Äänestäjät ratkaisevat

 Jatkuuko nykymeno vai tuleeko muutos

Kirjoitan tätä yöllä. Kello on kaksi. Heräsin kun vaimo sanoi unissaan: "Minä en jaksa. Väsyttää". Mieleen palasi eilinen keskustelu Eduskunnan kyselytunnilta ja Puheenjohtajien vaalikeskustelusta toissa illalta. Onkohan hallituksessa edustettuna kansanedustajista terävin pää? Olemme vaimon kanssa iäkkäitä. Meillä on kaikki hyvin. Meillä on toinen toisemme. Vielä. Tietämme, ettei näin voi jatkua loputtomiin. Voimat tulevat loppumaan. Toisella meistä. Tai molemmilta. Silloin tulemme tarvitsemaan apua. Onko sitä saatavissa ja millaista se on?

Olin taksiyrittäjä Tohmajärvellä 1956. Ajoimme terveyssisaren kanssa kotikäynnille Kutsun perukoille. Nimenkin muistan mihin olimme menossa. Tarkoitus oli ottaa selvää miksi lapset olivat poissa koulusta. Loppumatkan mökille kävelimme umpihangessa. Matka oli minulle tuttu. Olin ollut kyydissä poliisia. Mökissä oli pimeä. Vähävalo tuli hellasta. Lapset olivat lunssassa. Koulunkäynnin esti myös se, ettei koulukkailla ollut tavikenkiä. Terveyssisar mittasi kuumeet ja antoi kuumemittarin. Käski minun opettaa emännälle miten kuumetta mitataan. Epäonnistuin tehtävässä. Emäntä ei osannut katsoa miten mittaria luetaan.

Nyt eletään toista aikaa. Digiaikaa. Sellaista jota hallitus tarjoaa ratkaisuksi vanhusten kotihoitoon. Sellaista jota vanhuksista harva osaa käyttää. Sanovat sitä teknologiaksi. Miten on mahdollista, että eduskunnassa vanhusten hoito jakautuu kahteen osaan. Toinen hoito nojaa ihmisapuun. Toinen digipalveluihin ja robotteihin. Eikö näillä digiuskovaisilla ole mitään käsitystä avun tarpeista. Robotti osaa annostella pillerit, jos on kunnossa. Ei auta vaikka sitä ravistettaisiin. Auttaisiko ranneke maitopurkin avaamisessa? Leikkeleet ja kahvi on tarkoitettu säilyttämiseen. Ei vanhuksille eikä vähävoimaisille. Ruoka-automaatti toimii kellontarkasti. Se ei toimi pyydettäessä eikä sitä voi kiittää tai vaihtaa paria sanaa ruuasta. Miten automaatti osaa auttaa henkilökohtaisissa tarpeissa puhtauden suhteen. Auttaa sängystä, viedä vessaan tai avata ikkunan? Digilaite ei vastaa kun sille puhuu. Vanhusten hoitoon on kehitetty digilattia. Se kertoo hoitajalle kilometrien päähän käveleekö, nukkuuko vai onko vanhus jo kuollut. Vanhuksella vaikka olisi muistisairas on tarpeet ja tunteet. Niiden välittämiseen tarvitaan toista ihmistä.  

Edellä on kerrottu vanha sosiaalitapahtuma ja nyt suunnitteilla oleva robotteihin nojaava palvelu. Kutsussa epäonnistuttiin kuumemittarin kanssa. Mutta onnistuttiin ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Saatiin tietoa toinen toisistamme. Kun hyvästeltiin lähdettäessä mökkiin jäi tieto meistä ja meille tieto heistä ja heidän tarpeistaan. Ihminen elää tunteista ja tunteilla. Sitä ei rahalla ja roboteilla voi korvata. M.O.T.

Digiloikan ja sen erinomaiset mahdollisuudet toi aikoinaan julkisuuteen kokoomuksen Grahn-Laasonen. TV:n puheenjohtaja tentissä Orpo yritti digistä pyristellä eroon vanhusten hoidossa. Huonolla menestyksellä. Soten rahoituksen lykkäämisessä tapahtui Orpolle todellinen moka, kun ryhtyi tulkitsemaan mieleisekseen Talouspolitiikan arviointineuvoston kirjallista lausuntoa. Yhtä vastenmielistä kokoomuksen toimissa on, kun se yrittää rinnastaa keskenään kilpaileviksi vanhusten hoidon ja kohoavat puolustusmenot. Demarit tietävät ja tahtovat, että demokraattisessa sivistysmaassa, joka Suomi on, hoidetaan molemmat asiat tinkimättä kumpaisestakaan. 

Näissä vaaleissa ratkaistaan jatkuuko nykymeno vai halutaanko muutos. Sanovat asian ratkaisevan se mikä puolue saa kannattajansa uurnille. Gallupeihin ja niiden kannatuslukuihin ei kannata luottaa, vaikka ne selvästi osoittavat suomalaisten haluavan muutosta. Muutos tulee vain demareiden toimesta. Siksi äänestysprosentti on saatava nousemaan. Sitä kautta kokoomuksen hegemonia satelliittipuolueineen saadaan irti sotesta ja vanhusten hoidosta.

Yli kymmenen vuotta vanha pakina paikallislehteen

 

Sattumalta sanottua

Naapurin vanha mutta edelleen vitaalinen isäntä ehättää aamu varhaisella mökillemme. Selvästi näkee, ettei isännän asiat ole oikein. Istuu pyytämättä hattu päässä aamukahvi pöytään.

- Tässä olisi kuppi kahvia. Mitä sitä naapuriin kuuluu? Ehdin sanoa, kun isäntä jo lappaa sokeria tyhjään kuppiin.

- Kyllä kuuluu, aloittaa isäntä. En ole saanut likakaivomonttua vielä kaivetuksi, kun jo uutta rojektia pukkaa päälle. Luonnon mukaisuutta ei enää kunnioiteta. Sonta pitää säilöä. Savut pitää mitata. Millä minä ne mittaan?  Ja nyt kohta sakotetaan, jos puut sytyttää väärästä päästä.

Ennen oli selvää. Leuolla ilmalla käytiin ulkohuusissa. Kovalla pakkasella emännän kanssa navetassa. Nyt pitää siihenkin hommaan olla muovipönttö.

Miten minä vanha ukko hiukkasia mittaan. Perunaa pienempää murikkaa en enää silmälaseillakaan näe. Jos katolle pitää kiivetä mittaamaan, niin se tietää keskussairaalan reissua.

Meidän uuneista puuttuu CE-merkintä. Kammarin uunin kyljestä löysin poikien kaivertaman kirkkoveneen. Se ei hyötysuhdetta lisää, eikä häkäpäästöjä vähennä. Kuulin kylillä, että nokikolari syksyllä tarkastaisi ja mittaisi niin uunien kunnon kuin päästötkin. Mitä päästöjä sitten mitannee? 

Hinta on 150 - 200 euroa. Jos se on uunia kohti, niin siinä meidän kustannukset on tuhannen euron kieppeillä.

Nyt herrat vielä kiistelee mistä uunin puut pitää sytyttää. Alhaalta, päältä vai sivulta? Siinä on pohdittavaa. Ja väärästä päästä sytyttävää sakotetaan, tuohtuu isäntä.

Se on nykyaikaa. Koettelen rauhoitella vanhaa pappaa, joka on kiihtyneessä olotilassa. Liekö nitrotkaan mukana. Isäntä ottaa kaksi pullapalaa ja hörppii samalla tassilta jo jäähtynyttä kahvia. Varmuudeksi puhaltaa, ettei suutaan polta. Isäntä rauhoittuu ja innosttuu muistelemaan vanhoja hyviä aikoja.

- Miten sitä ennen selvittiin. Ei ollut joka talossa tulitikkujakaan. Sytkistä puhumattakaan. Uunit lämpesivät, vaikka väärästä päästä sytytettiin. Kaski sytytettiin tuulen päältä. Se tieto oli saatu käytännön kautta yskimällä. Ilman sakkopykäliä. Palokuntaa ei ollut pelottelemassa. Joskus tupsahti metsää kasken mukana, kun tuuli käänty. Eikä huonon sytytyksen syyksi voi pakka sitäkään, kun sauna paloi, muisteli vanha isäntä.

- Emäntä mittasi rikkalapiolla, oliko nokisutari nuohonnut piisit. Mukana saattoi olla naapurinkin hiukkasia. Sutari ei joka talon välissä aina ehtinyt puistella vehkeitään.

Ainoa, joka ennen vanhaan savukaasuja seurasi oli nimismies. Jos saunan piisistä savua nousi useamman päivän peräjälkeen, niin kohta lähetti poliisin muka muissa asioissa käymään.

Sama toistui, jos savu tuli metsästä. Tyynellä savu näkyi kilometrien päähän. Yleensä ei tulta tehtykään kuin tuulella. Ja pannun alle silloinkin tuulen yläpuolelle, veisteli isäntä selvästi iloisesti.

Muistaneeko kukaan mistä Humalajoki on nimensä saanut, kysäisee isäntä. 

-Humalajoessa oli aikoinaan hyvä ja kirkas vesi. Kelpasi juotavaksi sellaisenaan tai jalostettavaksi pienteollisuuden tarpeisiin.

Ennen elettiin kiteeläiset ja tohmajärveläiset sovussa. Molemmat otettiin vettä joesta ja verrattiin laatua keksenämme. Laadun tarkailu vei aikaa, joskus parikin päivää yhteen menoon. Siitä emännät nimen joelle antoivat. Niin kuin Kusimäellekin. Ja monelle muulle. Käyttötarkoituksen mukaan.

Vain äänestäjä voi muuttaa suunnan

 Loikkariin ei voi luottaa

Kuusi päivää ja ennakkoäänestys alkaa. Vielä on aikaa pohtia mitä politiikoilta ja politiikalta odottaa. Äänestäjällä on vastuu. Voi onnistua valinnassaan tai pettyä. Pitäisi kuunnella mitä ehdokkaat lupaavat ja pitää mielessään omat tavoitteet, joihin odottaa kannatusta tai muutosta. Oman pohdintansa aiheuttaa alue- ja kuntavaalien yhteen sovittaminen.

Omana äänestyskäyttäytymiseeni vaikuttaa moni asia, joita kaikki ehdokkaat tuskin pitävät esillä esittelyissään. Pidän kuntavaalia "kotivaalina". Äänestän henkilöä, jonka uskon tietävän lähiasiat ja sitoutuvan niiden hoitoon riittävällä vakavuudella ja ajankäytöllä. Hänen puoleensa voin kääntyä esittämään asiaani pelkäämättä hänen väheksyvän asiaani. Ehdokkaani pitää pystyä erottamaan kouluasiat ja harrastuksesta ja askartelusta.

Aluevaaleissa ääneni annan ehdokkaalle, jolla on kokemusta laajempi alaiseen asiantuntemukseen terveys-, sosiaali- ja vanhuusasioiden hoidosta. Ehdokkaani pitää ymmärtää alueen tarpeet ja mahdollisuudet sekä niiden hoitoon tarvittavat taloudelliset mahdollisuudet. Hänen pitää pystyä perustelemaan, ettei kuntaan tarvita täysimittaista terveyskeskusta verenpaine mittaukseen. Ei edes kyytiä alueen keskukseen, kun ongelma pystytään hoitamaan antamalla asiakkaalle oma verenpainemittauslaite. Tällä tarkoitan hoidon jakamista järkevästi tarpeiden ja mahdollisuuksien mukaan. Unohtamatta ketään.

Jotta onnistuisin valitsemaan edellä olevilla ajatuksilla oikean äänestyskohteen, ohjaa minua puolueen puolestani tekemä valinta ehdokkaiksi kelpuutetuista. Näen asian niin, että äänestyksessä puolue tukee valintaani, enkä minä puoluetta. Olen samassa veneessä äänestäessäni puolueen kanssa, jonka keulassa lukee SDP.

Monelle ikäiselleni aiheuttaa vaikeuksia suomalaisen poliittisen kentän nykyinen hajautuminen. Ymmärretään kokoomuksen pitävän huolta rikkaista. Keskusta on ollut perinteinen maaseutuun ja maatalouteen sitoutunut. Demarit ovat olleet työtätekevien ja vähäosaisten asioita hoitava puolue. Nämä kolme on totuttu näkemään suomalaisten asioiden hoitajina vuosikymmenet. Jätän tässä huomioimatta pienpuolueet. Ihmetykseni kohteeksi nousee PerusSuomalaiset (persut, josta nimestä eivät tykkää). Missä ovat heidän juurensa? Keiden asioita he ajavat, joita joku toinen puolue ei jo hoida? Miten Suomessa, jossa elää maailman onnellisin kanssa voi menestyä puolue, joka saa voimansa vihaamalla maahanmuuttajia ja leikkaamalla suomalaisten hyvinvointia?

On selvitetty, että 50 aluevaltuutettua on loikannut puolueesta toiseen. Eniten lähtijöitä on ollut persuista ja muuttokohteena suunta on ollut kokoomukseen. Loikkareita on vaikea sijoittaa politiikoiksi. Heidän poukkoilunsa puolueesta toiseen ei osoita harkinta kykyä yhteisten asioiden hoitajana. Erityisesti ihmettelen loikkareiden vastaanottajana kokoomusta. Kokoomusta ja persuja yhdistää raha ja äärioikeistosta ponnistava ajattelu. En usko hallituskiimankaan riittävän yhdessä pysymiseen edes tämän vaalikauden loppuun saakka. Ihmettelen Wille Rydmanin potkuja kokoomuksesta ja siirtymistä Orpon hallituksen ministeriksi enemmän kuin Björn Wahlroosin loikkaa taistolaisista rahoineen Ruotsiin. Demareita äänestämällä jo kunta ja aluevaaleissa voi auttaa pääsemään loikkareista. Ainakin valtakunnan korkeimmilta luottamuspaikoilta.

Äänestäjä. Harkitse ja tee päätös itsenäisesti. Omista tarpeistasi lähtien. Et tarvitse äänestyskonetta. Älä usko turhiin lupauksiin. Arvosta ehdokasta joka kysyy sinulta mitä tarvitset. Innosta ystäviäsi äänestämään. Tarjoa vaikka vaalikyytiä. Valokuva ei riitä vaalimainokseksi. Tarvitaan ajatuksia ja kykyä niiden esiintuomiseen. Jos jättää äänestämättä, voi tukea sillä sellaista asiaa, joka on sinulle ja perheellesi haitallista.

Kulttuuri on tekemistä

 Maito myrtyy monessa asiassa

Olen aktiiviaikanani toiminut muutamissa luottamus tehtävissä. Vaihtelevalla menestyksellä. Aina minut on huomattu hyvässä tai pahassa. Kannattajat ovat tykänneet ja vastustajat tyrkänneet. Kykyjensä mukaan. Luottamusmiehen hommat eivät minulle sopineet. Pyrinkin niistä pois. Työsuojeluvaltuutetun tehtävät tunsin enemmän omikseni. Seitsemänkymmentä luvulla oli tapana luottamusmiehen puolustaa jäsentä, vaikka tämän tekemä asia ei aina olisi ollut siihen oikeutettu. Vierastin sellaista. Työsuojeluasiat tulivat sijalle ja valtuutetun tehtävät tunsin kykeneväkseni paremmin hoitamaan. Taisin pitää 1971 elämäni ensimmäisen 45 minuutin alustuksen työsuojelusta, jota seuraamassa olivat esihenkilöni Vankeinhoitolaitoksesta. Muistellessani tapahtumaa. Kädet kastuvat vieläkin ja kieli kuivuu. Nämä kirjoitus hommat ovat perua tuolta ajalta. Kirjoitukseni uskon olevan parasta siinä mielessä, että tiedän suurin piirtein lukijoiden jakautuvan kahteen osaan. Puolet tykkää ja se osa joka ei, antaa palautetta. Se on tärkeää kirjoittajalle. Tulla luetuksi. Eläkepäivillä 15 vuoden vierailu kunnallisissa ja kirkollisissa luottamustehtävissä perustui ilmeisesti toimintaan työelämän ajoilta. Tuolta ajalta jäi päällimmäiseksi mieleen, ettei puoluepolitiikka sovi välttämättä kaikkiin kunnallisiin päätöksiin. Ei ainakaan tasa-arvon, talouden ja henkilökohtaisen puoluesidonnaisuuden kytkemiseen päätökseen. Kymmeneen vuoteen en ole asunut (jätän Tohmajärven mainitsematta) paikkakunnalla, mutta vieläkin saan maidon myrtymään mielipiteilläni tupailloissa. Ja vaalimainos makkarat menemään väärään kurkkuun muidenkin vaalitilaisuuksissa. Kysynkin onko luottamusta herättävää kun 4000 asukkaan kunnanvaltuustossa tapahtuu 5 loikkaa vaalikauden viimeisessä kokouksessa. Jääkö äänestäjän kuluttajavastuu huomioimatta? Jos suomalainen kuntapolitiikka tarvitsee muutosta nykyiseen, se tapahtuu äänestämällä vaaleissa demareita. Ei tarvita äänestyskonetta eikä loikkareita.

Jos ihminen puhuu, vaatii, uhkaa, pelottelee, kiristää ja kostaa on vain puhuminen hyväksyttävissä presidentilläkin. Vaikka olisi kysymyksessä USA:n presidentti Trump. Hänen luonteenpiirteensä ja tavoitteensa jääköön asiantuntijoiden ratkaistaviksi. Kiristys ja kosto eivät kuulu sivistykseen. Sivistys on yhdessä opetuksessa ja käytännössä hyväksytty menettelytapa ihmisten väliseen kanssakäymiseen. Kun kiristää ja kostaa, ei Trump ole sivistynyt ihminen. Sivistyksen puute johtaa ukrainalaisten tarpeettomaan kuolemaan. Kuka tämän kertoisi Trumpille?

Katsoin netistä, että kulttuuri tarkoittaa yhteisön tai koko yhteiskunnan henkisten ja aineellisten saavutusten kokonaisuutta. Jotkut käyttävät samassa yhteydessä sanaa sivistys. Vanhan liiton miehenä minua ottaa päähän, kun telkkarissa kulttuuri sana yhdistetään vain ns. taidelajeihin kuten teatteriin, musiikkiin, kirjallisuuteen ja taidemaalaukseen. Kansakoulussa opetettiin kulttuurin alkuaan tarkoittaneen viljelemistä. Myöhemmin kulttuuriin yhdistettiin muunkin lainen toiminta. Tekeminen yleensä. On ojankaivukulttuuria ja sukanvirkkauskulttuuria. Myönnän tässä rajallisuuteni, kun myönnän osaan TV:ssä esitettyyn tekemiseen vastenmielisyyttä. Sillä eihän soffapotaatit esitä tekemistä, vaan olemista. Jotta maito myrtyisi muiltakin ilmoitan, etten tykkää Emma Gaalan kaltaista ohjausta määrättyyn musiikkityyliin

Tyhjä tynnyri kumisee eniten

Muistaako kukaan enää juttuani viime pakinasta? Siinä kerroin tohmajärveläisistä Mehon Vännistä ja Harisen Pekasta. Pekka sanoi: "Kun minulla ei ole rahaa, sanovat hulluksi. Jos olisi rahaa sanoisivat omituiseksi". Mikä viisaus Pekan toteamaan sisältyykään. Eli ihminen voi käyttäytyä miten tahansa, hän on sama aina. Vain asema ja raha ohjaavat miten häneen suhtaudutaan. Tässä on pakinani ulkopoliittinen osuus.

Vaalit tulevat. Kuntavaaleissa pääsee ehdokkaaksi kahdella tapaa. Ehdokkaaksi pyydetään tai sinne pyritään.  Pyrkijöihin ja loikkareihin pitää suhtautua varauksin. Mukaan voi tulla sutta ja sekundaa. Siksi paikallisilla poliittisilla paikallisyhdistyksillä on vastuu ehdokkaita hyväksyessään. Ei pidä ajatella äänestäjien kykyyn valita vajavaisin tiedoin oikea henkilö oikeaan paikkaan äänestyskopissa. Kuluttaja vastuu on poliittisilla puolueilla jo ehdokas asettelussa.

 

Aluevaalit poikkeavat merkittävästi kuntavaaleista. Jo ehdokkaaksi pääsemiseen ei riitä oman pyrkimys. Tarvitaan ennakolta hankittua tietoa, taitoa ja kansalaiskuntoa yhteisten asioiden hoidosta. Tähän suuntaviivat antaa poliittinen sitoutuminen johonkin puolueeseen. Kun sivusta katsoo vaikka Siun sotesta käytävää nihastelua, ei välty ajatukselta ovatko kaikki ymmärtäneet maakunnallisen palvelun järjestelyn tarpeet. Moni Siun soten toimija on jäänyt mielipiteissään kuntatoimijan tasolle.  Sosiaalisten ja terveysasioiden hoitoon tarvitaan kokonaisajattelua. Sitä ei välttämättä synny tuvan nurkassa tai tehtaan taukotuvassa. Ei edes lääkärin vastaanottohuoneessa.

Jos eduskuntavaalit tulisivat nyt, näyttäisi galluppien mukaan hyvää satavan demareiden ja kepun laariin. Persut jäisivät kaapimaan laarinsa pohjaa. Eikä ihme. Maahanmuutto pelottaa enää harvoja. Varsinkin kun kokoomus Satosen johdolla käy tulijoita hankkimassa valtion piikkiin ympäri maailmaa. Demareiden menestys ja kepun paluu gallupeissa on odotettu ja sille syynsä ovat tiedossa. Persujen asemaa suomalaisessa poliittisessa järjestelmässä olen ihmetellyt. Miten se on saanut äänestävät puolelleen? Persuja on sanottu jopa Suomen suurimmaksi työväen puolueeksi. Tosin ilman mitään perustetta.

Ei käy kateeksi suomalaisia poliitikkoja. He koettavat sijoittaa sanansa niin, etteivät joutuisi vastaamaan aiemmista puheistaan, joita tuli kerrottua amerikkalaisista. Nyt Trump laukoo kannanottoja, joista diplomaattien kieltä on vaikea löytää. Tältä paikalta on vaikea neuvoa miten Trumpin puheisiin pitäisi suhtautua. Ongelma on, että hänet on vaaleissa valittu. Tässä on suo siellä ja vetelä täällä. Suo on odottaa seuraavia vaaleja. Vetelä hoitaa asia kesken vaalikauden. Demokratiaan ei kuulu väkivalta. Jäljelle näyttää jäävän vain lääketiede. Sen perustuslaki sallineen. Terveytensä tai vanhuudesta johtuvan kyvyttömyyden perusteella voitanee presidenttikin siirtää tehtävistään. Ongelma on amerikkalainen, josta kärsii kohta koko maailma. Mitä? Tämähän on ulkopolitiikkaa. Takaisin riviin.

Inhimillisyyttä näkee enää netissä eläinten käyttäytymisessä. Eläimet hoitavat toisiaan. Pitävät huolta toisistaan rodusta tai koosta riippumatta. Israel ja Venäjä käyvät sotaa. Ihmisiä kuolee ja vammautuu sadoin tuhansin. Talot ja asuinalueet tuhoutuvat. En usko, että israelilaiset tai venäläiset tällaista tahtovat. Syy tuhosotaan löytyy heidän johtajistaan. Ja tietenkin heidän lähipiiristään. Onko lääkäri pula maailman laajuinen? 

Älyä ei voi korvata

Hampaat, lumi, jää ja syyt ovat sanoja jotka johtavat tiettyyn asiaan. Erityisesti näinä päivinä. Maailman laajuisestikin. Palaan asiaan myöhemmin.

Tohmajärvellä sodan jälkeen vaikutti kaksi merkittävää persoonaa. Harisen Pekka ja Meton Väinö. Kummatkin elättivät itsensä kiertelemällä taloissa etupäässä aputöissä ja emännille polttopuitta hakaten. Kumpaisellakaan ei ollut vakituista asuinsijaa. Olivat vähäosaisia elintavoiltaan. Harmittomia. Jotkut saattoivat sanoa kylähulluiksi, mitä he eivät mielestäni tämän päivän mitta-asteikollani olleet. Meton Väinö käytti usein sanontaa; Väinö tietää. Nojatessaan pankkitalon seinään sanoi; minunkin takanani on rahaa. Väinölle naureskeltiin. Myös taksiasemalla. Samalla asemalla, jolla minäkin myöhemmin yritin leipääni hankkia. Taksit hymyilivät kun Väinö asteli taksikopille ja tilasi kyydin Joensuuhun. Hymy hyytyi kun Väinö löi setelit esiin, istui Honkalatvan Jussin autoon ja käski toisten ajaa tyhjänä perässä. Väinö oli voittanut Veikkauksessa. Raha teki rengistä isännän, mutta toiko älyä?

Harisen Pekka eli Porthanin talon verstasrakennuksen yläkerrassa. Huoneessa ei ollut uunia. Vain kamiinan tapainen lämpölähde. Se ei talvipakkassilla riittänyt. Monesti Pekka pakkasöiksi pääsi talon uunin päälle yöksi. Pekan erikoisin harraste oli tähtitiede. Siitä hän saattoi puhua, kun sopiva kuulija osui kohdalle. Pekalla oli tähtitiedettä käsittelevää kirjallisuutta. Oli hankkinut sitä postin kautta. Pekalla oli hyvä huumorintaju. Häntä emännät kahvittivat mieluusti. Ei Pekka talojen apujen varassa elänyt. Kovimmille pakkasille hän hankkiutui kunnalliskotiin parempiin olosuhteisiin. Kuulin kun hän kertoi siitä isälleni. Kunnallistalossa asui yksinään iäkäs opettaja Aino Oinonen. Pekka kertoi, että kun pakkanen yltyy kovaksi hän kopauttaa yöllä opettajan ikkunaan, niin kohta poliisi tulee ja vie taksilla lämpimään kunnalliskotiin. Pekalla ei ollut rahaa, mutta oli älyä. 

Palataanpa alkuun. Liitetään sanojen alkuun sana teko. Tulee tekohampaat, tekolumi, tekojää, tekonurmi, tekosyy ja tekoäly. Onko nämä alkuperäisiä parempia? Ei ainakaan minulle. Nyt kun kautta maailman koetetaan saada selville mitä presidentti Trump tarkoittaa sekavilla puheillaan, ollaan harhateillä jos niistä älyä yrittää löytää vanhoilla konsteilla ja arvoilla. Hän on ottanut käyttöön tekoälyn. Siitähän ei saa selvää Erkkikään. Pekka ja Väinö ratkaisivat kohdalleen tulleen ongelman itselleen ja ympäristölleen sopivalla ja hyväksyttävällä tavalla. Tekohampaat, tekolumet ja muut korvaavat alkuperäisen. Vain äly jää korvaamatta Trumpinkin kohdalla. Alkuperä kun puuttuu. Eikä sitä löydy Elon Muskilta. Pekka ja Väinö toimivat pienellä kylällä. Trumpille ja Muskille maailma on kylä. Sopisiko heitä kutsua kylähulluiksi? 

Gallupit näyttävät demareille hyvää tulevissa vaaleissa. Henkseleiden paukutteluun ei kuitenkaan pidä ryhtyä. Gallupit kertovat tyytymättömyydestä asioiden hoitoon. Pitää muistaa, että asiat jäävät hoidettaviksi vaalivoitonkin jälkeen. Äänestäjät odottavat muutosta. Odotuksiin pitää vastata. Ei kertarymäys ole mahdollista. Malttia tarvitaan ja on edettävä pienin askelin. Korjattava sieltä missä tarvetta on eniten. Kustannukset sinne missä niistä on haittaa vähiten.

Entisenä taksiyrittäjänä esittäisin aloitettavaksi vaikka taksista, jonka Berner sai sekaisin. Ei voi olla oikein, että taksitolpalla kuskit tappelevat ja jos kyytiin uskaltaa voi tulla ryöstetyksi matkan päätteeksi.

Joku jarru pitäisi keksiä nykymenoon. Ei automatiikkaa vanhusten hoitoon. TV:ssä esiteltiin lääkeautomaattia. Ei semmoista konetta ole, joka muistisairas oppisi käyttämään. Tai ruoka-automaattia? Ei vanhusta ja muistisairasta pidä panna puhumaan koneen kanssa. Se on älyn vastaista. Ihminen oppi puhumaan jo lapsena ajatuksistaan toiselle ihmiselle. Pidetään ettei se tapa muutu.  

Suutari pysyköön lestissään

 Puolueilla on vastuu äänestäjän kuluttajasuojasta

Ryhdyn niuhottajaksi. Vähäksi aikaa. Niuhottaja on tyytymätön kaikkiin sellaisiin asioihin, jotka hänen mielestään ovat pielessä. Tietäen kuitenkin niuhottamisen olevan turhaa. Purnaajia tarvitaan. He synnyttävät keskustelua. Ja vastaniuhottajia.

Otetaan esiin Yle. Se vähentää yli 300 työpaikkaa. Säästösyistä. Jos Ylen palvelut jyvitetään minuuteiksi kuulumisesta ja näkymisestä yleisölle ja niille hinta, niin onko lopputili työntekijälle oikea ratkaisu? Eikö ohjelman sisällöllä ja valinnoilla voisi päästä säästöihin sillä kuin lopputileilläkin. Onko tämän päivän ohjelma televisiossa painotettu oikeassa suhteessa palvelemaan kaikkia suomalaisia? Mielestäni ei. Jääkiekko on noussut television ohjelmatarjonnassa asemaan, joka on kohtuuttoman suuri. Kiekkoa tuppaa joka tuutista. Pahimmillaan kolme otteluselostusta yht`aikaa. Turnauksia keksitään jos jollakin nimellä. Kerrotaan pitkillä teennäisillä legendasaduilla NHL-pelaajista, heidän syötöistään, torjunnoistaan ja monesta muusta epäoleellisesta. Puhumattakaan Ylen käyttämistä turhaakin turhemmista asiantuntija jorinoitsijoista. Päätän niuhotukseni tähän. Olen ollut ja olen edelleen jääkiekon innokas kannattaja. Jääkiekosta vastaavien pitäisi huomata, että liikatarjonta tulee ennen pitkää jääkiekon tuhoksi. Mikään ei maistu hyvältä, jos sitä syö liikaa.

Vaalit ovat tulollaan. Ehdokas asettelu on meneillään. Pitäisi löytää hyvät ehdokkaat ja heille paljon ääniä. Avainasemassa ovat poliittiset puolueet ja siellä toimivat henkilöt. Lopputulos riippuu tavallisesta äänestäjästä. Siitä mitä hän arvostaa. Yleensä äänestetään vielä ilman puolueen jäsenkirjaa. Kuntavaaleissa ehdokas menestyy paikallisella tuntemuksella ja osaamisella. Pienikin myönteinen asia tai teko  kuntatasolla voi poikia ehdokkaalle äänivyöryn. Hyvä kello kauas kuuluu. Aluevaaleissa menestymiseen tarvitaan enemmän osaamista terveys- ja sosiaaliasioista. Eduskuntavaaleilla on eniten merkitystä tavalliselle kansalaisille. Eduskunnasta ohjataan eniten tapahtumia jokaiselle tasolle ja tapahtumiselle. Siksi kansanedustajiin ja heidän toimiinsa pitää kiinnittää huomiota.

Kysyä sopii auttaako jokin julkinen siviiliammatti muita helpommin pääsyn kansanedustajaksi. Kansansanedustajista on merkittävä määrä poliiseja ja sotilaita. Käytännössä virkapuku ja kaluunat näyttävät riittävän. Aseenkäyttö julkisella paikalla ja häiriökäyttäytyminen yleisessä liikennevälineessä osuvat kyseisiin ammatteihin. On muistettava kuitenkin, että tapaukset ovat henkilökohtaisia, eivätkä ole mitenkään yleistettävissä ammattikunnan muihin jäseniin. Tapahtumat osoittavat tarkasteluun puolueiden vastuun ehdokasasettelussa.

Vielä suurempi vastuu puolueille syntyy suhtautumisesta loikkareihin. Miten vastaanottava puolue suhtautuu loikkariin ja mihin asemaan hänet asettaa edustamaan uutta puoluetta? Tiedossa on kansanedustajan "hyllytetyn" lähtöpuolueessa, mutta valittu edustamaan uutta puoluetta korkeimmalle tasolle. Missä on äänestäjän kuluttajansuoja kun puolue näin musertaa demokratian perusteita.

Oman kysymyksen ansaitsevat poliittiset nimitykset. Kuka tarvitsee autonkuljettajaa jolla ei ole ajokorttia? Ei kukaan. Ministeriksi edennyt voi ministerinä ohjata valtakunnan liikenne-, terveys- tai sosiaalitapahtumia ja palveluita. Autonkuljettajan ammattitaitoa ajotehtäviin tai lääkäriksi hänen tietotaitonsa ei riitä. Ei edes näiden asioiden käytännön asioiden johtoon tai hoitoon. Ne jäävät alaisten tehtäväksi. Kysyn itseltäni riittääkö työministerinä saadut työtulokset pätevyyteen Kela: pääjohtajaksi. Vastaan; EI RIITÄ. Ne ovat jopa este.

Hesari ei julkaissut mielipidepalstallaan. Kiitti kyllä???

Vankein ja vanhusten hoitoa

Helsingin Sanomissa oli 13.1.2025 kahden sivun kirjoitus vankilassa tapahtuneesta vankien kesken tapahtuneesta pahoinpitelystä. Saman päivän iltana TV1:ssä oli puolen tunnin dokumentti Hämeenlinnan uudesta naisvankilasta. Illan päätti MOT-ohjelma, jossa näytettiin suomalaista vanhusten hoitoa erityisesti muistisairaiden osalta. Ohjelmat puhuivat puolestaan.

Vankila kokemukseni olen saanut 70-, 80- ja 90-luvulta Helsingin Keskusvankilasta. Olin työmestari 25 vangin työyhteisön konepajassa. Vankeinhoitoasioista olen tullut aikanaan julkisuuteen lehtikirjoituksissani sadoissa alan ammattijulkaistuissa. Vankilat ovat aina kuuluneet yhteiskuntaan. Niistä on kirjoitettu ja puhuttu, mutta yleensä ulkopuolisten taholta. Raamatussakin mainitaan vanginvartijat.

Vankilatuomion ainoa rangaistus on vapauden menetys. Muita rangaistuksia siihen ei tule sisällyttää. Vankilan pitää tarjota vangille ne normaalit vankilassa mahdolliset palvelut, jotka yhteiskunnalla olisi hänelle käytettävissä vapaudessakin. Vankilan tehtävä ei ole opettaa, parantaa tai tarjota sellaisia palveluita, jotka ovat jääneet käyttämättä vangilla jo siviilissä. Sellaiset eivät onnistu vankilassakaan. Vankilaturvallisuus niin henkilökunnan kuin vankien osalta on oltava ehdoton. Tämä näyttää nykyään horjuvan.  

Vanhusten hoidossa nousee julkisuuteen, niin MOT-ohjelmassakin, muistisairaus. Kokemukseni muistisairaudesta rajoittuu muutamaan vuoteen vaimoni omaishoitajana. Mutta myös pitkään yli 90 vuoden ikään ja avioliittoon 68 vuoden ajalta. Elämme elämämme onnellisinta aikaa toinen toisellemme kahdestaan omassa kodissamme. Tarvitsemme toinen toistamme. Tunnemme elämämme kun meitä tarvitaan. Olemme hyödyllisiä vanhoinakin. Tiedämme muistisairauden eri vaikeusasteet. Tulevia ei tiedä, mutta niitä ei kannata pelätä. Tiedämme sairauden voivan muuttaa tilannettamme. Edessä voi olla siirtyminen johonkin hoitolaitokseen. Siitä päättäminen ei saa olla virkahenkilöiden päätettävissä heidän vajavaisten arvioidensa perusteella. Ei hoitopaikkojen tai rahan puute. Yhteiskunta hoitaa hyvin muut sairaudet, vammat ja jäsenten katkeamiset. Muistisauraus on yksi helpoimmin hoidettavista. Miksi? Siksikö, että se on helppo jättää sivuun ilman hoidosta vastaavien vastuuta? Jos on näin, se on häpeä.

Veijo Tuunanen. Kemiönsaari 

Kun Halla-ahokaan ei onnistu asuntosijoituksissaan

 Äänesi edustaa valtaa

Kirjoitan tätä omana nimipäivänäni. Kiitoksia vain onnitteluista. Veijo olen ja Veijona pysyn. Voisin olla Henrykin, jos äidin tahto olisi toteutunut. Ristiäistilaisuudessa, niin äitini kertoi, pappi Jääskeläinen oli sanonut, ettei Henry ole sopiva nimi. Oli tarjonnut Veijoa ja se kelpasi äidilleni. Ripillä olen käynyt ja seurakuntaan kuulunut. Siinäpä kosketukseni kirkkoon, ellei sellaiseksi lueta seurakunnan luottamustehtäviä eläkepäivilläni. Tai taannoin kirkkoherran onnittelukäyntiä syntymäpäiväni kunniaksi. Oli miellyttävä tapahtuma. Kesti peräti 2,5 tuntia. Syyksi luen sen, että vierailija oli titteliltään kirkkoherra vaikka olikin nainen. Tähän päättyi tämän pakinan henkilökohtainen seurakunnallinen osuus.

Juhlia on riittänyt. Joulu, uusi vuosi, loppiainen ja meneillään olevat härkäviikot. Onnitteluita on riittänyt joka juhlan kunniaksi. Jos postikortit ovat vähentyneet niin Facebookki on tullut tilalle. Onnittelut, olivatpa ne tulevia tai lähteviä, perustuvat ihmissuhteisiin. Joukossa voi olla "pakon" tai "pinnallisia" onnitteluja. Kun lasken iästä johtuvan poistuman, uskon onnittelijoista valtaosan kuuluvan luokiteltavaksi hyviin ihmissuhteisiin. Ryhmään joka pitää elämää ja ryhtiä yllä läpi elämän. Tukee ja auttaa pyytämättä silloin kun sitä tarvitaan. Ohjaakin ja tarjoaa vaihtoehtoa ratkaisuihin, joita itse ei pysty tekemään. Hyvät ihmissuhteet ovat auttaneet minua. Kunpa minäkin olisin jollekin hyvä ihmissuhde.

Tuntuu siltä kuin joiltakin valtakunnan johtajilta puuttuvat ihmissuhteet. Kuin terve maatiaisjärkikin. Tarkoitan tässä Venäjän ja Israelin johtajia ja heidän käymäänsä sotaa. Onko viisasta tappaa ihmisiä ja tuhota siviilikulttuuri saadakseen itselle tuhotun maapalan? Nyt samaan seuraan uhoaa USA:sta kolmas. Ei hyvältä näytä. Kun kaikki kolme sanovat toimivansa kansalaistensa valtuuttamina ja demokratian nimissä, kysymyksessä on vedätys. Miten sodat estetään? Siihen ei näytä kukaan tietävän keinoa. Vastuu näyttää hajautuvan vaaleissa tapahtuvaksi. Niissä taas riittää kouhottajia joka lähtöön. Jos rauhan henkilöitäkin. Kannattaa ajatella kenelle äänensä antaa.

Samaa harkintaa kannattaa käyttää tulevissa kunta-ja aluevaaleissa. Niissä ollaan lähempänä tavallista elämän menoa. Miten elämä ja toimeentulo jakautuu ihmisten kesken. Saavatko kaikki tarpeellista terveydenhoitoa ja turvaa vanhuuteensa? Tukahtuuko koulutus ja kulttuuri säästöihin? Itäsuomalaisten jokapäiväistä elämää ei tajuta Helsingissä. Puoluejohtajat kiinnittävät huomionsa valtionvälisiin ja oman puolueensa asioihin. Tulevissa vaaleissa itäsuomalaisten pitää keskittää äänensä puolueelle ja henkilöille joilla on kyky nostaa asiat esiin. Hyvää tahtoa ei Helsingin herroilta puutu. Tieto on vain vähissä. Kokoomus, persut, kristilliset ja RKP ovat hallitusvastuussa ajamassa vähäosaiset ahdinkoon. Ja kansan kahtia. Vain vaaleilla nykyinen meno voidaan pysäyttää. Onhan tämä omituista kun eduskunnan puhemies Halla-aho "itkee ja suree julkisesti sijoituksiaan asuntorahastoon". Kertokaa hänelle, että rivitalo-osakkeen neliöhinta Tohmajärvellä oli muutama vuosi sitten 670e/m2. Nyt pyyntihinta on 210e/m2. Eikä ostajaa löydy silläkään hinnalla. Sanoo nimimerkki; "kokemusta on".