Sattumalta sanottua
Naapurin vanha mutta edelleen vitaalinen isäntä ehättää aamu varhaisella mökillemme. Selvästi näkee, ettei isännän asiat ole oikein. Istuu pyytämättä hattu päässä aamukahvi pöytään.
- Tässä olisi kuppi kahvia. Mitä sitä naapuriin kuuluu? Ehdin sanoa, kun isäntä jo lappaa sokeria tyhjään kuppiin.
- Kyllä kuuluu, aloittaa isäntä. En ole saanut likakaivomonttua vielä kaivetuksi, kun jo uutta rojektia pukkaa päälle. Luonnon mukaisuutta ei enää kunnioiteta. Sonta pitää säilöä. Savut pitää mitata. Millä minä ne mittaan? Ja nyt kohta sakotetaan, jos puut sytyttää väärästä päästä.
Ennen oli selvää. Leuolla ilmalla käytiin ulkohuusissa. Kovalla pakkasella emännän kanssa navetassa. Nyt pitää siihenkin hommaan olla muovipönttö.
Miten minä vanha ukko hiukkasia mittaan. Perunaa pienempää murikkaa en enää silmälaseillakaan näe. Jos katolle pitää kiivetä mittaamaan, niin se tietää keskussairaalan reissua.
Meidän uuneista puuttuu CE-merkintä. Kammarin uunin kyljestä löysin poikien kaivertaman kirkkoveneen. Se ei hyötysuhdetta lisää, eikä häkäpäästöjä vähennä. Kuulin kylillä, että nokikolari syksyllä tarkastaisi ja mittaisi niin uunien kunnon kuin päästötkin. Mitä päästöjä sitten mitannee?
Hinta on 150 - 200 euroa. Jos se on uunia kohti, niin siinä meidän kustannukset on tuhannen euron kieppeillä.
Nyt herrat vielä kiistelee mistä uunin puut pitää sytyttää. Alhaalta, päältä vai sivulta? Siinä on pohdittavaa. Ja väärästä päästä sytyttävää sakotetaan, tuohtuu isäntä.
Se on nykyaikaa. Koettelen rauhoitella vanhaa pappaa, joka on kiihtyneessä olotilassa. Liekö nitrotkaan mukana. Isäntä ottaa kaksi pullapalaa ja hörppii samalla tassilta jo jäähtynyttä kahvia. Varmuudeksi puhaltaa, ettei suutaan polta. Isäntä rauhoittuu ja innosttuu muistelemaan vanhoja hyviä aikoja.
- Miten sitä ennen selvittiin. Ei ollut joka talossa tulitikkujakaan. Sytkistä puhumattakaan. Uunit lämpesivät, vaikka väärästä päästä sytytettiin. Kaski sytytettiin tuulen päältä. Se tieto oli saatu käytännön kautta yskimällä. Ilman sakkopykäliä. Palokuntaa ei ollut pelottelemassa. Joskus tupsahti metsää kasken mukana, kun tuuli käänty. Eikä huonon sytytyksen syyksi voi pakka sitäkään, kun sauna paloi, muisteli vanha isäntä.
- Emäntä mittasi rikkalapiolla, oliko nokisutari nuohonnut piisit. Mukana saattoi olla naapurinkin hiukkasia. Sutari ei joka talon välissä aina ehtinyt puistella vehkeitään.
Ainoa, joka ennen vanhaan savukaasuja seurasi oli nimismies. Jos saunan piisistä savua nousi useamman päivän peräjälkeen, niin kohta lähetti poliisin muka muissa asioissa käymään.
Sama toistui, jos savu tuli metsästä. Tyynellä savu näkyi kilometrien päähän. Yleensä ei tulta tehtykään kuin tuulella. Ja pannun alle silloinkin tuulen yläpuolelle, veisteli isäntä selvästi iloisesti.
Muistaneeko kukaan mistä Humalajoki on nimensä saanut, kysäisee isäntä.
-Humalajoessa oli aikoinaan hyvä ja kirkas vesi. Kelpasi juotavaksi sellaisenaan tai jalostettavaksi pienteollisuuden tarpeisiin.
Ennen elettiin kiteeläiset ja tohmajärveläiset sovussa. Molemmat otettiin vettä joesta ja verrattiin laatua keksenämme. Laadun tarkailu vei aikaa, joskus parikin päivää yhteen menoon. Siitä emännät nimen joelle antoivat. Niin kuin Kusimäellekin. Ja monelle muulle. Käyttötarkoituksen mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti