"...en kaipaa valtaa, loistoa...j.n.e.

Diktaattori pelkää eniten demokratiaa

Muistan tapahtuman kun anoppi ja appiukko tulivat Tohmajärveltä kylään Helsinkiin. Oli ruoka-aika ja tarjosimme heille matkan päätteeksi päivällistä. Anoppi ehätti vastaamaan: "Meillä ei ole nälkä". Toinen tapahtuma muistui mieleeni, kun kiukkuavaa lasta kaupassa yritti äitinsä saada rauhoittumaan. Lapsi oli nähnyt limpparipullon ja halusi saada juodakseen. Tähän äiti: "Sinulla ei ole jano". Kummassakaan tapauksessa ei ole kyse nälästä tai janosta. Kysymyksessä on valta ja vallankäyttö.

Hamasta lapsuudesta vanhuuden viimeisiin päiviin elämme vallankäytön piirissä. Lapsen kohdalla sitä sanotaan opettamiseksi. Hienommin mallioppimiseksi. Vanhuksen kohdalla miellämme vallankäytön kokemukseksi ja viisaudeksi. Vastustajat ja liberaalit vanhuuden höperyydeksi.

Onko oikeaa vallankäyttöä? Millaista se olisi? Ja millaista on huono vallankäyttö? Kysymyksiin voi etsiä vastauksia Venäjän tähän hetken tapahtumista ja eritoten Putinin toimista. Valta on ihmisen sisäänrakennettu harhainen huume olla merkittävämpi ja parempi kuin toiset. Valta ja vallankäyttö poikkeavat muista tuntemuksista, kuten nälästä, kylmyydestä tai kuumuudesta. Vallan halu ja täyttymys ei näytä koskaan tyydyttyvän ennen henkilön kuolemaa tai vallan poisottoa. Esimerkkejä löytyy kautta historian. Viimeisimmät Hitrel, Stalin ja nyt Putin. Heidän vallankäyttöön kuuluu alistaminen, valehtelu, viattomien kärsimys ja tappaminen. Heiltä kaikilta näyttävät puuttuvan tunteet ja looginen ajattelukyky.

Putin on näyttänyt teoillaan mikä hän on. Vain osa venäläisistä uskoo Putinin valheisiin. Kuitenkin he ovat hyvä esimerkki siitä mitä valheella saadaan aikaan pimittämällä totuus. Valheella on kuitenkin lyhyet jäljet. Miten pitkälle ne johtaa Putinia? Jos diktaattorilla on rajaton vallanhalu on hänellä yhtä suuri pelkotila menettää valtansa. Putin pelkää kuollakseen demokratiaa, jonka hän näki Ukrainassa kehittyvän. Ukrainassa kärsitään ja kuollaan demokraattisen elämänmuodon puolustajina. Siksi suomalaisten on autettava ja annettava kaikki tuki ukrainalaisille. Järkyttävät uutiskuvat Ukrainasta ovat tärkeitä näyttämään sodan todellisuus. Mielestäni vielä tärkeämpää on näyttää meille venäläistä elämän menoa ja uutisia. Kuka haluaa sellaista menoa Suomeen?

Suomessa keskustellaan Natosta ja sen antamasta turvatakuusta. Suomessa on länsimainen demokraattinen valtionhallinto, joka perustuu vapaisiin vaaleihin. Valituksi tulleilla kansanedustajilla, ministereillä ja presidentillä on velvollisuus toimia suomalaisten eduksi minkä parhaaksi katsovat. Heillä on tehtäviinsä saada paras mahdollinen tieto päätöstensä pohjaksi johon sisältyy myös vastuu päätöksestä. Erityisesti presidentille ja pääministerille on syytä antaa työrauha tehtäviensä hoitoon. On ollut ilo katsoa miten he julkisuudessakin ovat tehtäviään hoitaneet. Ei ole tarvinnut kärsiä myötähäpeästä missään seurassa, joista on tullut tietoa ja kuvia julkisuuteen.

Nato on ajanut ohi koronan, soten, sään lämpenemisen ja turpeen. Palataan niihin kun tärkeimmät asiat on ensin saatu hoidettua. Eikä ne vielä kaikki saata olla tässä.

 

Kenen etuja ajetaan

 

Tyhjä tynnyri kumisee eniten

"Älä selitä, älä selitä turha on sun selittää se pahentaapi vaan", kirjoitti laulun tekijä aikoinaan. Sama tulee mieleen kun katsoo Hesarin ( 9.3) kahden aukeaman juttua, jossa Esko Ahoa haastatellaan hänen toimimisestaan venäläisen jättipankin hallituksessa. Samaa julkisuutta Aho sai myös television polttopisteessä MTV:n uutisissa. Kysymys onkin miksi? Annettiinko Esko Aholle mahdollisuus selittää henkilökohtaista asemaansa vai haluttiinko tällä vahvistaa niiden näkemystä, jotka Putinin hallituksen alaisiin toimintoihin osallistuneita suomalaisia osoitetaan kuuluvan ryhmään "hyödylliset idiootit". Haastatteluissa Aho ei vieläkään tunne itseään hyväksikäytetyksi.

Miksi minä kiinnitän huomiota Ahon ja monen muunkin puoluepolitiikassa marinoituneen toimintaan, johtuu siitä, että vastustan sisäpiiritietojen käyttämistä urakehitykseen ja eniten niiden ylittymistä valtakunnan rajojen ulkopuolelle. Nimikkeenä useimmiten, varsinkin politiikan huipulta lähteneiden kohdalla on "asiantuntija". En kiistä Esko Ahon asiantuntijuutta Sitran johtajuuteen, Nokian yhteiskuntasuhteiden johtajuuteen, neuvonantajuuteen idänkauppaa edistävässä East Officessä, koska minun asiantuntemus ei riitä perusteluihin. Ihmettelen kuitenkin Ahon laajuutta ja osaamista erilaisiin osaamisalueisiin. Politiikassakin hän on onnistunut kaikessa. Vain presidenttiys puuttuu. Tähtääkö hän Suomen presidentiksi runsailla ulostuloilla? Itse hän ei siihen kiellä mahdollisuutta. 

Esko Ahon vapauduttua Sberbankin tehtävistä hän sanoo keskittyvänsä erilaisiin neuvonantajan tehtäviin, joihin häntä on pyydetty Etelä-Koreaan ja Kiinaa myöten. Onnea niihin, mutta minun ääntäni Esko Aho ei saa, jos hän on ehdokkaana Suomen presidentiksi. Syyksi Venäjän nykyjärjestelmän romahtamiseen Aho sanoo neljä syytä. Suora lainaus (Hs. 9.3) "Ne ovat sotilaallinen, poliittinen, taloudellinen ja teknologinen epäonnistuminen". Teknologisen  epäonnistumisen Esko Aho nosti TV-haastattelussa tärkeimmäksi. Niin minunkin kohdalla siten, etten tule kannattamaan häntä ainakaan presidentiksi. Valtion johtoon tarvitaan viisas ja yhteiskuntaa laajasti ymmärtävä poliitikko. Ei teknologian taakse verhoutuvaa ihmistä, joka ei näe, että harjoitettu politiikka se Venäjän suohon veti. Nyt kun Esko Aho esiintyy suositussa MTV:n ohjelmassa "Pitääkö olla huolissaan" sopii odottaa hänen esiintyvän myös tulevassa "Tanssii tähtien kanssa" ohjelmassa. Ainakin kansalaisten tulee olla huolissaan.

Putin on päättänyt mullistaa maailmaa mieleisekseen. Siihen kuuluu, ettei sotaa enää ole, vaan tilalle tulee sotilasteknilliset operaatiot. Sotatilaa ei tarvitse julistaa ja rikkoa kansainvälisiä sopimuksia sodan käynnissä. Voi viedä sotajoukkonsa itsenäiseen valtioon vapauttamaan Venäjän kielisiä kansalaisia. Siihen kuuluu panssarivaunuilla, tykeillä ja lentokoneilla jahdata ja ampua pakenevia naisia, vanhuksia, jotka lasten vaunuja työntäen yrittävät päästä rajavaltioiden suojaan. Siinä on länsivaltioiden johtajilla tehtävää neuvotella venäläisen järjestelmän johtajien kanssa, kun pitäisi sopia asioista, joita venäläiset esittävät sovittaviksi, mutta jotka ovat puhdasta valetta.

Putin saatetaan sanoa diktaattoriksi, mutta teot näyttävät, että hän on elämää kunnioittamaton ja tunnekylmä pieni ihminen, joka on haalinut valtaa osaamatta käyttää sitä. Siltä suunnalta on vain yksi suunta ja se on alas. Ennemmin tai myöhemmin.

Putininkin aika on rajallinen

Kuka miekkaan tarttuu hän miekkaan hukkuu

Käytän mielelläni vanhoja sanontoja ja kansan viisauksia jutuissani. Se johtunee siitä, koska minulla ei ole koulupohjaista tietämystä eikä yhteisön antaa valtuutusta mielipiteilleni. Toisaalta tämän päivän tapahtumat osoittavat, ettei viisautta näytä löytyvän juuri mistään, kun vertaa siihen mitä Ukrainassa tapahtuu. Minun koulupohjainen tieto rajoittuu opettaja Öhsch:in sanaan Ukrainasta, että siellä on mustan mullan paksuus 6 metriä. Maa on siis viljavaa, mutta tuskin Putin sitä haluaa. Mitä hän haluaa? Mietitään sitä.

Kansan viisaus tämäkin, kun jaetaan ihmiset ryhmiin; varttihullu, puolihullu, hullu, pähkähullu ja Putin. Kansanomaisesti arvioituna Putin on tunteeton ja käytökseltään arvaamaton sekä arviointikyvyltään kykenemätön näkemään edes sitä mikä on parasta hänelle itselleen. Siis melko samat ominaisuudet kuin muillakin ns. normaaleilla ihmisillä. Päästäkseen asemaan, joka Putinilla nyt on, pitää hänellä olla jotain ominaisuuksia, joilla valtaan on päässyt ja joka erottaa hänet tavallisista ihmisistä. Hänet on luokiteltu patologiseksi valehtelijaksi. Eli valehtelu ei Putinin kohdalta olisi normaalia valehtelua, vaan sairaanomaista. Koska nyt menin alueelle, josta on tiedä, totean vain miksi venäläinen sairaanhoito ei ole hoitanut sairautta.

Putinin elämää näyttää ohjaavan järjetön vallan tavoittelu. Ja kiinnipitäminen siitä minkä hyppysiinsä on onnistunut saamaan. Aluksi siihen riitti naapurilasten lelut, nyt naapurivaltiot. Tunteettomana hän ei näe mitä pahaa hän toimillaan aiheuttaa muille. Miksi hänen lähellä olevat antavat kaiken tapahtuvan, sillä eiväthän he kaikki voi hyväksyä Putinin toimia? Vastaan tähän oman rajallisen tietämykseni pohjalta. Ihmisen suurista tuntemuksista yksi on pelko. Ihmiset pelkäävät kun Putin osoittaa kiväärillä. Jopa ydinaseella. Pelkääjät unohtavat, että suurin pelkuri on se joka uhkaa toisia. Tässä tapauksessa Putin itse. Muriseva koira ei pure. se pelkää mutta on arvaamaton.  Näyttää siltä, että Putinin peloista suurin on hänen näennäisen vallan menetyksensä. Oikeaa valtaa aseilla ei saa kuin väliaikaisesti. Sen verran Putinilla on järkeä tallella, että hän näkee suurimmaksi uhkaksi vallalleen demokratian. Ukrainassa hän näkee nitistettäväksi demokratian. Sen edestä saavat ukrainalaiset kärsiä ja kuolla sodassa demokratian puolesta. Jää vain kysymys; kenen joukoissa seisot sinä.

Suomessa eletään  suomalaiseen tapaan. Yksi elämän tapamme muodoista on, ettemme hötkyile. Kahotaan, kahotaan. Sillä voitetaan aikaa pohtimiseen ja järkevään päätöksentekoon. Joskus ollaan etuajassa, joskus myöhässä mutta useimmiten kohdallaan. Tämä pätee nyt keskustelun alla olevaan suhtautumiseen Natoon. Valtiojohtomme on hoitanut suhteemme puolustusliittoihin erinomaisesti. Maltilla ja parhaimmiksi valituilla vaihtoehdoilla. Tätä ei ele kiistäminen. Jälkiviisaita ja hätäilijöitä toki riittää, mutta vakavasti asiaan suhtautuvia ja maltillisia on Suomessa ylivoimainen enemmistö. Juuri tämä porukka pitää suomalaista yhteiskuntaa ja demokraattista järjestelmää pystyssä. Annetaan sille yhteinen tukemme.

 

Viimeinen käyttöpäivä vain puuttuu

Äänestäjällä puutteellinen tuotetakuu

 Yhteiskunta on turvannut meille ja jopa taannut ettemme joutuisi huijatuiksi. Makkarapaketissa on päiväys milloin kyrsä on parhaimmillaan nautittavaksi. Juustopaketissa pannaan paremmaksi ja ilmoitetaan milloin on viimeinen käyttöpäivä. Odotan milloin päivätään vihon viimeinen elonpäivä lääkärin toimesta. Odottelen miten kirkko vastaa puoleltaan päivityksellään ja takuullaan meille välttää  päivät tuon puoleisen kuumemmalta puolelta.

Noin yhteiskunta on lainsäätäjiensä kautta huolehtinut ja varjellut meidät kaikesta pahasta. Mutta mikä on käyttäjän takuu kun valitaan kansanedustajia ja ministereitä tehtäviensä hoitoon? Meille uskotellaan sen tapahtuvan vapaissa vaaleissa. Mutta se on vasta ensimmäinen askel pitkässä ketjussa päättäjien huipulle. Valinta vaaleissa perustuu usein ehdokkaan puheisiin ja lupauksiin. Äänestys päätös perustuu uskomukseen ehdokkaan lupauksista. Tässä on juuri se epävarmuus loppu tulemasta joka päättyy useasti äänestäjän pettymykseen.

Pohdintani alkoi tapahtumista eduskunnassa. Siellä istuu edustajia, joiden taustalta löytyy tuomion saaneita. Takapenkissä yksikseen mököttäjiä. Tai muuten tehtäväänsä sopimattomiksi valittuja. Joillekin tehtävä on kykyihin verrattuna liian vaativa tai koulutuspohjaan nähden mahdoton jo alunperin. Esimerkkejä tällaisesta löytyy ympäri maailmaa. Yksi Britanniasta. Tehtäviä ja henkilöitä joudutaan vaihtamaan kesken vaalikauden. Kenen on vastuu äänestäjän "tuotetakuusta"? Vastuu on kokeneimmilla politiikoilla ja puolueilla. He tuntevat akanat jyvistä. On puoluetoverin ja äänestäjän pettämistä asettaa ihminen tehtävään johon hän ei ole kykenevä. Tehtäviähän riittää kaikille kykyjensä mukaan.

Kunta- ja aluevaalien jälkeen huonosta osallistumisprosentista on riittänyt valitusta. Härskeimmän arvion aluevaaleista antoi Riikka Purra. Hän sanoi osallistumisprosenttia aluevaaleissa demokratian irvikuvaksi. Häneltä taisi unohtua, että Suomessa ovat vapaat vaalit. Osallistumispakkoa ei ole. Onko häneltä jäänyt huomaamatta puolueensa ja oma toimintansa. Onko se ollut luottamusta herättävää toreilla ja eduskunnassa? Luulen, että äänestäjät jättäessään äänestämättä osoittavat sillä turhautumistaan poliittiseen toimintaan. Erityisesti tämä näkyi persujen vaalituloksessa. Se ei ole välttämättä demokratian irvikuva vaan kansalaisten turhautuminen heidän puoluepoliittiseen toimintaan.

Helppoa ratkaisua äänestysaktiivisuuden nostoon tuskin löytyy. Vaaleja yhdistelemällä säästetään kuluja ja äänestäjien ajankäyttöä. Käytännöstä tiedän ammattijärjestöajoilta, että aktiivisuutta vaaleihin lisää puute, mutta vielä enemmän kateus toisen paremmasta taloudellisesta asemasta. Esimerkin voisin tästä kertoa, mutta palsta käy nyt vähiin. En siis usko vaalien yhdistymisestä apua osallistumisprosentin nousuun. Uskon parempaan toimintaan ja sitä kautta luottamuksen lisäämiseen suhteessa äänestäjään.

Kuntavaaleissa äänestysprosentti oli 55,1%. Aluevaaleissa 47,5%. Jos vaalit yhdistetään niin  se tekee yhteensä 102,6%. Ei enää irvikuva. Tavoitekin muuttuisi, kun pitäisi äänestysaktiivisuutta muuttaa alaspäin.

 

Uusi 18

MÖKKILÄISEN  MIETTEET

Männäpyhä oli vilkasta aikaa mökillä. Vieraita piisasi. Tai ei vieraita. He olivat ystäviä. Sekalaista seurakuntaa kuitenkin. Ammattijakautuma ainakin.

Oli kenraali, ulkomaisten asiain asiantuntija, lentokoneen korjaaja, taidepuuseppä, autonkuljettaja, poliisiasiainhoitaja, kaksi ulosottomiestä, taksi ja Mönttinen. Useimmalla oli aviopuoliso mukanaan. Onneksi. Miten sitä kolmenkymmenen neliömetrin mökissä muuten olisi yövyttykään.

Tähän väliin pitää räpätä aforismi. Kun tuntuu olevan tulollaan.

”Yhdessä yössä voi menettää ystävän. – Ja saada aviopuolison.”

*    *    *

Ystävyys teemaa kannattaisi jatkaa pitemmällekin. Jo siitäkin syystä, että tämän päivän elämän menoon, ainakaan kaupunki oloissa, ystävillä ja ystävällisyydellä ei näytä olevan paljonkaan sijaa.

Mitä ystävyys on? Jo siitä saisi väitöskirjan. Ystävyyttä voi olla monta sorttia. Pahin muoto lienee, se, jossa ystävyyttä mitataan rahalla tai tavaralla. Millaiset ovat tuomiset ja millaiset viemiset? Mökkiläinen ei tunne kuuluvansa mammonaystävä lahkoon. Olen kuuluisa siitä, etten koskaan tuo tuomisia. Jos joku jotain antaa, olen sen ottanut kiitollisuudella vastaan. Vastalahjan antoon tällainen pieni lipsuminen ei ole kuitenkaan minua johtanut.

Vakavasti sanottuna ystävyys on jotain sellaista, ettei sitä voi oikeastaan millään mitata. Se on tunne joka syntyy, jos on syntyäkseen. Se ei vaadi oikeastaan mitään ponnistelua tai näytettä. On vain hyvä olla jonkun kanssa. Viihtyä. Ystävään voi luottaa. Tietää, että toinenkin tuntee samalla tavalla. Ystävä voi onnistua elämässään paremmin kuin itse. Hän saa voittaa lotossa tai saada parempaa palkkaa kuin minä.

Tällaisia ystäviä kävi mökillämme. Tosin he toivat hyvät tuomisetkin, mutta annan sen heille anteeksi. Pidän omalta puoleltani ystävyyden sen jaloimmalla tasolla. En vie heille mitään, kun menen vastavierailulle.

*     *     *

 Ystävyys voi pilaantua myös rakkaudeksi.

Tähän väliin räppään toisen aforismin. Näitä kun syntyy päässäni päivittäin.

”Rakastuminen on sielullinen häiriötila, jonka hoitaa aika.”

Rakkautta olen laskenut olevan neljää sorttia. Ne ovat äidin rakkaus, teinirakkaus, seksirakkaus ja pyyteetön rakkaus. Itse tunnen eläväni rakkauden korkeimmassa muodossa. Pyyteettömässä rakkaudessa.

Mitenkäkö se ilmenee. No, ei tarvitse alvariinsa pyydellä.

*    *    *

Sarjassamme sähköpostissa kiertävät tärkeät asiat, on vuorossa ihmisen tavoitteet.

3-vuotiaana, ettei pissa menisi housuun.

15-vuotiaana, että olisi ystäviä.

18-vuotiaana, että olisi ajokortti.

20-vuotiaana, että saisi seksiä.

35-vuotiaana, että tekisi rahaa.

50-vuotiaana, että olisi rahaa.

60-vuotiaana, että saisi seksiä

70-vuotiaana, että olisi ajokortti.

75-vuotiaana, että olisi ystäviä.

80-vuotiaana, ettei pissa menisi housuun.

Mökkiläinen