Äänestäjällä puutteellinen tuotetakuu
Yhteiskunta on turvannut meille ja jopa taannut ettemme joutuisi huijatuiksi. Makkarapaketissa on päiväys milloin kyrsä on parhaimmillaan nautittavaksi. Juustopaketissa pannaan paremmaksi ja ilmoitetaan milloin on viimeinen käyttöpäivä. Odotan milloin päivätään vihon viimeinen elonpäivä lääkärin toimesta. Odottelen miten kirkko vastaa puoleltaan päivityksellään ja takuullaan meille välttää päivät tuon puoleisen kuumemmalta puolelta.
Noin yhteiskunta on lainsäätäjiensä kautta huolehtinut ja varjellut meidät kaikesta pahasta. Mutta mikä on käyttäjän takuu kun valitaan kansanedustajia ja ministereitä tehtäviensä hoitoon? Meille uskotellaan sen tapahtuvan vapaissa vaaleissa. Mutta se on vasta ensimmäinen askel pitkässä ketjussa päättäjien huipulle. Valinta vaaleissa perustuu usein ehdokkaan puheisiin ja lupauksiin. Äänestys päätös perustuu uskomukseen ehdokkaan lupauksista. Tässä on juuri se epävarmuus loppu tulemasta joka päättyy useasti äänestäjän pettymykseen.
Pohdintani alkoi tapahtumista eduskunnassa. Siellä istuu edustajia, joiden taustalta löytyy tuomion saaneita. Takapenkissä yksikseen mököttäjiä. Tai muuten tehtäväänsä sopimattomiksi valittuja. Joillekin tehtävä on kykyihin verrattuna liian vaativa tai koulutuspohjaan nähden mahdoton jo alunperin. Esimerkkejä tällaisesta löytyy ympäri maailmaa. Yksi Britanniasta. Tehtäviä ja henkilöitä joudutaan vaihtamaan kesken vaalikauden. Kenen on vastuu äänestäjän "tuotetakuusta"? Vastuu on kokeneimmilla politiikoilla ja puolueilla. He tuntevat akanat jyvistä. On puoluetoverin ja äänestäjän pettämistä asettaa ihminen tehtävään johon hän ei ole kykenevä. Tehtäviähän riittää kaikille kykyjensä mukaan.
Kunta- ja aluevaalien jälkeen huonosta osallistumisprosentista on riittänyt valitusta. Härskeimmän arvion aluevaaleista antoi Riikka Purra. Hän sanoi osallistumisprosenttia aluevaaleissa demokratian irvikuvaksi. Häneltä taisi unohtua, että Suomessa ovat vapaat vaalit. Osallistumispakkoa ei ole. Onko häneltä jäänyt huomaamatta puolueensa ja oma toimintansa. Onko se ollut luottamusta herättävää toreilla ja eduskunnassa? Luulen, että äänestäjät jättäessään äänestämättä osoittavat sillä turhautumistaan poliittiseen toimintaan. Erityisesti tämä näkyi persujen vaalituloksessa. Se ei ole välttämättä demokratian irvikuva vaan kansalaisten turhautuminen heidän puoluepoliittiseen toimintaan.
Helppoa ratkaisua äänestysaktiivisuuden nostoon tuskin löytyy. Vaaleja yhdistelemällä säästetään kuluja ja äänestäjien ajankäyttöä. Käytännöstä tiedän ammattijärjestöajoilta, että aktiivisuutta vaaleihin lisää puute, mutta vielä enemmän kateus toisen paremmasta taloudellisesta asemasta. Esimerkin voisin tästä kertoa, mutta palsta käy nyt vähiin. En siis usko vaalien yhdistymisestä apua osallistumisprosentin nousuun. Uskon parempaan toimintaan ja sitä kautta luottamuksen lisäämiseen suhteessa äänestäjään.
Kuntavaaleissa äänestysprosentti oli 55,1%. Aluevaaleissa 47,5%. Jos vaalit yhdistetään niin se tekee yhteensä 102,6%. Ei enää irvikuva. Tavoitekin muuttuisi, kun pitäisi äänestysaktiivisuutta muuttaa alaspäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti