Jussi ei meinaa tulla blogiini.

 Vähän vankeinhoidosta ja podcastista

Joku voi kysyä millä pohjalla ja vastuulla näitä juttujani kirjoittelen. Sillä samalla kuin muutkin. Lukijan vastuulla. Harvoin kirjoitan aiheesta, jolla uskon olevani parhaiten kärryllä. Niin kuin vankeinhoidosta. Uskokaa tai älkää. Olen eläissäni ollut vankeinhoidon kanssa enemmän tai vähemmän tekemisissä yhteensä n. 130 vuoden ajanjaksolla. Siinä on mukana isä, veli, siskon tyttö ja minä. Vankeinhoidosta olen kirjoittanut päivä-ja ammattilehtiin satoja juttuja. Tulkoon joukkoon vielä yksi.

Vankeinhoito on yhteiskunnan marginaalissa vaikka on yksi sen tärkeimmistä osa-alueista. Se pitää rangaistuksillaan, pelotteilla ja olemassa olollaan yhteiskuntaa pystyssä. Poliitikot ja "maailman parantajat" käyttävät aika-ajoin vankeinhoitoa keppihevosenaan omille pyrkimyksilleen. 

Persut ovat jopa yrittäneet nostaa itseään oikeuden ja turvallisuuden ainoaksi pystyssä pitäväksi voimaksi. Sitä kuvaa jo poliisien runsas määrä heidän kansanedustajistaan sisäministeriä myöten. Tämä maine ei kuitenkaan ole koitunut poliisikunnan eduksi. Pikemminkin päinvastoin, kun ajattelen käymissä olevia tutkimuksia ja oikeuden käyntejä kansanedustajien joukossa.

Kuluneen 50 vuoden aikana on silloin tällöin tullut esiin yrityksiä keksiä vankeinhoitoon tapoja parantaa vangit yhteiskunta kelpoisiksi. Voin sanoa jo tässä vaiheessa, että huonolla menestyksellä. Pyörää on turha keksiä uudestaan. Jo raamattu puhui vankiloista ja vanginvartijoista. Jos koulut ja yhteiskunnan muut toiminnat ovat epäonnistuneet "kasvattamaan" jäsenistään yhteiskuntakelpoisia, niin ei siinä onnistuta vankilassakaan. Vankeinhoidolla on omat tarkoituksensa ja tapansa hoitaa omaa osuuttaan yhteiskunnassa. Miten? Se näkyy kansankunnan sivistystasosta. 

Telkkarissa näytettiin miten paatuneesta väkivalta rikoksesta tehdään "Omalla ohjelmalla" yhteiskunta kelpoinen. Ohjelmaa esiteltiin vangin, kahden vetäjän ja vartijan voimin. Heillä kaikilla lie 

hyvä usko ja tahto onnistua. Minäkin toivon sitä. Olen työaikanani ollut jopa tukemassa tuon tapaista ohjelmaa. Kokemuksesta tiedän, ettei tuollaisilla ohjelmilla ole vaikutusta yhteiskuntaan tai vankeinhoitoon. Ohjelma on yksilölle tarkoitettu ja osuu sattuman varaisesti sopivaan vankiin. Esitetyssä ohjelmassakin kolme ihmistä oli yhden vangin asiaa hoitamassa. Lienee selvää, ettei henkilökuntaa riitä tehtävään ja löytyykö oikeaa vankia tupateen ahdetusta vankilasta?

Raja railona aukee, kertoo runoilija. Käännytyslaki on kiusallinen monelle yksityiselle ihmiselle, mutta myös Suomelle ja lainlaatijoille. Käännytyslaki on ristiriidassa kansainvälisten sopimusten ja lain kanssa. Venäjän toimia rajalla tuskin kukaan hyväksyy. Venäläisten kanssa on pakko toimia heidän toimiaan vastaan. Keinolla jos ei toisella. Käännytyslaki tulee pian eduskuntaan uudelleen päätettäväksi. Demariryhmässä muutama edustaja äänesti edellisellä kerralla lakia vastaan. Niin tullee tapahtumaan myös tällä kertaa. Demarit mainostavat toiminnassa katon olevan korkealla ja seinät leveällä. Siihen nähden sopii mukaan muutama "vastahankakin". On pidettävä vaan yhdessä huolta, että ei tehdä liikaa haittaa kokonaisuudelle.

Katsoin putkeen Jussi Halla-ahosta tehdyn Podcastin. Perin tavalliseksi ihmiseksi Jussi siinä on kuvattu. Luulee itsestään suuria ja pelkää omaa asemaansa olipa kysymys poliittisesta asemasta tai persujen puheenjohtajuudesta. Ilman podcastiakin on selvää mihin nuo ominaisuudet johtavat. Ensin aivojen ylikuormaan, sitten väsymisen kautta työuupumukseen ja paniikkihäiriöön. Jopa masennukseenkin. Oireista Jussi pääsi irtiotolla tehtävistä. Taisi siinä mukana olla sairaslomaakin. Omana kokemuksena sanoisin, tuttu juttu. Se Halla-ahon podcastista jäi epäselväksi kenen puolesta persupuolue toimii ja mitkä ovat persujen arvot. Ketä vastaan toiminta on? Ei jäänyt epäselväksi. He ovat maahanmuuttajat. 

Petteri Orposta pitää muutama sana kirjoittaa. Oppositio sanoo Orpon peittelevän, salailevan, vaikenevan  totuudesta tai puhuvan muunnettua totuutta. Itse hän puolustautuu, että hänen ilmaisunsa on vain tulkinnanvarainen. Tällä logiikalla vertailuasteissa: musta, mustempi, ihan musta on Orpon mielestä niin, että siinä saattaa olla joukossa jotain valkoistakin. 

Jokainen tietää kuka, harva tietää mikä on Halla-aho.

 

Vähän vankeinhoidosta ja podcastista
Joku voi kysyä millä pohjalla ja vastuulla näitä juttujani kirjoittelen. Sillä samalla kuin muutkin. Lukijan vastuulla. Harvoin kirjoitan aiheesta, jolla uskon olevani parhaiten kärryllä. Niin kuin vankeinhoidosta. Uskokaa tai älkää. Olen eläissäni ollut vankeinhoidon kanssa enemmän tai vähemmän tekemisissä yhteensä n. 130 vuoden ajanjaksolla. Siinä on mukana isä, veli, siskon tyttö ja minä. Vankeinhoidosta olen kirjoittanut päivä-ja ammattilehtiin satoja juttuja. Tulkoon joukkoon vielä yksi.
Vankeinhoito on yhteiskunnan marginaalissa vaikka on yksi sen tärkeimmistä osa-alueista. Se pitää rangaistuksillaan, pelotteilla ja olemassa olollaan yhteiskuntaa pystyssä. Poliitikot ja "maailman parantajat" käyttävät aika-ajoin vankeinhoitoa keppihevosenaan omille pyrkimyksilleen. 
Persut ovat jopa yrittäneet nostaa itseään oikeuden ja turvallisuuden ainoaksi pystyssä pitäväksi voimaksi. Sitä kuvaa jo poliisien runsas määrä heidän kansanedustajistaan sisäministeriä myöten. Tämä maine ei kuitenkaan ole koitunut poliisikunnan eduksi. Pikemminkin päinvastoin, kun ajattelen käymissä olevia tutkimuksia ja oikeuden käyntejä kansanedustajien joukossa.
Kuluneen 50 vuoden aikana on silloin tällöin tullut esiin yrityksiä keksiä vankeinhoitoon tapoja parantaa vangit yhteiskunta kelpoisiksi. Voin sanoa jo tässä vaiheessa, että huonolla menestyksellä. Pyörää on turha keksiä uudestaan. Jo raamattu puhui vankiloista ja vanginvartijoista. Jos koulut ja yhteiskunnan muut toiminnat ovat epäonnistuneet "kasvattamaan" jäsenistään yhteiskuntakelpoisia, niin ei siinä onnistuta vankilassakaan. Vankeinhoidolla on omat tarkoituksensa ja tapansa hoitaa omaa osuuttaan yhteiskunnassa. Miten? Se näkyy kansankunnan sivistystasosta. 
Telkkarissa näytettiin miten paatuneesta väkivalta rikoksesta tehdään "Omalla ohjelmalla" yhteiskunta kelpoinen. Ohjelmaa esiteltiin vangin, kahden vetäjän ja vartijan voimin. Heillä kaikilla lie 
hyvä usko ja tahto onnistua. Minäkin toivon sitä. Olen työaikanani ollut jopa tukemassa tuon tapaista ohjelmaa. Kokemuksesta tiedän, ettei tuollaisilla ohjelmilla ole vaikutusta yhteiskuntaan tai vankeinhoitoon. Ohjelma on yksilölle tarkoitettu ja osuu sattuman varaisesti sopivaan vankiin. Esitetyssä ohjelmassakin kolme ihmistä oli yhden vangin asiaa hoitamassa. Lienee selvää, ettei henkilökuntaa riitä tehtävään ja löytyykö oikeaa vankia tupateen ahdetusta vankilasta?

Raja railona aukee, kertoo runoilija. Käännytyslaki on kiusallinen monelle yksityiselle ihmiselle, mutta myös Suomelle ja lainlaatijoille. Käännytyslaki on ristiriidassa kansainvälisten sopimusten ja lain kanssa. Venäjän toimia rajalla tuskin kukaan hyväksyy. Venäläisten kanssa on pakko toimia heidän toimiaan vastaan. Keinolla jos ei toisella. Käännytyslaki tulee pian eduskuntaan uudelleen päätettäväksi. Demariryhmässä muutama edustaja äänesti edellisellä kerralla lakia vastaan. Niin tullee tapahtumaan myös tällä kertaa. Demarit mainostavat toiminnassa katon olevan korkealla ja seinät leveällä. Siihen nähden sopii mukaan muutama "vastahankakin". On pidettävä vaan yhdessä huolta, että ei tehdä liikaa haittaa kokonaisuudelle.

Katsoin putkeen Jussi Halla-ahosta tehdyn Podcastin. Perin tavalliseksi ihmiseksi Jussi siinä on kuvattu. Luulee itsestään suuria ja pelkää omaa asemaansa olipa kysymys poliittisesta asemasta tai persujen puheenjohtajuudesta. Ilman podcastiakin on selvää mihin nuo ominaisuudet johtavat. Ensin aivojen ylikuormaan, sitten väsymisen kautta työuupumukseen ja paniikkihäiriöön. Jopa masennukseenkin. Oireista Jussi pääsi irtiotolla tehtävistä. Taisi siinä mukana olla sairaslomaakin. Omana kokemuksena sanoisin, tuttu juttu. Se Halla-ahon podcastista jäi epäselväksi kenen puolesta persupuolue toimii ja mitkä ovat persujen arvot. Ketä vastaan toiminta on? Ei jäänyt epäselväksi. He ovat maahanmuuttajat. 

Petteri Orposta pitää muutama sana kirjoittaa. Oppositio sanoo Orpon peittelevän, salailevan, vaikenevan  totuudesta tai puhuvan muunnettua totuutta. Itse hän puolustautuu, että hänen ilmaisunsa on vain tulkinnanvarainen. Tällä logiikalla vertailuasteissa: musta, mustempi, ihan musta on Orpon mielestä niin, että siinä saattaa olla joukossa jotain valkoistakin. 

23 vuotta sitten olen ollut tätä mieltä.

 

HS mielipide

S I T Ä S U N T Ä T Ä

Olen seurannut mielenkiinnolla ”Puhetta rikollisuudesta” juttusarjaa Hesarista. Kriminaalipolitiikka otsikon alle on saatu sullottua sellainen vyyhti rikollisuutta ja siihen liittyvää, ettei siitä Erkkikään tunnu saavan selvää.

Suomessahan asiantuntijat antavat viisaita lausuntoja mieluummin toisen kuin oman sektorin asioista tai puhuvat kokonaisuudesta, jota kukaan ei hallitse. Kriminaalipolitiikka keskustelussa on käynyt juuri näin. Tutkijat, professorit, johtajat ja viime aikoina myös konsultit tunkevat mielipiteitään rikollisuuden hallitsemiseksi. He kaikki yrittävät ratkaista suurta ja monelle eri osa-alueelle levittäytynyttä ongelmaa kokonaisuutena, unohtaen, että puroista se jokikin syntyy. Oma pikku puro jää perkaamatta.

* * *

Etten sortuisi samaan virheeseen kuin asiantuntijat, pitäydyn seuraavassa vankeinhoidossa. Rikollisuuden hallinnan yhdessä pienimmistä osa-alueista, mutta sen näkymättömyyden ja yksilöä voimakkaasti koskettavuuden takia ehkä sittenkin merkittävimmän asian osalla.

Suutarin vaimolla voi olla kengät. Vankeinhoidon parhaat asiantuntijat löytyvät vankilasta. Vangeista ja henkilökunnasta. Kunhan he saavat hoitaa asioitaan yhdessä ja ilman suurien ideoiden ja ajatusten ohjailua ulkopuolelta.

Ajatus selkeni kun luin Jan Jalutsin mielipidekirjoituksen, jonka lähes jokaiseen mielipiteeseen voi yhtyä olematta enempää vangin kuin muunkaan osapuolen puolla.

Toistakymmentä vuotta sitten olin osaltani ”markkinoimassa” ns. hoitosuunnitelmaa (lue: lusintasuunnitelma) Suomen vankiloihin. Näyttää siltä, että huonolla menestyksellä.

Kunhan maailman syleily vankeinhoidossakin lopetetaan, toivottavasti palataan yksinkertaiseen vankeinhoitoon. Se hallitaan muurien sisäpuolella parhaiten. Olkoon se sitten nimeltään vaikka ”hoitosuunnitelma”. Ehdolla, jonka Jan Jalutsikin toi esiin. Hoitosuunnitelma tehdään yhdessä vangin kanssa tuomion alussa ja sitä sitten noudatetaan. Pakkoa hoitosuunnitelman tekoon ei ole. Normaali lusintakin onnistuu. Varsinkin niille, jotka epäonnistuvat hoitosuunnitelmansa toteutuksessa.

On lapsellista ajatella, että mitkään ”kallon kutistut” menetelmät onnistuvat vankilassa, kun eivät onnistu vapaudessakaan. Onnistumiseen tarvitaan omaa tahtoa ja siihen perustuu hoitosuunnitelman idea.

Rikollisuutta ja vankiloita ei hoitosuunnitelmalla poisteta. Jotain maatiaisjärjellä ymmärrettävää se kuitenkin antaisi vankeinhoitoon. Niin vangeille kuin vankilan henkilökunnallekin.

Duke Veenas

Teksti muistaa oikein

 Puheet muuttuvat, kirjoitus pysyy

Kun ei ole koulutusta, ei puoluepoliittista asemaa eikä muutenkaan merkittävä voi kirjoitella omia mielipiteitään yhteiskunnallisista asioista. Niin kuin kuntavaaleista ja viimeisimmästä gallupista. Vaalit ovat faktaa ja gallupit mielipiteitä. Molemmat kertovat esillä olevista asioista. Ovat mittareita.

Ihminen aistii ensimmäiseksi itsensä, sitten perheensä, lähiympäristön ja siitä eteenpäin kohti kotimaata. Meidän tapauksessa se on Suomi. Tässä järjestyksessä toimitaan vaaleissa ja vastataan mielipidetiedusteluihin. Nykyinen hallitus ei huomioi oheista järjestystä. Hallitus sanoo hoitavansa Suomen (ei siis suomalaisten) asioita kuntoon. Lisäksi näyttää Suomenkin asiat jäävän hoitamatta, kun 40 % kannatuspiiriin ajautunut hallitus jakaa hyvän kokoomuksen, persujen, kristillisdemokraateille ja RKP:n kannattajille. Se ei tiedä hyvää hallituspuolueille tulevissa vaaleissa.

Jos ihminen tekee päätöksiä omat tarpeet ja lähtökohdat huomioiden ollaan puoluepolitiikassakin lähimpänä todellista demokratiaa. Hallituksen on turha vakuuttaa äänestäjälle toimivansa Suomen parhaaksi, jos maan kansalainen elää puutteessa tai vailla hoitoa. On mahdoton kantaa parempiosaisten taakkaa, jos omat voimat eivät riitä edes omien asioiden hoitoon. Tätä eivät näytä hallituksessa tietävän tai tahallaan unohtavat.

Suomessa poliittisten puolueiden kannatus jakautuu pääpiirteissään ammatti- tai elämäntapa jakautumiin. Poikkeuksena populistit. Kokoomus on ns. parempiosaisten, keskusta maaseudun, kristilliset elämäntapa, ruotsalaiset kieli, vihreät luonnonsuojelun puolueita. Demarit ovat palkkatyöhön niin kuin vasemmistoliittokin tukeutuvia puolueita. Kaikilla on tausta ryhmät.

Perussuomalaisille en löydä selvää kannatusryhmää. He sanovat olevansa vähäosaisten ja työtätekevien puolella. Kuka siihen uskoo kun katsoo persujen toimintaa hallituksessa ja eduskunnassa. Maahanmuuton vastustaminen on persujen ominta kauraa. Samoin tyytymättömyys ja virheiden etsiminen muiden puolueiden toiminnasta. Tähän kun lisätään räyhääminen ja sopimaton kielenkäyttö kannatus putoaa. Huonoon kannatukseen persujen johto näki syyksi median. Heidän hyyvyydestään ei viestimet kirjoita. Omaa viestintää he katsoivat vain osa syyksi. Molempiin voi sanoa, että tyhjästä on paha nyhdästä. Jos persut jatkaa nykyjohdollaan, niin suunta ei muutu. Se on suora pudotus pienpuolueiden joukkoon.

Hallituksen täyskäännös leikkauksista verohelpotuksiin on hämäystä ja matematiikkaa. Yksinkertaistan tapahtumaa. Hallitus päätti ottaa velkaa eläkekertumästa ja jakaa se verohelpotuksina kansalaisille. En osaa käsitellä miljardeja. Supistan velan 1000 e. Hallitus sanoo jakavansa siitä 60% pien- ja keskituloisille. Vain loput 40% jää hyvätuloisille. 600 e ottajia on pari miljoonaa ja varakkaita 0,5 miljoonaa joille jää vain 400 e. Eli keski- ja vähätuloisset hyötyvät 0,0003 e/verovelvollinen ja varakas vastaavasti 800 e/ verovelvollinen.

Tämänkin lehden tulevaisuudesta on puhuttu. Eikö puoluelehtijä muka tarvittaisi? Jos ei, niin silloin joutuisimme kaupallisten ja muutaman maltakunnallisen lehden kirjoitusten ja uutisten varaan. TikTokit ja Facebookit työntävät tarinoita ja omia totuuksiaan ilman kirjoittajan vastuuta totuudesta. Niin teen minäkin, mutta julkisesti ja omalla nimelläni. Olen kirjoittanut tähän lehteen pakinoita nimellä ja nimimerkillä kymmeniä vuosia ennen kuin olin kirjoittanut sanaakaan nettiin. Pidän lehtikirjoitusta arvokkaampana kun lehti vastaa, jos ei muuten niin päätoimittajan toimesta, että jokin roti, totuus ja tolkku on lehden kirjoituksissa. Olen ylpeä, että minut hyväksytään tämän lehden kirjoittajiin. Niin uskon myös Lisbet:in tuntevan. Puoluelehteen kirjoitus saa lukijan ymmärtämään lehden tavoitteet ja taustan. Se antaa kirjoittajalle jatkaa kirjoituksiaan vaikeina aikoinakin. Kirjoittajat ovat vastuussa, että lehteä luetaan, kustantaja ja puolue tässä tapauksessa vastaavat, että lehti julkaistaan.

Teksti muistaa oikein

 

Puheet muuttuvat, kirjoitus pysyy
Kun ei ole koulutusta, ei puoluepoliittista asemaa eikä muutenkaan merkittävä voi kirjoitella omia mielipiteitään yhteiskunnallisista asioista. Niin kuin kuntavaaleista ja viimeisimmästä gallupista. Vaalit ovat faktaa ja gallupit mielipiteitä. Molemmat kertovat esillä olevista asioista. Ovat mittareita.
Ihminen aistii ensimmäiseksi itsensä, sitten perheensä, lähiympäristön ja siitä eteenpäin kohti kotimaata. Meidän tapauksessa se on Suomi. Tässä järjestyksessä toimitaan vaaleissa ja vastataan mielipidetiedusteluihin. Nykyinen hallitus ei huomioi oheista järjestystä. Hallitus sanoo hoitavansa Suomen (ei siis suomalaisten) asioita kuntoon. Lisäksi näyttää Suomenkin asiat jäävän hoitamatta, kun 40 % kannatuspiiriin ajautunut hallitus jakaa hyvän kokoomuksen, persujen, kristillisdemokraateille ja RKP:n kannattajille. Se ei tiedä hyvää hallituspuolueille tulevissa vaaleissa.

Jos ihminen tekee päätöksiä omat tarpeet ja lähtökohdat huomioiden ollaan puoluepolitiikassakin lähimpänä todellista demokratiaa. Hallituksen on turha vakuuttaa äänestäjälle toimivansa Suomen parhaaksi, jos maan kansalainen elää puutteessa tai vailla hoitoa. On mahdoton kantaa parempiosaisten taakkaa, jos omat voimat eivät riitä edes omien asioiden hoitoon. Tätä eivät näytä hallituksessa tietävän tai tahallaan unohtavat.

Suomessa poliittisten puolueiden kannatus jakautuu pääpiirteissään ammatti- tai elämäntapa jakautumiin. Poikkeuksena populistit. Kokoomus on ns. parempiosaisten, keskusta maaseudun, kristilliset elämäntapa, ruotsalaiset kieli, vihreät luonnonsuojelun puolueita. Demarit ovat palkkatyöhön niin kuin vasemmistoliittokin tukeutuvia puolueita. Kaikilla on tausta ryhmät.
Perussuomalaisille en löydä selvää kannatusryhmää. He sanovat olevansa vähäosaisten ja työtätekevien puolella. Kuka siihen uskoo kun katsoo persujen toimintaa hallituksessa ja eduskunnassa. Maahanmuuton vastustaminen on persujen ominta kauraa. Samoin tyytymättömyys ja virheiden etsiminen muiden puolueiden toiminnasta. Tähän kun lisätään räyhääminen ja sopimaton kielenkäyttö kannatus putoaa. Huonoon kannatukseen persujen johto näki syyksi median. Heidän hyyvyydestään ei viestimet kirjoita. Omaa viestintää he katsoivat vain osa syyksi. Molempiin voi sanoa, että tyhjästä on paha nyhdästä. Jos persut jatkaa nykyjohdollaan, niin suunta ei muutu. Se on suora pudotus pienpuolueiden joukkoon.

Hallituksen täyskäännös leikkauksista verohelpotuksiin on hämäystä ja matematiikkaa. Yksinkertaistan tapahtumaa. Hallitus päätti ottaa velkaa eläkekertumästa ja jakaa se verohelpotuksina kansalaisille. En osaa käsitellä miljardeja. Supistan velan 1000 e. Hallitus sanoo jakavansa siitä 60% pien- ja keskituloisille. Vain loput 40% jää hyvätuloisille. 600 e ottajia on pari miljoonaa ja varakkaita 0,5 miljoonaa joille jää vain 400 e. Eli keski- ja vähätuloisset hyötyvät 0,0003 e/verovelvollinen ja varakas vastaavasti 800 e/ verovelvollinen.

Tämänkin lehden tulevaisuudesta on puhuttu. Eikö puoluelehtijä muka tarvittaisi? Jos ei, niin silloin joutuisimme kaupallisten ja muutaman maltakunnallisen lehden kirjoitusten ja uutisten varaan. TikTokit ja Facebookit työntävät tarinoita ja omia totuuksiaan ilman kirjoittajan vastuuta totuudesta. Niin teen minäkin, mutta julkisesti ja omalla nimelläni. Olen kirjoittanut tähän lehteen pakinoita nimellä ja nimimerkillä kymmeniä vuosia ennen kuin olin kirjoittanut sanaakaan nettiin. Pidän lehtikirjoitusta arvokkaampana kun lehti vastaa, jos ei muuten niin päätoimittajan toimesta, että jokin roti, totuus ja tolkku on lehden kirjoituksissa. Olen ylpeä, että minut hyväksytään tämän lehden kirjoittajiin. Niin uskon myös Lisbet:in tuntevan. Puoluelehteen kirjoitus saa lukijan ymmärtämään lehden tavoitteet ja taustan. Se antaa kirjoittajalle jatkaa kirjoituksiaan vaikeina aikoinakin. Kirjoittajat ovat vastuussa, että lehteä luetaan, kustantaja ja puolue tässä tapauksessa vastaavat, että lehti julkaistaan.

Jokaisella on oma äiti

 

Äidin rakkaus on suurinta

Tänä vuonna olen estynyt viemästä äidinpäivän kukkia haudalle. Tulen tekemään sen kohta Tohmajärvelle tultuani. En "pakon" sanelemana vaan kiitollisuutena hänen hyväkseni tekemästään työstä, turvasta ja rakkaudesta. Minusta tuntuu edelleen, ettei äitini ja eivätkä muutkaan äidit eläessään ole saaneet riittävää tunnustusta yhteiskunnalta tekemästään äidin työstä. Monen äidin kohdalta omien lapsienkin muistaminen ja kiitos äidille saattaa jäädä vähälle. Jopa sanomatta.

Oma lapsuuteni sattui sota- ja sen jälkeiseen aikaan. Sen aikaiset huolet ja murheet olivat äidillä toiset kuin nykyaikaan. Oli monen äidin kohdalla kysymys jokapäiväisen ruuan, asunnon ja lapsen muiden tarpeiden tyydyttämisestä. Päällimmäisenä oli pelko tulevaisuudesta ja jopa hengissä pysymisessä. Moni äiti vastasi lapsen tarpeista yksin.

Oma äitini ei koskaan puhunut tai korostanut vaikeuksiaan. Muistan hänen läheisyytensä ja antamansa turvan lapsilleen. Oli hyvä olla hänen lähellään lapsena ja myöhemmin nuorena ja aina viimeiseen asti aikuisenakin.

Lapsena muistan hänen toivoneen minusta pappia. Isän kanssa muistan ainakin kerran heidän puhuneen jotain sotilasurasta. Ei tullut minusta pappia, ei kenraalia eikä herraa yleensäkään. Tuli kunnon työmies kuitenkin. Sekin kelpasi äidille. Luulen hänen, jopa olleen siitä jollain tavoin ylpeä.

Äidin rakkaus on suurinta, kirjoitin otsikkoon. Yleisellä tasolla ilmaisu; rakkaus, alkaa olla yleisessä käytössä. Kulttuurissa, joka ohjaa käytöstämme ja kieltämme rakkaus ja rakastaminen on ohjautunut miehen ja naisen väliseksi. Raamattukin puhuu osaltaan sen puolesta. "Kaikki se kärsii, kaikki se kestää ja kaikki se antaa anteeksi." Tai jotain sinne päin. Olkoon niin.

Kohtuullisen paljon elämää kokeneena uskallan sanoa. Äidin rakkaus on sittenkin rakkauksista suurinta. Nimenomaan omaa lapsiaan kohtaan. Kaikki se kestää, kaikki se kärsii, ja kaikki se antaa anteeksi. Äiti on valmis antamaan henkensä oman lapsensa pelastamiseksi. Lisään tähän vielä, että äidin ilo on suurinta, jos sen aiheuttaa oma lapsi. Ilon aiheeksi voi riittää kysymys; mitä sinulle äiti kuuluu.

Edellä olevilla ajatuksilla haluan muistaa kaikkia äitejä. Omaa äitiäni, kunhan tästä haudalle asti ehätän. Lapset muistakaa äitejänne. Se on helpompaa äidin eläessä. Oma osuuteni tämän vuoden äitienpäivään päätyy sanoihin: KIITOS ÄITI !

Kolmas kerta toden sanoi.....

 Reilupeli voitti vilungin

"Kumpi voitti", kysyi isäni aikoinaan kun tulin pesäpallopelin jälkeen kotiin. Jos vastasin me, hän näytti tyytyväiseltä. Jos sanoin hävittiin, isää ei kiinnostanut mikä joukkue oli voittanut. Mitään "pekulointia" tai jälkipeliä ei tarvittu. 

Niin se taitaa olla tänäkin päivänä. Vain voitto kiinnostaa ja on merkitystä. Vaaleissakin. Jos isä nyt kysyisi vaaleista kumpi voitti sanoisin hänelle. Oppositio voitti. Yhdelle puolueelle ei voiottoa voi yksin osoittaa. Varsinkaan kun hallituspuolueet omalla tökeröllä toiminnallaan suoraan syöttivät opposition lapaan. Demarit korjasivat vaaleista jättipotin. Sen ei pitäisi erehdyttää henskeleiden paukutukseen. Vaaleissa äänestäjät antoivat tukensa arvoille ja aatteelle rahavaltaa vastaan. Tämä kamppailu ei loppunut vaaleihin. Kunta- ja aluevaalit olivat vain niminä tässä kamppailussa.

Jälkipeli vaaleista alkoi kiivaana. Mikä oli syy persujen romahdukseen? Sen voi jokainen ennen persuja äänestänyt sanoa. Harva sanoo syyn johtajistakaan, vaikka tietävät. Yksi täysin "shokissa" olevana Riikka Purra möläytti syyksi telkkarissa, "Vilunkipelillä on menty." Jos hän tarkoitti persuja niin hänhän sen parhaiten tietää. Jos oppositiota, niin vastaus ei ole vaalituloksesta vaan persujen puheenjohtaja Riikka Purran mielentilasta tapahtuneeseen.

Kunta-asioiden tasolla olen seurannut entisten asuinpaikkojeni vaalitulosta. Helsingissä demareiden menestys oli hyvä. Kemiönsaaressa mukiin menevä. Demarit säilyttivät paikkansa. Mutta sitten Tohmajärvi. Valtuustopaikat putosivat yhdellä. Tilanteessa joka Suomessa muualla koettiin opposition ja hallituspuolueiden väliseksi voiman koitoksi. Vaikka en tarkemmin tunne tohmajärveläisen puoluepolitiikan tämän hetkistä tilannetta voi demareiden häviötä kolmen puolueen valtuustossa ihmetellä. Jokin on pahasti mennyt vaaleissa pieleen. Mikä, sen näkevät itse tohmajärveläiset parhaiten. Ja korvaavat tilanteen seuraaviin vaaleihin. 

"Kaiken voi tehdä reilummin." Alkuun en ymmärtänyt mitä sloganilla tahdottiin tarkoittaa. Jonkin laista muutosta tai toisen laista tekemistä samoihin asioihin, jotka Suomessa  ovat ajankohtaisia. Kaikki tietävät valtakunnan taloudellisen tilanteen, velkaantumisen ja vaikeudet terveyden- ja vanhustenhoidossa. Äänestäjät näyttivät tietävän, ettei huono-osaisten, sairaiden ja vanhusten kustannuksella ole oikein taloutta panna kuntoon. Vastakkain asettui arvot, inhimillisyys rahan valtaa vastaan. Siitä loppujen lopulta oli kysymys ja opposition voitto hallituksen linjasta. 

Jotta vaaleilla olisi merkitystä, on parasta tunnustaa tosiasiat. Kun korjattavaa löytyy niiden kuntoon saamiseen on puututtava reilummin. Vanhukset tarvitsevat inhimillistä hoivaa. Digi ja teknologia voivat olla apuna, mutta ei pääasiana.

Lääkärijonoja tarvitsee lyhentää. Se tapahtuu ottamalla keinovalintaan muutkin vaihtoehdot kuin yksityiseen vastaanottoon siirtyminen. Äänestäjä ymmärtää, ettei joka kunnassa ole viisasta pitää terveyskeskusta kun riittävä määrä potilaistakin puuttuu. Kylistäkin puuttuu pankit, kaupat ja julkinen liikenne, kun asukkaat lähtivät ensin kylistä.

Reilua olisi pohtia myös hyvinvointialueita ja kuntia. Niiden tehtävien jakoa, lukumäärää ja hallintoa. Jos se tapahtuu reilummin kuin miltä nykyinen on näyttänyt, suomalaisilla ei ole hätää. Elämisen laatu ja talous paranee ja velkakin tulee hoidettua siinä sivussa.

Jälkipeli on jälkipeliä

 

Reilupeli voitti vilungin
"Kumpi voitti", kysyi isäni aikoinaan kun tulin pesäpallopelin jälkeen kotiin. Jos vastasin me, hän näytti tyytyväiseltä. Jos sanoin hävittiin, isää ei kiinnostanut mikä joukkue oli voittanut. Mitään "pekulointia" tai jälkipeliä ei tarvittu. 
Niin se taitaa olla tänäkin päivänä. Vain voitto kiinnostaa ja on merkitystä. Vaaleissakin. Jos isä nyt kysyisi vaaleista kumpi voitti sanoisin hänelle. Oppositio voitti. Yhdelle puolueelle ei voiottoa voi yksin osoittaa. Varsinkaan kun hallituspuolueet omalla tökeröllä toiminnallaan suoraan syöttivät opposition lapaan. Demarit korjasivat vaaleista jättipotin. Sen ei pitäisi erehdyttää henskeleiden paukutukseen. Vaaleissa äänestäjät antoivat tukensa arvoille ja aatteelle rahavaltaa vastaan. Tämä kamppailu ei loppunut vaaleihin. Kunta- ja aluevaalit olivat vain niminä tässä kamppailussa.
Jälkipeli vaaleista alkoi kiivaana. Mikä oli syy persujen romahdukseen? Sen voi jokainen ennen persuja äänestänyt sanoa. Harva sanoo syyn johtajistakaan, vaikka tietävät. Yksi täysin "shokissa" olevana Riikka Purra möläytti syyksi telkkarissa, "Vilunkipelillä on menty." Jos hän tarkoitti persuja niin hänhän sen parhaiten tietää. Jos oppositiota, niin vastaus ei ole vaalituloksesta vaan persujen puheenjohtaja Riikka Purran mielentilasta tapahtuneeseen.
Kunta-asioiden tasolla olen seurannut entisten asuinpaikkojeni vaalitulosta. Helsingissä demareiden menestys oli hyvä. Kemiönsaaressa mukiin menevä. Demarit säilyttivät paikkansa. Mutta sitten Tohmajärvi. Valtuustopaikat putosivat yhdellä. Tilanteessa joka Suomessa muualla koettiin opposition ja hallituspuolueiden väliseksi voiman koitoksi. Vaikka en tarkemmin tunne tohmajärveläisen puoluepolitiikan tämän hetkistä tilannetta voi demareiden häviötä kolmen puolueen valtuustossa ihmetellä. Jokin on pahasti mennyt vaaleissa pieleen. Mikä, sen näkevät itse tohmajärveläiset parhaiten. Ja korvaavat tilanteen seuraaviin vaaleihin. 

"Kaiken voi tehdä reilummin." Alkuun en ymmärtänyt mitä sloganilla tahdottiin tarkoittaa. Jonkin laista muutosta tai toisen laista tekemistä samoihin asioihin, jotka Suomessa  ovat ajankohtaisia. Kaikki tietävät valtakunnan taloudellisen tilanteen, velkaantumisen ja vaikeudet terveyden- ja vanhustenhoidossa. Äänestäjät näyttivät tietävän, ettei huono-osaisten, sairaiden ja vanhusten kustannuksella ole oikein taloutta panna kuntoon. Vastakkain asettui arvot, inhimillisyys rahan valtaa vastaan. Siitä loppujen lopulta oli kysymys ja opposition voitto hallituksen linjasta. 
Jotta vaaleilla olisi merkitystä, on parasta tunnustaa tosiasiat. Kun korjattavaa löytyy niiden kuntoon saamiseen on puututtava reilummin. Vanhukset tarvitsevat inhimillistä hoivaa. Digi ja teknologia voivat olla apuna, mutta ei pääasiana.
Lääkärijonoja tarvitsee lyhentää. Se tapahtuu ottamalla keinovalintaan muutkin vaihtoehdot kuin yksityiseen vastaanottoon siirtyminen. Äänestäjä ymmärtää, ettei joka kunnassa ole viisasta pitää terveyskeskusta kun riittävä määrä potilaistakin puuttuu. Kylistäkin puuttuu pankit, kaupat ja julkinen liikenne, kun asukkaat lähtivät ensin kylistä.
Reilua olisi pohtia myös hyvinvointialueita ja kuntia. Niiden tehtävien jakoa, lukumäärää ja hallintoa. Jos se tapahtuu reilummin kuin miltä nykyinen on näyttänyt, suomalaisilla ei ole hätää. Elämisen laatu ja talous paranee ja velkakin tulee hoidettua siinä sivussa.

 

Kuvatekstit:

Lahdensillan taistelun ( 1808 ) muistomerkki. Paikalla oli kaksi puolustusvallitusta venäläisiä vastaan, joista toinen oli rakennettu tiehen nähden niin, että vihollinen joutui alttiiksi sivutulitukselle. Taistelussa kaatui kymmenen talonpoikaa ja venäläiset etenivät Kemieen.

Suomen sodan    ( 1808 ) vallitukset Porthanin rinteessä. Vallitukset rakennutti venäläinen ruhtinas Dolgoruk halliten niistä neljän tien risteystä Savonlinnan, Joensuun, Sortavalan ja Ilomantsin suuntaan. Paikalla ei tiettävästi ollut varsinaisia taisteluja.

Tohmajärven vanhin koulurakennus, jossa nykyisin toimii mm. musiikkikoulu. Rakennus on siirretty paikalle vuonna 1876 Jouhkolasta, jossa se toimi maanviljelyskouluna.

Tohmajärven asemarakennus. Radan rakennus Viipurista Sortavalan kautta Joensuuhun alkoi 1890-livun alussa. Henkilöliikenne asemalta on loppunut.

Tohmajärven kirkko valmistui 1756. Kirkkoa on myöhemmin laajennettu ja remontoitu useita kertoja. Mm. alkuperäinen paanukatto on vaihtunut    peltikatoksi.

Kellotapuli valmistui 1760.    Tapulissa oli alkuaan yksi kello. Nykyisin tapulin kellot toimivat tietokone ohjauksella. Kellotapuli sai talkoilla uuden paanukaton 1994.

Kirkkoniemessä oleva Pitäjäntupa ( 1856 ) toimi alkuaan kirkkokansan levähtämis-, tauko-, ja lämmittelypaikkana. Nykyään Pitäjäntupa odottaa uutta tulemistaan.

Mikael Toppeliuksen vuonna 1783 maalaama ”Golgata” alttaritaulu. Taulu on maalattu höylätylle lautapohjalle. Kemieläiset    talolliset lahjoittivat kukin yhden kuusikyynärää pitkän höylätyn laudan alttaritaulun pohjaksi.

Kirkkoniemen pappila ( 1841 ) Pappila on ainakin kuudes paikalle rakennetuista pappilarakennuksista. Pappila toiminta keskittyy nykyisin kesäaikaan ja erilaisiin pitopalveluihin.

Sankarihaudoilla oleva Vartijapatsas on tehty taiteilija Tapio Virkkalan luonnoksen pohjalta. Patsaan suunnittelijan ja veistäjän nimet eivät löydy patsaan jalustasta.

Kuvanveistäjä Erkki Erosen ( entinen tohmajärveläinen ) tekemä Nälkään kuolleiden muistomerkki. Katovuodet koettelivat 1865 – 1868.

Kirkkoveneturmassa 1810 hukkuneiden muistomerkki Kellotapulin seinässä. Veneturmassa hukkui 30 henkilöä

Tohmajärven ensimmäiset koululaiset aloittivat koulun käyntinsä tässä, Hassisen tilalla Oravaarassa olevassa rakennuksessa. Talo valmistui 1747.

Nymanin talo vuodelta 1874 on kunnostettu pihapiireineen museoksi yhteistyössä museoviraston kanssa. Talossa on toiminut apteekki, jonka jäämistöä on nähtävillä talossa.

Maiju Lassila-aitta vuodelta 1803. Siirretty museoalueelle Maiju Lassilan kotitilalta.

Toimii museoesineiden säilytys- ja esittelytilana.

Gabriel Walleniuksen rakennuttama kaksikerroksinen vaunuliiteriaitta. Museoalueella on yli kuusisataa vanhaa esinettä puunauloista kangaspuihin.

Kääntyvä jalkamylly Onkamon Tyvelän tilalta. Myllyn on rakentanut kiteeläinen seppä Jaakko Lonkainen v. 1859 ja siirretty museoalueelle v. 1963. Myllyllä on jauhettu vielä 1920-luvulla.

Saarion voimalaitosmuseo on tiettävästi yksi kolmesta vastaavasta museosta maassamme. Voimalaitos valmistui v.1908. Museon vieressä toimiva voimalaitos on vuodelta 1984, ja sen toimintaa ohjataan Joensuusta.

Kaurilan koulumuseo. Vuonna 1898 kouluksi vihitty rakennus oli lajissaan Tohmajärven neljäs.

Kirjailija Algot Tietäväisen alias Maiju Lassilan muistomerkki kunnan virastotalon puistossa. Muistomerkin teksti ei pidä paikkaansa, koska muistomerkki on siirretty alkuperäiseltä paikaltaan.

Jääkauden aikainen siirtokivi Luosojoen tien varressa. Kivi on rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla.

Kunnallistalo on Kemien maamerkki. Talon seinässä on muistolaatta Suojeluskunta ajoista.

Käsityökeskuksen (entinen Malisen talo) seinässä on Oskar Adolf Hainarin muistolaatta. Talo oli Hainarin lapsuuden koti 1858-63.

”Kalpakivi” on taiteilija Veikko Jalavan veistämä muistokivi Kirkkoniemessä muistuttamassa    7.divisioonan sotaretkestä.

Äänestäjät ratkaisevat

 Jatkuuko nykymeno vai tuleeko muutos

Kirjoitan tätä yöllä. Kello on kaksi. Heräsin kun vaimo sanoi unissaan: "Minä en jaksa. Väsyttää". Mieleen palasi eilinen keskustelu Eduskunnan kyselytunnilta ja Puheenjohtajien vaalikeskustelusta toissa illalta. Onkohan hallituksessa edustettuna kansanedustajista terävin pää? Olemme vaimon kanssa iäkkäitä. Meillä on kaikki hyvin. Meillä on toinen toisemme. Vielä. Tietämme, ettei näin voi jatkua loputtomiin. Voimat tulevat loppumaan. Toisella meistä. Tai molemmilta. Silloin tulemme tarvitsemaan apua. Onko sitä saatavissa ja millaista se on?

Olin taksiyrittäjä Tohmajärvellä 1956. Ajoimme terveyssisaren kanssa kotikäynnille Kutsun perukoille. Nimenkin muistan mihin olimme menossa. Tarkoitus oli ottaa selvää miksi lapset olivat poissa koulusta. Loppumatkan mökille kävelimme umpihangessa. Matka oli minulle tuttu. Olin ollut kyydissä poliisia. Mökissä oli pimeä. Vähävalo tuli hellasta. Lapset olivat lunssassa. Koulunkäynnin esti myös se, ettei koulukkailla ollut tavikenkiä. Terveyssisar mittasi kuumeet ja antoi kuumemittarin. Käski minun opettaa emännälle miten kuumetta mitataan. Epäonnistuin tehtävässä. Emäntä ei osannut katsoa miten mittaria luetaan.

Nyt eletään toista aikaa. Digiaikaa. Sellaista jota hallitus tarjoaa ratkaisuksi vanhusten kotihoitoon. Sellaista jota vanhuksista harva osaa käyttää. Sanovat sitä teknologiaksi. Miten on mahdollista, että eduskunnassa vanhusten hoito jakautuu kahteen osaan. Toinen hoito nojaa ihmisapuun. Toinen digipalveluihin ja robotteihin. Eikö näillä digiuskovaisilla ole mitään käsitystä avun tarpeista. Robotti osaa annostella pillerit, jos on kunnossa. Ei auta vaikka sitä ravistettaisiin. Auttaisiko ranneke maitopurkin avaamisessa? Leikkeleet ja kahvi on tarkoitettu säilyttämiseen. Ei vanhuksille eikä vähävoimaisille. Ruoka-automaatti toimii kellontarkasti. Se ei toimi pyydettäessä eikä sitä voi kiittää tai vaihtaa paria sanaa ruuasta. Miten automaatti osaa auttaa henkilökohtaisissa tarpeissa puhtauden suhteen. Auttaa sängystä, viedä vessaan tai avata ikkunan? Digilaite ei vastaa kun sille puhuu. Vanhusten hoitoon on kehitetty digilattia. Se kertoo hoitajalle kilometrien päähän käveleekö, nukkuuko vai onko vanhus jo kuollut. Vanhuksella vaikka olisi muistisairas on tarpeet ja tunteet. Niiden välittämiseen tarvitaan toista ihmistä.  

Edellä on kerrottu vanha sosiaalitapahtuma ja nyt suunnitteilla oleva robotteihin nojaava palvelu. Kutsussa epäonnistuttiin kuumemittarin kanssa. Mutta onnistuttiin ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Saatiin tietoa toinen toisistamme. Kun hyvästeltiin lähdettäessä mökkiin jäi tieto meistä ja meille tieto heistä ja heidän tarpeistaan. Ihminen elää tunteista ja tunteilla. Sitä ei rahalla ja roboteilla voi korvata. M.O.T.

Digiloikan ja sen erinomaiset mahdollisuudet toi aikoinaan julkisuuteen kokoomuksen Grahn-Laasonen. TV:n puheenjohtaja tentissä Orpo yritti digistä pyristellä eroon vanhusten hoidossa. Huonolla menestyksellä. Soten rahoituksen lykkäämisessä tapahtui Orpolle todellinen moka, kun ryhtyi tulkitsemaan mieleisekseen Talouspolitiikan arviointineuvoston kirjallista lausuntoa. Yhtä vastenmielistä kokoomuksen toimissa on, kun se yrittää rinnastaa keskenään kilpaileviksi vanhusten hoidon ja kohoavat puolustusmenot. Demarit tietävät ja tahtovat, että demokraattisessa sivistysmaassa, joka Suomi on, hoidetaan molemmat asiat tinkimättä kumpaisestakaan. 

Näissä vaaleissa ratkaistaan jatkuuko nykymeno vai halutaanko muutos. Sanovat asian ratkaisevan se mikä puolue saa kannattajansa uurnille. Gallupeihin ja niiden kannatuslukuihin ei kannata luottaa, vaikka ne selvästi osoittavat suomalaisten haluavan muutosta. Muutos tulee vain demareiden toimesta. Siksi äänestysprosentti on saatava nousemaan. Sitä kautta kokoomuksen hegemonia satelliittipuolueineen saadaan irti sotesta ja vanhusten hoidosta.

Yli kymmenen vuotta vanha pakina paikallislehteen

 

Sattumalta sanottua

Naapurin vanha mutta edelleen vitaalinen isäntä ehättää aamu varhaisella mökillemme. Selvästi näkee, ettei isännän asiat ole oikein. Istuu pyytämättä hattu päässä aamukahvi pöytään.

- Tässä olisi kuppi kahvia. Mitä sitä naapuriin kuuluu? Ehdin sanoa, kun isäntä jo lappaa sokeria tyhjään kuppiin.

- Kyllä kuuluu, aloittaa isäntä. En ole saanut likakaivomonttua vielä kaivetuksi, kun jo uutta rojektia pukkaa päälle. Luonnon mukaisuutta ei enää kunnioiteta. Sonta pitää säilöä. Savut pitää mitata. Millä minä ne mittaan?  Ja nyt kohta sakotetaan, jos puut sytyttää väärästä päästä.

Ennen oli selvää. Leuolla ilmalla käytiin ulkohuusissa. Kovalla pakkasella emännän kanssa navetassa. Nyt pitää siihenkin hommaan olla muovipönttö.

Miten minä vanha ukko hiukkasia mittaan. Perunaa pienempää murikkaa en enää silmälaseillakaan näe. Jos katolle pitää kiivetä mittaamaan, niin se tietää keskussairaalan reissua.

Meidän uuneista puuttuu CE-merkintä. Kammarin uunin kyljestä löysin poikien kaivertaman kirkkoveneen. Se ei hyötysuhdetta lisää, eikä häkäpäästöjä vähennä. Kuulin kylillä, että nokikolari syksyllä tarkastaisi ja mittaisi niin uunien kunnon kuin päästötkin. Mitä päästöjä sitten mitannee? 

Hinta on 150 - 200 euroa. Jos se on uunia kohti, niin siinä meidän kustannukset on tuhannen euron kieppeillä.

Nyt herrat vielä kiistelee mistä uunin puut pitää sytyttää. Alhaalta, päältä vai sivulta? Siinä on pohdittavaa. Ja väärästä päästä sytyttävää sakotetaan, tuohtuu isäntä.

Se on nykyaikaa. Koettelen rauhoitella vanhaa pappaa, joka on kiihtyneessä olotilassa. Liekö nitrotkaan mukana. Isäntä ottaa kaksi pullapalaa ja hörppii samalla tassilta jo jäähtynyttä kahvia. Varmuudeksi puhaltaa, ettei suutaan polta. Isäntä rauhoittuu ja innosttuu muistelemaan vanhoja hyviä aikoja.

- Miten sitä ennen selvittiin. Ei ollut joka talossa tulitikkujakaan. Sytkistä puhumattakaan. Uunit lämpesivät, vaikka väärästä päästä sytytettiin. Kaski sytytettiin tuulen päältä. Se tieto oli saatu käytännön kautta yskimällä. Ilman sakkopykäliä. Palokuntaa ei ollut pelottelemassa. Joskus tupsahti metsää kasken mukana, kun tuuli käänty. Eikä huonon sytytyksen syyksi voi pakka sitäkään, kun sauna paloi, muisteli vanha isäntä.

- Emäntä mittasi rikkalapiolla, oliko nokisutari nuohonnut piisit. Mukana saattoi olla naapurinkin hiukkasia. Sutari ei joka talon välissä aina ehtinyt puistella vehkeitään.

Ainoa, joka ennen vanhaan savukaasuja seurasi oli nimismies. Jos saunan piisistä savua nousi useamman päivän peräjälkeen, niin kohta lähetti poliisin muka muissa asioissa käymään.

Sama toistui, jos savu tuli metsästä. Tyynellä savu näkyi kilometrien päähän. Yleensä ei tulta tehtykään kuin tuulella. Ja pannun alle silloinkin tuulen yläpuolelle, veisteli isäntä selvästi iloisesti.

Muistaneeko kukaan mistä Humalajoki on nimensä saanut, kysäisee isäntä. 

-Humalajoessa oli aikoinaan hyvä ja kirkas vesi. Kelpasi juotavaksi sellaisenaan tai jalostettavaksi pienteollisuuden tarpeisiin.

Ennen elettiin kiteeläiset ja tohmajärveläiset sovussa. Molemmat otettiin vettä joesta ja verrattiin laatua keksenämme. Laadun tarkailu vei aikaa, joskus parikin päivää yhteen menoon. Siitä emännät nimen joelle antoivat. Niin kuin Kusimäellekin. Ja monelle muulle. Käyttötarkoituksen mukaan.

Vain äänestäjä voi muuttaa suunnan

 Loikkariin ei voi luottaa

Kuusi päivää ja ennakkoäänestys alkaa. Vielä on aikaa pohtia mitä politiikoilta ja politiikalta odottaa. Äänestäjällä on vastuu. Voi onnistua valinnassaan tai pettyä. Pitäisi kuunnella mitä ehdokkaat lupaavat ja pitää mielessään omat tavoitteet, joihin odottaa kannatusta tai muutosta. Oman pohdintansa aiheuttaa alue- ja kuntavaalien yhteen sovittaminen.

Omana äänestyskäyttäytymiseeni vaikuttaa moni asia, joita kaikki ehdokkaat tuskin pitävät esillä esittelyissään. Pidän kuntavaalia "kotivaalina". Äänestän henkilöä, jonka uskon tietävän lähiasiat ja sitoutuvan niiden hoitoon riittävällä vakavuudella ja ajankäytöllä. Hänen puoleensa voin kääntyä esittämään asiaani pelkäämättä hänen väheksyvän asiaani. Ehdokkaani pitää pystyä erottamaan kouluasiat ja harrastuksesta ja askartelusta.

Aluevaaleissa ääneni annan ehdokkaalle, jolla on kokemusta laajempi alaiseen asiantuntemukseen terveys-, sosiaali- ja vanhuusasioiden hoidosta. Ehdokkaani pitää ymmärtää alueen tarpeet ja mahdollisuudet sekä niiden hoitoon tarvittavat taloudelliset mahdollisuudet. Hänen pitää pystyä perustelemaan, ettei kuntaan tarvita täysimittaista terveyskeskusta verenpaine mittaukseen. Ei edes kyytiä alueen keskukseen, kun ongelma pystytään hoitamaan antamalla asiakkaalle oma verenpainemittauslaite. Tällä tarkoitan hoidon jakamista järkevästi tarpeiden ja mahdollisuuksien mukaan. Unohtamatta ketään.

Jotta onnistuisin valitsemaan edellä olevilla ajatuksilla oikean äänestyskohteen, ohjaa minua puolueen puolestani tekemä valinta ehdokkaiksi kelpuutetuista. Näen asian niin, että äänestyksessä puolue tukee valintaani, enkä minä puoluetta. Olen samassa veneessä äänestäessäni puolueen kanssa, jonka keulassa lukee SDP.

Monelle ikäiselleni aiheuttaa vaikeuksia suomalaisen poliittisen kentän nykyinen hajautuminen. Ymmärretään kokoomuksen pitävän huolta rikkaista. Keskusta on ollut perinteinen maaseutuun ja maatalouteen sitoutunut. Demarit ovat olleet työtätekevien ja vähäosaisten asioita hoitava puolue. Nämä kolme on totuttu näkemään suomalaisten asioiden hoitajina vuosikymmenet. Jätän tässä huomioimatta pienpuolueet. Ihmetykseni kohteeksi nousee PerusSuomalaiset (persut, josta nimestä eivät tykkää). Missä ovat heidän juurensa? Keiden asioita he ajavat, joita joku toinen puolue ei jo hoida? Miten Suomessa, jossa elää maailman onnellisin kanssa voi menestyä puolue, joka saa voimansa vihaamalla maahanmuuttajia ja leikkaamalla suomalaisten hyvinvointia?

On selvitetty, että 50 aluevaltuutettua on loikannut puolueesta toiseen. Eniten lähtijöitä on ollut persuista ja muuttokohteena suunta on ollut kokoomukseen. Loikkareita on vaikea sijoittaa politiikoiksi. Heidän poukkoilunsa puolueesta toiseen ei osoita harkinta kykyä yhteisten asioiden hoitajana. Erityisesti ihmettelen loikkareiden vastaanottajana kokoomusta. Kokoomusta ja persuja yhdistää raha ja äärioikeistosta ponnistava ajattelu. En usko hallituskiimankaan riittävän yhdessä pysymiseen edes tämän vaalikauden loppuun saakka. Ihmettelen Wille Rydmanin potkuja kokoomuksesta ja siirtymistä Orpon hallituksen ministeriksi enemmän kuin Björn Wahlroosin loikkaa taistolaisista rahoineen Ruotsiin. Demareita äänestämällä jo kunta ja aluevaaleissa voi auttaa pääsemään loikkareista. Ainakin valtakunnan korkeimmilta luottamuspaikoilta.

Äänestäjä. Harkitse ja tee päätös itsenäisesti. Omista tarpeistasi lähtien. Et tarvitse äänestyskonetta. Älä usko turhiin lupauksiin. Arvosta ehdokasta joka kysyy sinulta mitä tarvitset. Innosta ystäviäsi äänestämään. Tarjoa vaikka vaalikyytiä. Valokuva ei riitä vaalimainokseksi. Tarvitaan ajatuksia ja kykyä niiden esiintuomiseen. Jos jättää äänestämättä, voi tukea sillä sellaista asiaa, joka on sinulle ja perheellesi haitallista.

Kulttuuri on tekemistä

 Maito myrtyy monessa asiassa

Olen aktiiviaikanani toiminut muutamissa luottamus tehtävissä. Vaihtelevalla menestyksellä. Aina minut on huomattu hyvässä tai pahassa. Kannattajat ovat tykänneet ja vastustajat tyrkänneet. Kykyjensä mukaan. Luottamusmiehen hommat eivät minulle sopineet. Pyrinkin niistä pois. Työsuojeluvaltuutetun tehtävät tunsin enemmän omikseni. Seitsemänkymmentä luvulla oli tapana luottamusmiehen puolustaa jäsentä, vaikka tämän tekemä asia ei aina olisi ollut siihen oikeutettu. Vierastin sellaista. Työsuojeluasiat tulivat sijalle ja valtuutetun tehtävät tunsin kykeneväkseni paremmin hoitamaan. Taisin pitää 1971 elämäni ensimmäisen 45 minuutin alustuksen työsuojelusta, jota seuraamassa olivat esihenkilöni Vankeinhoitolaitoksesta. Muistellessani tapahtumaa. Kädet kastuvat vieläkin ja kieli kuivuu. Nämä kirjoitus hommat ovat perua tuolta ajalta. Kirjoitukseni uskon olevan parasta siinä mielessä, että tiedän suurin piirtein lukijoiden jakautuvan kahteen osaan. Puolet tykkää ja se osa joka ei, antaa palautetta. Se on tärkeää kirjoittajalle. Tulla luetuksi. Eläkepäivillä 15 vuoden vierailu kunnallisissa ja kirkollisissa luottamustehtävissä perustui ilmeisesti toimintaan työelämän ajoilta. Tuolta ajalta jäi päällimmäiseksi mieleen, ettei puoluepolitiikka sovi välttämättä kaikkiin kunnallisiin päätöksiin. Ei ainakaan tasa-arvon, talouden ja henkilökohtaisen puoluesidonnaisuuden kytkemiseen päätökseen. Kymmeneen vuoteen en ole asunut (jätän Tohmajärven mainitsematta) paikkakunnalla, mutta vieläkin saan maidon myrtymään mielipiteilläni tupailloissa. Ja vaalimainos makkarat menemään väärään kurkkuun muidenkin vaalitilaisuuksissa. Kysynkin onko luottamusta herättävää kun 4000 asukkaan kunnanvaltuustossa tapahtuu 5 loikkaa vaalikauden viimeisessä kokouksessa. Jääkö äänestäjän kuluttajavastuu huomioimatta? Jos suomalainen kuntapolitiikka tarvitsee muutosta nykyiseen, se tapahtuu äänestämällä vaaleissa demareita. Ei tarvita äänestyskonetta eikä loikkareita.

Jos ihminen puhuu, vaatii, uhkaa, pelottelee, kiristää ja kostaa on vain puhuminen hyväksyttävissä presidentilläkin. Vaikka olisi kysymyksessä USA:n presidentti Trump. Hänen luonteenpiirteensä ja tavoitteensa jääköön asiantuntijoiden ratkaistaviksi. Kiristys ja kosto eivät kuulu sivistykseen. Sivistys on yhdessä opetuksessa ja käytännössä hyväksytty menettelytapa ihmisten väliseen kanssakäymiseen. Kun kiristää ja kostaa, ei Trump ole sivistynyt ihminen. Sivistyksen puute johtaa ukrainalaisten tarpeettomaan kuolemaan. Kuka tämän kertoisi Trumpille?

Katsoin netistä, että kulttuuri tarkoittaa yhteisön tai koko yhteiskunnan henkisten ja aineellisten saavutusten kokonaisuutta. Jotkut käyttävät samassa yhteydessä sanaa sivistys. Vanhan liiton miehenä minua ottaa päähän, kun telkkarissa kulttuuri sana yhdistetään vain ns. taidelajeihin kuten teatteriin, musiikkiin, kirjallisuuteen ja taidemaalaukseen. Kansakoulussa opetettiin kulttuurin alkuaan tarkoittaneen viljelemistä. Myöhemmin kulttuuriin yhdistettiin muunkin lainen toiminta. Tekeminen yleensä. On ojankaivukulttuuria ja sukanvirkkauskulttuuria. Myönnän tässä rajallisuuteni, kun myönnän osaan TV:ssä esitettyyn tekemiseen vastenmielisyyttä. Sillä eihän soffapotaatit esitä tekemistä, vaan olemista. Jotta maito myrtyisi muiltakin ilmoitan, etten tykkää Emma Gaalan kaltaista ohjausta määrättyyn musiikkityyliin

Tyhjä tynnyri kumisee eniten

Muistaako kukaan enää juttuani viime pakinasta? Siinä kerroin tohmajärveläisistä Mehon Vännistä ja Harisen Pekasta. Pekka sanoi: "Kun minulla ei ole rahaa, sanovat hulluksi. Jos olisi rahaa sanoisivat omituiseksi". Mikä viisaus Pekan toteamaan sisältyykään. Eli ihminen voi käyttäytyä miten tahansa, hän on sama aina. Vain asema ja raha ohjaavat miten häneen suhtaudutaan. Tässä on pakinani ulkopoliittinen osuus.

Vaalit tulevat. Kuntavaaleissa pääsee ehdokkaaksi kahdella tapaa. Ehdokkaaksi pyydetään tai sinne pyritään.  Pyrkijöihin ja loikkareihin pitää suhtautua varauksin. Mukaan voi tulla sutta ja sekundaa. Siksi paikallisilla poliittisilla paikallisyhdistyksillä on vastuu ehdokkaita hyväksyessään. Ei pidä ajatella äänestäjien kykyyn valita vajavaisin tiedoin oikea henkilö oikeaan paikkaan äänestyskopissa. Kuluttaja vastuu on poliittisilla puolueilla jo ehdokas asettelussa.

 

Aluevaalit poikkeavat merkittävästi kuntavaaleista. Jo ehdokkaaksi pääsemiseen ei riitä oman pyrkimys. Tarvitaan ennakolta hankittua tietoa, taitoa ja kansalaiskuntoa yhteisten asioiden hoidosta. Tähän suuntaviivat antaa poliittinen sitoutuminen johonkin puolueeseen. Kun sivusta katsoo vaikka Siun sotesta käytävää nihastelua, ei välty ajatukselta ovatko kaikki ymmärtäneet maakunnallisen palvelun järjestelyn tarpeet. Moni Siun soten toimija on jäänyt mielipiteissään kuntatoimijan tasolle.  Sosiaalisten ja terveysasioiden hoitoon tarvitaan kokonaisajattelua. Sitä ei välttämättä synny tuvan nurkassa tai tehtaan taukotuvassa. Ei edes lääkärin vastaanottohuoneessa.

Jos eduskuntavaalit tulisivat nyt, näyttäisi galluppien mukaan hyvää satavan demareiden ja kepun laariin. Persut jäisivät kaapimaan laarinsa pohjaa. Eikä ihme. Maahanmuutto pelottaa enää harvoja. Varsinkin kun kokoomus Satosen johdolla käy tulijoita hankkimassa valtion piikkiin ympäri maailmaa. Demareiden menestys ja kepun paluu gallupeissa on odotettu ja sille syynsä ovat tiedossa. Persujen asemaa suomalaisessa poliittisessa järjestelmässä olen ihmetellyt. Miten se on saanut äänestävät puolelleen? Persuja on sanottu jopa Suomen suurimmaksi työväen puolueeksi. Tosin ilman mitään perustetta.

Ei käy kateeksi suomalaisia poliitikkoja. He koettavat sijoittaa sanansa niin, etteivät joutuisi vastaamaan aiemmista puheistaan, joita tuli kerrottua amerikkalaisista. Nyt Trump laukoo kannanottoja, joista diplomaattien kieltä on vaikea löytää. Tältä paikalta on vaikea neuvoa miten Trumpin puheisiin pitäisi suhtautua. Ongelma on, että hänet on vaaleissa valittu. Tässä on suo siellä ja vetelä täällä. Suo on odottaa seuraavia vaaleja. Vetelä hoitaa asia kesken vaalikauden. Demokratiaan ei kuulu väkivalta. Jäljelle näyttää jäävän vain lääketiede. Sen perustuslaki sallineen. Terveytensä tai vanhuudesta johtuvan kyvyttömyyden perusteella voitanee presidenttikin siirtää tehtävistään. Ongelma on amerikkalainen, josta kärsii kohta koko maailma. Mitä? Tämähän on ulkopolitiikkaa. Takaisin riviin.

Inhimillisyyttä näkee enää netissä eläinten käyttäytymisessä. Eläimet hoitavat toisiaan. Pitävät huolta toisistaan rodusta tai koosta riippumatta. Israel ja Venäjä käyvät sotaa. Ihmisiä kuolee ja vammautuu sadoin tuhansin. Talot ja asuinalueet tuhoutuvat. En usko, että israelilaiset tai venäläiset tällaista tahtovat. Syy tuhosotaan löytyy heidän johtajistaan. Ja tietenkin heidän lähipiiristään. Onko lääkäri pula maailman laajuinen? 

Älyä ei voi korvata

Hampaat, lumi, jää ja syyt ovat sanoja jotka johtavat tiettyyn asiaan. Erityisesti näinä päivinä. Maailman laajuisestikin. Palaan asiaan myöhemmin.

Tohmajärvellä sodan jälkeen vaikutti kaksi merkittävää persoonaa. Harisen Pekka ja Meton Väinö. Kummatkin elättivät itsensä kiertelemällä taloissa etupäässä aputöissä ja emännille polttopuitta hakaten. Kumpaisellakaan ei ollut vakituista asuinsijaa. Olivat vähäosaisia elintavoiltaan. Harmittomia. Jotkut saattoivat sanoa kylähulluiksi, mitä he eivät mielestäni tämän päivän mitta-asteikollani olleet. Meton Väinö käytti usein sanontaa; Väinö tietää. Nojatessaan pankkitalon seinään sanoi; minunkin takanani on rahaa. Väinölle naureskeltiin. Myös taksiasemalla. Samalla asemalla, jolla minäkin myöhemmin yritin leipääni hankkia. Taksit hymyilivät kun Väinö asteli taksikopille ja tilasi kyydin Joensuuhun. Hymy hyytyi kun Väinö löi setelit esiin, istui Honkalatvan Jussin autoon ja käski toisten ajaa tyhjänä perässä. Väinö oli voittanut Veikkauksessa. Raha teki rengistä isännän, mutta toiko älyä?

Harisen Pekka eli Porthanin talon verstasrakennuksen yläkerrassa. Huoneessa ei ollut uunia. Vain kamiinan tapainen lämpölähde. Se ei talvipakkassilla riittänyt. Monesti Pekka pakkasöiksi pääsi talon uunin päälle yöksi. Pekan erikoisin harraste oli tähtitiede. Siitä hän saattoi puhua, kun sopiva kuulija osui kohdalle. Pekalla oli tähtitiedettä käsittelevää kirjallisuutta. Oli hankkinut sitä postin kautta. Pekalla oli hyvä huumorintaju. Häntä emännät kahvittivat mieluusti. Ei Pekka talojen apujen varassa elänyt. Kovimmille pakkasille hän hankkiutui kunnalliskotiin parempiin olosuhteisiin. Kuulin kun hän kertoi siitä isälleni. Kunnallistalossa asui yksinään iäkäs opettaja Aino Oinonen. Pekka kertoi, että kun pakkanen yltyy kovaksi hän kopauttaa yöllä opettajan ikkunaan, niin kohta poliisi tulee ja vie taksilla lämpimään kunnalliskotiin. Pekalla ei ollut rahaa, mutta oli älyä. 

Palataanpa alkuun. Liitetään sanojen alkuun sana teko. Tulee tekohampaat, tekolumi, tekojää, tekonurmi, tekosyy ja tekoäly. Onko nämä alkuperäisiä parempia? Ei ainakaan minulle. Nyt kun kautta maailman koetetaan saada selville mitä presidentti Trump tarkoittaa sekavilla puheillaan, ollaan harhateillä jos niistä älyä yrittää löytää vanhoilla konsteilla ja arvoilla. Hän on ottanut käyttöön tekoälyn. Siitähän ei saa selvää Erkkikään. Pekka ja Väinö ratkaisivat kohdalleen tulleen ongelman itselleen ja ympäristölleen sopivalla ja hyväksyttävällä tavalla. Tekohampaat, tekolumet ja muut korvaavat alkuperäisen. Vain äly jää korvaamatta Trumpinkin kohdalla. Alkuperä kun puuttuu. Eikä sitä löydy Elon Muskilta. Pekka ja Väinö toimivat pienellä kylällä. Trumpille ja Muskille maailma on kylä. Sopisiko heitä kutsua kylähulluiksi? 

Gallupit näyttävät demareille hyvää tulevissa vaaleissa. Henkseleiden paukutteluun ei kuitenkaan pidä ryhtyä. Gallupit kertovat tyytymättömyydestä asioiden hoitoon. Pitää muistaa, että asiat jäävät hoidettaviksi vaalivoitonkin jälkeen. Äänestäjät odottavat muutosta. Odotuksiin pitää vastata. Ei kertarymäys ole mahdollista. Malttia tarvitaan ja on edettävä pienin askelin. Korjattava sieltä missä tarvetta on eniten. Kustannukset sinne missä niistä on haittaa vähiten.

Entisenä taksiyrittäjänä esittäisin aloitettavaksi vaikka taksista, jonka Berner sai sekaisin. Ei voi olla oikein, että taksitolpalla kuskit tappelevat ja jos kyytiin uskaltaa voi tulla ryöstetyksi matkan päätteeksi.

Joku jarru pitäisi keksiä nykymenoon. Ei automatiikkaa vanhusten hoitoon. TV:ssä esiteltiin lääkeautomaattia. Ei semmoista konetta ole, joka muistisairas oppisi käyttämään. Tai ruoka-automaattia? Ei vanhusta ja muistisairasta pidä panna puhumaan koneen kanssa. Se on älyn vastaista. Ihminen oppi puhumaan jo lapsena ajatuksistaan toiselle ihmiselle. Pidetään ettei se tapa muutu.  

Suutari pysyköön lestissään

 Puolueilla on vastuu äänestäjän kuluttajasuojasta

Ryhdyn niuhottajaksi. Vähäksi aikaa. Niuhottaja on tyytymätön kaikkiin sellaisiin asioihin, jotka hänen mielestään ovat pielessä. Tietäen kuitenkin niuhottamisen olevan turhaa. Purnaajia tarvitaan. He synnyttävät keskustelua. Ja vastaniuhottajia.

Otetaan esiin Yle. Se vähentää yli 300 työpaikkaa. Säästösyistä. Jos Ylen palvelut jyvitetään minuuteiksi kuulumisesta ja näkymisestä yleisölle ja niille hinta, niin onko lopputili työntekijälle oikea ratkaisu? Eikö ohjelman sisällöllä ja valinnoilla voisi päästä säästöihin sillä kuin lopputileilläkin. Onko tämän päivän ohjelma televisiossa painotettu oikeassa suhteessa palvelemaan kaikkia suomalaisia? Mielestäni ei. Jääkiekko on noussut television ohjelmatarjonnassa asemaan, joka on kohtuuttoman suuri. Kiekkoa tuppaa joka tuutista. Pahimmillaan kolme otteluselostusta yht`aikaa. Turnauksia keksitään jos jollakin nimellä. Kerrotaan pitkillä teennäisillä legendasaduilla NHL-pelaajista, heidän syötöistään, torjunnoistaan ja monesta muusta epäoleellisesta. Puhumattakaan Ylen käyttämistä turhaakin turhemmista asiantuntija jorinoitsijoista. Päätän niuhotukseni tähän. Olen ollut ja olen edelleen jääkiekon innokas kannattaja. Jääkiekosta vastaavien pitäisi huomata, että liikatarjonta tulee ennen pitkää jääkiekon tuhoksi. Mikään ei maistu hyvältä, jos sitä syö liikaa.

Vaalit ovat tulollaan. Ehdokas asettelu on meneillään. Pitäisi löytää hyvät ehdokkaat ja heille paljon ääniä. Avainasemassa ovat poliittiset puolueet ja siellä toimivat henkilöt. Lopputulos riippuu tavallisesta äänestäjästä. Siitä mitä hän arvostaa. Yleensä äänestetään vielä ilman puolueen jäsenkirjaa. Kuntavaaleissa ehdokas menestyy paikallisella tuntemuksella ja osaamisella. Pienikin myönteinen asia tai teko  kuntatasolla voi poikia ehdokkaalle äänivyöryn. Hyvä kello kauas kuuluu. Aluevaaleissa menestymiseen tarvitaan enemmän osaamista terveys- ja sosiaaliasioista. Eduskuntavaaleilla on eniten merkitystä tavalliselle kansalaisille. Eduskunnasta ohjataan eniten tapahtumia jokaiselle tasolle ja tapahtumiselle. Siksi kansanedustajiin ja heidän toimiinsa pitää kiinnittää huomiota.

Kysyä sopii auttaako jokin julkinen siviiliammatti muita helpommin pääsyn kansanedustajaksi. Kansansanedustajista on merkittävä määrä poliiseja ja sotilaita. Käytännössä virkapuku ja kaluunat näyttävät riittävän. Aseenkäyttö julkisella paikalla ja häiriökäyttäytyminen yleisessä liikennevälineessä osuvat kyseisiin ammatteihin. On muistettava kuitenkin, että tapaukset ovat henkilökohtaisia, eivätkä ole mitenkään yleistettävissä ammattikunnan muihin jäseniin. Tapahtumat osoittavat tarkasteluun puolueiden vastuun ehdokasasettelussa.

Vielä suurempi vastuu puolueille syntyy suhtautumisesta loikkareihin. Miten vastaanottava puolue suhtautuu loikkariin ja mihin asemaan hänet asettaa edustamaan uutta puoluetta? Tiedossa on kansanedustajan "hyllytetyn" lähtöpuolueessa, mutta valittu edustamaan uutta puoluetta korkeimmalle tasolle. Missä on äänestäjän kuluttajansuoja kun puolue näin musertaa demokratian perusteita.

Oman kysymyksen ansaitsevat poliittiset nimitykset. Kuka tarvitsee autonkuljettajaa jolla ei ole ajokorttia? Ei kukaan. Ministeriksi edennyt voi ministerinä ohjata valtakunnan liikenne-, terveys- tai sosiaalitapahtumia ja palveluita. Autonkuljettajan ammattitaitoa ajotehtäviin tai lääkäriksi hänen tietotaitonsa ei riitä. Ei edes näiden asioiden käytännön asioiden johtoon tai hoitoon. Ne jäävät alaisten tehtäväksi. Kysyn itseltäni riittääkö työministerinä saadut työtulokset pätevyyteen Kela: pääjohtajaksi. Vastaan; EI RIITÄ. Ne ovat jopa este.

Hesari ei julkaissut mielipidepalstallaan. Kiitti kyllä???

Vankein ja vanhusten hoitoa

Helsingin Sanomissa oli 13.1.2025 kahden sivun kirjoitus vankilassa tapahtuneesta vankien kesken tapahtuneesta pahoinpitelystä. Saman päivän iltana TV1:ssä oli puolen tunnin dokumentti Hämeenlinnan uudesta naisvankilasta. Illan päätti MOT-ohjelma, jossa näytettiin suomalaista vanhusten hoitoa erityisesti muistisairaiden osalta. Ohjelmat puhuivat puolestaan.

Vankila kokemukseni olen saanut 70-, 80- ja 90-luvulta Helsingin Keskusvankilasta. Olin työmestari 25 vangin työyhteisön konepajassa. Vankeinhoitoasioista olen tullut aikanaan julkisuuteen lehtikirjoituksissani sadoissa alan ammattijulkaistuissa. Vankilat ovat aina kuuluneet yhteiskuntaan. Niistä on kirjoitettu ja puhuttu, mutta yleensä ulkopuolisten taholta. Raamatussakin mainitaan vanginvartijat.

Vankilatuomion ainoa rangaistus on vapauden menetys. Muita rangaistuksia siihen ei tule sisällyttää. Vankilan pitää tarjota vangille ne normaalit vankilassa mahdolliset palvelut, jotka yhteiskunnalla olisi hänelle käytettävissä vapaudessakin. Vankilan tehtävä ei ole opettaa, parantaa tai tarjota sellaisia palveluita, jotka ovat jääneet käyttämättä vangilla jo siviilissä. Sellaiset eivät onnistu vankilassakaan. Vankilaturvallisuus niin henkilökunnan kuin vankien osalta on oltava ehdoton. Tämä näyttää nykyään horjuvan.  

Vanhusten hoidossa nousee julkisuuteen, niin MOT-ohjelmassakin, muistisairaus. Kokemukseni muistisairaudesta rajoittuu muutamaan vuoteen vaimoni omaishoitajana. Mutta myös pitkään yli 90 vuoden ikään ja avioliittoon 68 vuoden ajalta. Elämme elämämme onnellisinta aikaa toinen toisellemme kahdestaan omassa kodissamme. Tarvitsemme toinen toistamme. Tunnemme elämämme kun meitä tarvitaan. Olemme hyödyllisiä vanhoinakin. Tiedämme muistisairauden eri vaikeusasteet. Tulevia ei tiedä, mutta niitä ei kannata pelätä. Tiedämme sairauden voivan muuttaa tilannettamme. Edessä voi olla siirtyminen johonkin hoitolaitokseen. Siitä päättäminen ei saa olla virkahenkilöiden päätettävissä heidän vajavaisten arvioidensa perusteella. Ei hoitopaikkojen tai rahan puute. Yhteiskunta hoitaa hyvin muut sairaudet, vammat ja jäsenten katkeamiset. Muistisauraus on yksi helpoimmin hoidettavista. Miksi? Siksikö, että se on helppo jättää sivuun ilman hoidosta vastaavien vastuuta? Jos on näin, se on häpeä.

Veijo Tuunanen. Kemiönsaari 

Kun Halla-ahokaan ei onnistu asuntosijoituksissaan

 Äänesi edustaa valtaa

Kirjoitan tätä omana nimipäivänäni. Kiitoksia vain onnitteluista. Veijo olen ja Veijona pysyn. Voisin olla Henrykin, jos äidin tahto olisi toteutunut. Ristiäistilaisuudessa, niin äitini kertoi, pappi Jääskeläinen oli sanonut, ettei Henry ole sopiva nimi. Oli tarjonnut Veijoa ja se kelpasi äidilleni. Ripillä olen käynyt ja seurakuntaan kuulunut. Siinäpä kosketukseni kirkkoon, ellei sellaiseksi lueta seurakunnan luottamustehtäviä eläkepäivilläni. Tai taannoin kirkkoherran onnittelukäyntiä syntymäpäiväni kunniaksi. Oli miellyttävä tapahtuma. Kesti peräti 2,5 tuntia. Syyksi luen sen, että vierailija oli titteliltään kirkkoherra vaikka olikin nainen. Tähän päättyi tämän pakinan henkilökohtainen seurakunnallinen osuus.

Juhlia on riittänyt. Joulu, uusi vuosi, loppiainen ja meneillään olevat härkäviikot. Onnitteluita on riittänyt joka juhlan kunniaksi. Jos postikortit ovat vähentyneet niin Facebookki on tullut tilalle. Onnittelut, olivatpa ne tulevia tai lähteviä, perustuvat ihmissuhteisiin. Joukossa voi olla "pakon" tai "pinnallisia" onnitteluja. Kun lasken iästä johtuvan poistuman, uskon onnittelijoista valtaosan kuuluvan luokiteltavaksi hyviin ihmissuhteisiin. Ryhmään joka pitää elämää ja ryhtiä yllä läpi elämän. Tukee ja auttaa pyytämättä silloin kun sitä tarvitaan. Ohjaakin ja tarjoaa vaihtoehtoa ratkaisuihin, joita itse ei pysty tekemään. Hyvät ihmissuhteet ovat auttaneet minua. Kunpa minäkin olisin jollekin hyvä ihmissuhde.

Tuntuu siltä kuin joiltakin valtakunnan johtajilta puuttuvat ihmissuhteet. Kuin terve maatiaisjärkikin. Tarkoitan tässä Venäjän ja Israelin johtajia ja heidän käymäänsä sotaa. Onko viisasta tappaa ihmisiä ja tuhota siviilikulttuuri saadakseen itselle tuhotun maapalan? Nyt samaan seuraan uhoaa USA:sta kolmas. Ei hyvältä näytä. Kun kaikki kolme sanovat toimivansa kansalaistensa valtuuttamina ja demokratian nimissä, kysymyksessä on vedätys. Miten sodat estetään? Siihen ei näytä kukaan tietävän keinoa. Vastuu näyttää hajautuvan vaaleissa tapahtuvaksi. Niissä taas riittää kouhottajia joka lähtöön. Jos rauhan henkilöitäkin. Kannattaa ajatella kenelle äänensä antaa.

Samaa harkintaa kannattaa käyttää tulevissa kunta-ja aluevaaleissa. Niissä ollaan lähempänä tavallista elämän menoa. Miten elämä ja toimeentulo jakautuu ihmisten kesken. Saavatko kaikki tarpeellista terveydenhoitoa ja turvaa vanhuuteensa? Tukahtuuko koulutus ja kulttuuri säästöihin? Itäsuomalaisten jokapäiväistä elämää ei tajuta Helsingissä. Puoluejohtajat kiinnittävät huomionsa valtionvälisiin ja oman puolueensa asioihin. Tulevissa vaaleissa itäsuomalaisten pitää keskittää äänensä puolueelle ja henkilöille joilla on kyky nostaa asiat esiin. Hyvää tahtoa ei Helsingin herroilta puutu. Tieto on vain vähissä. Kokoomus, persut, kristilliset ja RKP ovat hallitusvastuussa ajamassa vähäosaiset ahdinkoon. Ja kansan kahtia. Vain vaaleilla nykyinen meno voidaan pysäyttää. Onhan tämä omituista kun eduskunnan puhemies Halla-aho "itkee ja suree julkisesti sijoituksiaan asuntorahastoon". Kertokaa hänelle, että rivitalo-osakkeen neliöhinta Tohmajärvellä oli muutama vuosi sitten 670e/m2. Nyt pyyntihinta on 210e/m2. Eikä ostajaa löydy silläkään hinnalla. Sanoo nimimerkki; "kokemusta on".