupauksia paikkaamassa
Joskus pysäkin alkuaikoina olin luvannut käydä rupattelemassa. En enää muista aihetta, mutta kerkisihän tuota nytkin. Pyhäseutuun nuorten miesten voiman näyttö, autojen kaadot, olivat hyvä pohja aiheen käsittelyyn. Pääasiaksi nousi vankilat, niiden käyttö ja tarpeellisuus.
Mielestäni sain hyvän vastaanoton puheilleni. Vapautumisestani vankilasta on kulunut jo toista kymmentä vuotta. mutta vielä nuo asiat olivat muistissa.
Lupasin mennä toistekin, kunhan aiheen ensin keksivät.
* * *
Vankila-asiat ovat muutenkin olleet valtakunnassa pinnalla. Vankiloita ollaan samaan aikaan rakentamassa ja seuraavalla hetkellä sulkemassa.
Mikä tähän yhteiskuntaan on mennyt. Asioiden tarkoituksella ja tarpeella ei näytä olevan mitään merkitystä. Kaikki tuijottavat vain talouslukuja. Ei sitä, mitä niillä talousluvuilla saadaan syntymään. Pöhkökin tietää, että rahatta ei saa mitään aikaan. Varsinkaan nykyisin.
Jos sairaat, vanhukset ja vangit ovat haitaksi nykytehokkuutta ajaville päättäjille, niin sitten niiden hoito pitää epätaloudellisena lopettaa. Toivottavasti säästäjät muistavat, että itsekin tulevat takuu varmasti vanhaksi. Sairaaksikin ja mikä sen takaa, ettei pallokin tulisi nilkkaa koristamaan.
* * *
Vankila-aiheesta olen julkisen keskustelun myötä innostunut pitkästä aikaa. Joskus, aikoja sitten olen luvannut kirjoittaa vankila-aiheesta näytelmän. Silloin tällöin vankilapiireissä liikkuessani sitä on minulta kysyttykin. Tuleeko sitä näytelmää vai ei.
Nyt on asia edennyt siihen pisteeseen, että puolet näytelmästä on paperilla ja toinen puoli pääkopassa. Onko siitä näyttämölle asti, on kokonaan eri juttu. Ans kattoo nyt.
* * *
Vankilatapahtumista on kirjoitettu monta kirjaa. Virallista historiaa ja kevyempiä muisteluita. Olen muutamassa muistelussa ollut itsekin mukana.
Seuraavassa tosijuttu vankilasta kohta sodan jälkeiseltä ajalta.
Vangit olivat suolla ojankaivussa. Alue oli sen verran laaja, että jokaisen vangin taakse ei vartijaa riittänyt. Oli vain yksi vartija ja hänellä haulikko virka-aseena.
Aseenkäyttö oli jo silloin tarkoin määritelty. Piti ampua ensin tarvittavat varoituslaukaukset j.n.e.
Aamulla suolle tultua, ennen ojalle hajaantumista, vartija pisti piippuun kaksi panosta. Tömäytti ne ilmaan vankien nähden. Sanoi: "Nämä pätee koko päivän."
Ja latasi haulikon uudelleen.
Hylättävääkö?
Kirjoituksen jätin 2.11.08. Luulen, että se on päätynyt jo aikoja sitten roskakoriin.
Joko kirjoitukseni sisältö ei täytä Karjalaisen itselleen asettamia tavoitteita ja arvomaailmaa tai olisiko vika vain kirjoittajan persoonassa.
No, mitäpä tuosta. Tiedoksi nyt kuitenkin.
Tätä ei Karjalainen julkaissut
Kuka muutti hoitotyön periaatteet?
Keski-Karjalassa ja koko Suomessa ovat meneillään suuret terveys- ja vanhuspalvelujen muutosjärjestelyt. Päähuomio muutoksessa on kiinnitetty hallinnon uudelleen järjestelyyn. Perusteluina muutoksen tarpeellisuudesta on esitetty kuntatalous ja säästöt.
Allekirjoittaneelle toi jo eläkkeellä oleva sairaanhoitaja opiskeluajaltaan peräisin olevan käsinkirjoitetun muistiinpanon hoitotyötä ohjaavista periaatteista. Ne olivat merkitty tärkeysjärjestyksessään seuraavasti:
1. Inhimillisyys, 2. Yksilöllisyys, 3. Kokonaisvaltaisuus, 4. Jatkuvuus, 5. Tehokkuus ja 6. Taloudellisuus.
Kuka hyvinvointi Suomessa on mennyt muuttamaan hoitotyön periaatteet käänteisiksi ennen opetetuista ja hyväksi havaituista? Nytkö taloudellisuus on ykkössijalla ja inhimillisyys viimeisenä?
Nyt näin kuntavaalien alla terveys- ja vanhuspalvelujen järjestelyssä tulevien kuntapäättäjien tulisi ottaa ohjenuorakseen vanhat, mutta edelleen ne ainoat oikeat hoitotyön periaatteet ja pitää niistä kiinni.
Sivistyneen yhteiskunnan taso mitataan siitä, miten se hoitaa sairaat ja vanhuksensa. Tämän tason mittariksi sopii edelleen ohjeeksi vanhat hoitotyön periaatteet. Ei kylmät talousluvut, liiketaloudelliset periaatteet ja tavoitteet.
Veijo Tuunanen
Tohmajärven kunnanhallituksen ja
