MÖKKILÄISEN MIETTEET

Männäpyhä oli vilkasta aikaa mökillä. Vieraita piisasi. Tai ei vieraita. He olivat ystäviä. Sekalaista seurakuntaa kuitenkin. Ammattijakautuma ainakin.

Oli kenraali, ulkomaisten asiain asiantuntija, lentokoneen korjaaja, taidepuuseppä, autonkuljettaja, poliisiasiainhoitaja, kaksi ulosottomiestä, taksi ja Mönttinen. Useimmalla oli aviopuoliso mukanaan. Onneksi. Miten sitä kolmenkymmenen neliömetrin mökissä muuten olisi yövyttykään.

Tähän väliin pitää räpätä aforismi. Kun tuntuu olevan tulollaan.

”Yhdessä yössä voi menettää ystävän. – Ja saada aviopuolison.”

* * *

Ystävyys teemaa kannattaisi jatkaa pitemmällekin. Jo siitäkin syystä, että tämän päivän elämän menoon, ainakaan kaupunki oloissa, ystävillä ja ystävällisyydellä ei näytä olevan paljonkaan sijaa.

Mitä ystävyys on? Jo siitä saisi väitöskirjan. Ystävyyttä voi olla monta sorttia. Pahin muoto lienee, se, jossa ystävyyttä mitataan rahalla tai tavaralla. Millaiset ovat tuomiset ja millaiset viemiset? Mökkiläinen ei tunne kuuluvansa mammonaystävä lahkoon. Olen kuuluisa siitä, etten koskaan tuo tuomisia. Jos joku jotain antaa, olen sen ottanut kiitollisuudella vastaan. Vastalahjan antoon tällainen pieni lipsuminen ei ole kuitenkaan minua johtanut.

Vakavasti sanottuna ystävyys on jotain sellaista, ettei sitä voi oikeastaan millään mitata. Se on tunne joka syntyy, jos on syntyäkseen. Se ei vaadi oikeastaan mitään ponnistelua tai näytettä. On vain hyvä olla jonkun kanssa. Viihtyä. Ystävään voi luottaa. Tietää, että toinenkin tuntee samalla tavalla. Ystävä voi onnistua elämässään paremmin kuin itse. Hän saa voittaa lotossa tai saada parempaa palkkaa kuin minä.

Tällaisia ystäviä kävi mökillämme. Tosin he toivat hyvät tuomisetkin, mutta annan sen heille anteeksi. Pidän omalta puoleltani ystävyyden sen jaloimmalla tasolla. En vie heille mitään, kun menen vastavierailulle.

* * *

Ystävyys voi pilaantua myös rakkaudeksi.

Tähän väliin räppään toisen aforismin. Näitä kun syntyy päässäni päivittäin.

”Rakastuminen on sielullinen häiriötila, jonka hoitaa aika.”

Rakkautta olen laskenut olevan neljää sorttia. Ne ovat äidin rakkaus, teinirakkaus, seksirakkaus ja pyyteetön rakkaus. Itse tunnen eläväni rakkauden korkeimmassa muodossa. Pyyteettömässä rakkaudessa.

Mitenkäkö se ilmenee. No, ei tarvitse alvariinsa pyydellä.

* * *

Sarjassamme sähköpostissa kiertävät tärkeät asiat, on vuorossa ihmisen tavoitteet.

3-vuotiaana, ettei pissa menisi housuun.

15-vuotiaana, että olisi ystäviä.

18-vuotiaana, että olisi ajokortti.

20-vuotiaana, että saisi seksiä.

35-vuotiaana, että tekisi rahaa.

50-vuotiaana, että olisi rahaa.

60-vuotiaana, että saisi seksiä

70-vuotiaana, että olisi ajokortti.

75-vuotiaana, että olisi ystäviä.