Maito myrtyy monessa asiassa
Olen aktiiviaikanani toiminut muutamissa luottamus tehtävissä. Vaihtelevalla menestyksellä. Aina minut on huomattu hyvässä tai pahassa. Kannattajat ovat tykänneet ja vastustajat tyrkänneet. Kykyjensä mukaan. Luottamusmiehen hommat eivät minulle sopineet. Pyrinkin niistä pois. Työsuojeluvaltuutetun tehtävät tunsin enemmän omikseni. Seitsemänkymmentä luvulla oli tapana luottamusmiehen puolustaa jäsentä, vaikka tämän tekemä asia ei aina olisi ollut siihen oikeutettu. Vierastin sellaista. Työsuojeluasiat tulivat sijalle ja valtuutetun tehtävät tunsin kykeneväkseni paremmin hoitamaan. Taisin pitää 1971 elämäni ensimmäisen 45 minuutin alustuksen työsuojelusta, jota seuraamassa olivat esihenkilöni Vankeinhoitolaitoksesta. Muistellessani tapahtumaa. Kädet kastuvat vieläkin ja kieli kuivuu. Nämä kirjoitus hommat ovat perua tuolta ajalta. Kirjoitukseni uskon olevan parasta siinä mielessä, että tiedän suurin piirtein lukijoiden jakautuvan kahteen osaan. Puolet tykkää ja se osa joka ei, antaa palautetta. Se on tärkeää kirjoittajalle. Tulla luetuksi. Eläkepäivillä 15 vuoden vierailu kunnallisissa ja kirkollisissa luottamustehtävissä perustui ilmeisesti toimintaan työelämän ajoilta. Tuolta ajalta jäi päällimmäiseksi mieleen, ettei puoluepolitiikka sovi välttämättä kaikkiin kunnallisiin päätöksiin. Ei ainakaan tasa-arvon, talouden ja henkilökohtaisen puoluesidonnaisuuden kytkemiseen päätökseen. Kymmeneen vuoteen en ole asunut (jätän Tohmajärven mainitsematta) paikkakunnalla, mutta vieläkin saan maidon myrtymään mielipiteilläni tupailloissa. Ja vaalimainos makkarat menemään väärään kurkkuun muidenkin vaalitilaisuuksissa. Kysynkin onko luottamusta herättävää kun 4000 asukkaan kunnanvaltuustossa tapahtuu 5 loikkaa vaalikauden viimeisessä kokouksessa. Jääkö äänestäjän kuluttajavastuu huomioimatta? Jos suomalainen kuntapolitiikka tarvitsee muutosta nykyiseen, se tapahtuu äänestämällä vaaleissa demareita. Ei tarvita äänestyskonetta eikä loikkareita.
Jos ihminen puhuu, vaatii, uhkaa, pelottelee, kiristää ja kostaa on vain puhuminen hyväksyttävissä presidentilläkin. Vaikka olisi kysymyksessä USA:n presidentti Trump. Hänen luonteenpiirteensä ja tavoitteensa jääköön asiantuntijoiden ratkaistaviksi. Kiristys ja kosto eivät kuulu sivistykseen. Sivistys on yhdessä opetuksessa ja käytännössä hyväksytty menettelytapa ihmisten väliseen kanssakäymiseen. Kun kiristää ja kostaa, ei Trump ole sivistynyt ihminen. Sivistyksen puute johtaa ukrainalaisten tarpeettomaan kuolemaan. Kuka tämän kertoisi Trumpille?
Katsoin netistä, että kulttuuri tarkoittaa yhteisön tai koko yhteiskunnan henkisten ja aineellisten saavutusten kokonaisuutta. Jotkut käyttävät samassa yhteydessä sanaa sivistys. Vanhan liiton miehenä minua ottaa päähän, kun telkkarissa kulttuuri sana yhdistetään vain ns. taidelajeihin kuten teatteriin, musiikkiin, kirjallisuuteen ja taidemaalaukseen. Kansakoulussa opetettiin kulttuurin alkuaan tarkoittaneen viljelemistä. Myöhemmin kulttuuriin yhdistettiin muunkin lainen toiminta. Tekeminen yleensä. On ojankaivukulttuuria ja sukanvirkkauskulttuuria. Myönnän tässä rajallisuuteni, kun myönnän osaan TV:ssä esitettyyn tekemiseen vastenmielisyyttä. Sillä eihän soffapotaatit esitä tekemistä, vaan olemista. Jotta maito myrtyisi muiltakin ilmoitan, etten tykkää Emma Gaalan kaltaista ohjausta määrättyyn musiikkityyliin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti