Kontilahden kunnanjohtajan vaali näyttää kiinnostavan ainakin hakijoita. Karjalainen oli tehnyt hakijoista syvähaastattelun. Parhaat ja mieluisimmat mielipiteet saadaankin kun kysytään hakijoilta itseltään millaisia miehiä he loppujen lopuksi ovatkaan.
Toinen vaihtoehto voisi olla, kysyä työtovereilta, alaisilta ja vaikkapa naapureilta, mitä mieltä he ovat hakijasta. Parasta olisi kysyä ja katsoa miten hakija on menestynyt ja saanut aikaan entisessä työpaikassaan. Hyvää vai pahaa. Arviohaitarille voisi tulla leveyttä. Jonkin kohdalla vain yhteen suuntaan.
Se, mitä hakija harrastaa, tuntuu tyhjän päiväiseltä kysymykseltä. Potkiiko palloa vai hölkkää, molemmissa harrastuksissa voi pää mennä sekaisin. Liikaa harrastettaessa. Harva harrastuksekseen sanoo kaljoittelun tai korteista tulevaisuuden katsomisen.
Puoluepoliittista kantaa olisi ollut hyvä kysyä. Se nimittäin kertoo hakijasta enemmän kuin mitä psykologit saavat koskaan kysymyksillään selville. Jos hakija on rokotettu puoluepoliittisella seerumilla jo pienenä, ei pitäisi kunnanjohtajaksi hakea. Puolet kuntalaisista tällaisen johtajan kynsissä kärsii ja käpristelee. Siinä sivussa kuihtuu kuntakin kuntalaisten rinnalla, aina hamaan tulevaisuuteen, kunnes kunnanjohtaja lähtee hakemaan uusia suurempia haasteita.
Jos kunnanjohtajaksi hakija sanoo puolueen jäsenkirja taskussaan toimivansa kaikkien kuntalaisten puolesta, on parasta epäillä hakijan muiden ominaisuuksiensa lisäksi vielä valehtelevan.
Mitenkä Kontiolahden kunnanjohtajan viran täyttö meikäläistä kiinnostaa. Kylläpä hyvinkin. Asun Tohmajärvellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti