Kenen Vappua juhlitaan?

Marssilla on monta merkitystä

Vappu on työläisten juhla. Siitä ei ole kahta sanaa. Kommarit ja demarit ovat aika-ajoin kiistelleet kumman juhla se on enemmän. Turhaan. Vielä enemmän turhalta tuntuu tulla samalle päivälle tunkemaan omia juhliaan. Olivatpa minkä värisiä puolueita tahansa tai sitten ylioppilaita.

Oma vappuhistoriani alkaa sota-ajan jälkeen. Kuulin aikuisilta, että Tohmajärvellä on kaksi kommunistia. Toinen olisi suutari ja toinen osuuskaupan hoitaja. Aikuisena yritin selvittää oliko näin. Sain tietää, että molemmat kuuntelivat radiosta Tiltun uutisia. Taisi niitä kuunnella porukka suojeluskuntalaisiakin, mutta nämä kaksi saivat kommunistin maineen. Myöhemmin tutustuin suutariin ja juttelimme paljonkin maailman menosta. En häntä kommunistiksi nimeäisi.

Tohmajärven asemalla oli sodan jälkeen teollisuutta ja paljon siirtolaisia sekä  lapsiperheitä. Ja tietenkin puutetta ja köyhyyttä. Ei ihme, että se ajoi ihmisiä yhteen ja tuomaan asioitaan esiin. Yksi tapa oli osallistua Vappumarssiin. Kulkue lähti asemalta kiersi Kemien tienristeysviitan ja pysähtyi Työväentalolle. Muistan tapahtuman. Meitä penskoja kiellettiin menemästä kulkuetta katsomaan eikä ikkunastakaan saanut pilkistellä. Voi arvata uskoimmeko. Muutamaan Vappuun ne kulkueet jäivät Tohmajärvelläkin. Minä en koskaan ole osallistunut Vappumarssiin. Seurannut niitä olen Helsingissä enkä niitä ole koskaan vastustanut, mutta jotenkin en ole edes ajatellut Vappumarssien merkitystä itselle tai muille.

Nyt kun ajattelen Vappumarssien merkitystä  vilisee mielikuvat päässäni. Oliko alkuaan Vappumarssit tiedotustilaisuuksia, mielenosoituksia vai yhteishengen nostattajia? Oikeistolle ne olivat uhka ja ensimmäinen askel hulinaan ja vallankumoukseen. Nämä voi jättää jo mielestään. Ääri oikeistokaan tuskin marsseja pelkää. Pohdittavaksi jää miksi marssit ovat vähenneet, kun alkuperäisen marssin tarkoitukset tuskin ovat hävinneet mihinkään. Olisiko yksi syy se, että nykyaika tarjoaa muita helpompia vaikutus mahdollisuuksia kuin lähteä kävelemään epävakaisen sään armoille. Marssin tilalle ovat tulleet netit, facebookit ja mitä vempeleitä lie tullutkin, joilla äänensä saa kuulumaan jos tahtoo. Monelle riittää politiikasta kun seuraa mielipidekirjoituksia ja  politiikan kannatuskyselyitä. Niissäkin piilee vaara. Jos kysytään kannatusta poliittisten puolueiden kesken niin on vaara, ettei vastaaja ajattele asiaa, jota kannattaa tai vastustaa. Vielä vähemmän sitä, mitä asialle on tarjota sillä puolueella jota kannattaa kyselyssä. Silloin voi lähteä tukemaan eniten möykkääjää. Näissä tapauksissa Vappumarssin merkitystä ei mielipidekyselyt ohita. Uskon Vappumarssien merkityksen ja arvon vielä nousevan Suomessakin jos tarve vaatii. Marssien merkitys näkyy ainoana vaikutuskanavan maissa, joissa on diktatuuri tai näennäinen demokratia.

Samalla kun toivotan onnea Juha Sipilä 60v "Tulos tai ulos" ja Paavo Lipponen 80v "Tavataan nahkurin orsilla" ex pääministereille, tunnen myötätuntoa ja voimia pääministeri Sanna Marinille hänen raskaassa työssään suomalaisen parhaaksi.

Hauskaa Vappua!    Veijo Tuunanen

 

Kateus vie kalatkin Kiteen järvistä

 

Syyt osaltaan kansanluonteessa

Mika Juvosen kolumni Keski-Karjalan ongelmista Karjalaisessa (13.4) niin yritysten kuin asukkaidenkin osalta oli oikeaan osunut. Molemmat ovat joko jymähtäneet paikalleen tai suuntautuneet alaspäin. Juvosen esittämiin syihin heikkoon kehitykseen voi yhtyä mutta oman kokemukseni perusteella rohkenen esittää lisänäkemyksen.

Keski-Karjalassa ja varsinkin Kiteellä hurmaannuttiin menestyksen vuosista. Suuryrityksiä tulvi ovista ja ikkunoista. Uskottiin tilanteen jatkuvan loputtomiin. Ei ennakoitu tulevaisuutta, joka on kaiken yrittämisen ja toiminnan ehdoton edellytys. Menestyksestä syntyy ylpeys mutta vielä varmemmin  kateus. Naapuri kunnissa Kiteen menestystä kadehdittiin ja alas laskusta oltiin vahingon iloisia. Kiteellä menestyksen tuojia ensin kehuttiin ja huonosta tuloksesta etsittiin syyllisiä moitittaviksi. Keski-Karjalan kunnissa kateus kukkii. Sitä ei tarvitse kastella ei kitkeä.

Yritys- ja liikemaailman johtamiseen ei kuntatasolta juuri löydä osaajia. Siksipä Keski-Karjalassa päätettiin kuntatalous panna kuntoon muilla konsteilla. Tähän tehtävään nähtiin osaavaksi veturiksi Tohmajärven uusi kunnanjohtaja Olli Riikonen. Hän kävi mallin hakemassa Helsingistä konsulttitoimisto Pricewaterhouse Coopers:ta, jota menestyksekkäästi Sitran yliasiamiehenä Esko Aho oli käyttänyt. Näillä tiedoilla perustettiin Helli-liikelaitos. Sen toiminnan monipolvisuutta ja hintaa Keski-Karjalalle en pysty kertomaan. He, jotka sen osaltaan tietävät eivät kerro. Hellin toiminnassa mukana olleena voin sen sanoa olleen kaupungin- ja kunnanjohtajien suvereeni yritysrakennelma surullisin lopputuloksin. Ennen Hellin lopullista aloituspäätöstä kävin Kiteen kaupungin johtaja Kirsi Hämäläisen luona  ehdottomassa, eikö olisi parempi vaihtoehto yrittää puristaa Keski-Karjalaan yhtä yhteistä kuntaa. Ei kelvannut, Helli oli parempi.

Jos asenteet ja osaaminen on vaikeuttamassa Keski-Karjalan kehitystä niin vielä pahempi este menestykselle on kateus. Se versoo kuntien kesken ja kunnissa virka- ja luottamushenkilöiden piirissä. Esimerkiksi sopii Kiteen viimeisin kaupunginvaltuuston kokous. Keski-Karjalassa eletään digiaikaa ja käyttäen edelleen lyijykynää, hevoskärryjä ja polkupyörää, vaikka ovat hyvät maa-, rauta-ja vesiyhteydet maailmalle.

Veijo Tuunanen

Kiteen valtuustosalin eteisestä puuttuu peili.

 

Kiteellä kipuillaan

Olen asunut yli puolet elinajastani Tohmajärvellä. Mitä sitä kehumaan tai moittimaan. Ääntä ja mielipiteitäni olen pitänyt esillä monella tapaa. Olen vastustanut keksittyä Keski-Karjala nimikettä. Turhaan. Jotta Keski-Karjalalle saataisiin painoarvoa kirjoitin neljän kunnan yhteen liittämistä. Ei kannatusta. Esitin, että Pohjois-Karjalaan ei tarvita kuin kaksi kuntaa. Keräsin nimilistan kuntalaisilta mielipidekyselyn saamiseksi, kumpi on heidän mielestään mieluisampi yhteistyön suunta; Joensuu vai Kitee. Sehän sai happaman vastaan oton Tohmajärven kunnanjohtajalta kepulaisilta valtuutetuilta. Kaikki esitykseni perustuivat näkemykseeni ja kokemukseeni pienen kunnan ja sen hallinnon kykenemättömyydestä hoitaa tehokkaasti, taloudellisesti ja demokraattista päätöksentekoa loukkaamatta kuntalaisten asioita.

Edelleen Keski-Karjala kipuilee olemassa olostaan Kiteen johdatuksessa. Pitäisi olla iso, mutta rahkeet puuttuvat. Yhteiskunta ympärillä on muuttunut, mutta sitä ainakaan kiteeläiset päättäjät eivät näytä huomanneet. Eletään vanhassa habituksessa. Jossa kateus ei voi sanoa olevan vähäinen vaikute. Asia kuin asia näytetään vietävän henkilötasolle. Olipa kyse kannustavasta tai vastustavasta mielipiteestä. Ei hyvältä näytä. Muutosta tarvitaan.

Esimerkiksi sopii entisen kaupunginjohtaja Eeva Liisa Auvisen ura tehtävässään. Hänet valittiin äänin 30-3 kaupunginjohtajaksi. Vaalissa oli yksi tyhjä ja yksi hylätty ääni. Hänen työnsä kaupunginjohtajana arvonimiasiassa arvioitiin valtuustossa kehnoksi äänin 20-14 yksi tyhjä. En puutu Auvisen työhön kaupunginjohtajana, mutta menettelyyn johon kaupunginvaltuusto ajautui oli masentava näky valtuutettujen tavasta ja kyvystä hoitaa tätäkään asiaa kunnialliseen päätökseen.  Hyvät tavat ja kokousmenettelyt olivat koetuksella, kun valtuuston puheenjohtaja Sinikka Musikka otti itselleen ensimmäisen puheenvuoron moittiakseen kaupunginjohtajan ansioita ja esittäessään hallituksen esitykselle vastaesityksenä hylätä arvonimiesitys. Kyseenalaista menettelyä valtuuston puheenjohtajalta, kun tietää hänellä olevan (kaksi ääntä?)ratkaisuvalta jos äänestys menee tasan ja hän äänestäisi viimeisenä. Pohjakosketuksen arvonimiesitykseen antoi Jarkko Lampinen, jonka mielestä jo epäily riittää perusteeksi vastustaa arvonimen puoltamista Auviselle. Veikko Ihanus ilmoitti puheenvuorossaan: "Hävettää olla valtuutettu". Pyysikö hän anteeksi Auviselta, valtuutetuilta vai äänestäjiltä, ei selvinnyt. En epäile eikö Ihanuksen anteeksipyyntö ollut vilpitön juuri valtuuston kokouksessa esitettynä.

Valtuutettuna tai puheenjohtajana jokainen esiintyy omilla avuillaan. Vallan näiden tehtävien hoitoon antavat äänestäjät. Tehtävien hoidosta vastuu jää luottamuksen saaneille. Aina kyvyt ja tehtävien hoito eivät tapaa toisiaan. Näin näyttää käyneen nyt Kiteen kaupunginvaltuuston kokouksessa. Tapahtuma ei ole yksittäistapaus Kiteellä eikä varmasti muissakaan Suomen kunnissa ja kaupungeissa. Sanottakoon sitä vaikka demokratian heikkoudeksi. Siksi juuri näin kuntavaalien alla on äänestäjien tarkkailtava luottamushenkilöiden toimintaa tehtäviensä hoidossa. Kiteelläkin.

Vaaleissa monet ehdokkaat menevät piiloon puolueiden taakse. Kuntavaaleissa kysymys on enemmän henkilövaalista. Puolueiden vaalikarjaksi ei pidä alistua. Pitää muistaa, että tyhjät tynnyrit kolisevat eniten.

Kumpi enemmän oikealla, persut vai kokoomus?

Persut ja kokoomus yhteen soppii.....

Mikä osaan suomalaisista on mennyt? Erityisesti korona ja lähestyvät kuntavaalit ovat saaneet persut ja kokkareet laukalle. Molempien puolueiden puheenjohtajat ja näkyvät puoluepomot näistä puolueista ovat esittäneet näkemyksiä ja virheitä hallituksen tekemisistä, joita kukaan muu ei ole havainnut. Hallitus ja sen ministerit painavat tukka putkella työtä saadakseen koronan pidettyä kurissa. Kokoomuksen mielestä kaikki mitä hallitus tekee, tekee myöhässä tai liian aikaisin. Persujen mielestä kuntavaalit olisi pitänyt hoitaa koronaa ennen. Mikä onkin aiheellinen pelko, jos koronakuolleisuus pääsee valloilleen ennen vaaleja.

Persujen piittaamattomuus asioiden tärkeysjärjestyksestä ja linjattomuudesta omaan toimintaansa ja päätöksiinsä näkyy kun esittivät epäluottamuslausetta oikeusministeri Anne-Maja Henrikssonille kuntavaalien siirrosta. Persut olivat siirron hyväksyneet perustuslakivaliokunnassa mutta ei enää suuressa salissa. Henriksson jatkaa oikeusministerinä äänin 103 - 66. Äänestystulos näytti, että persut ja kokoomus ovat tulleet esiin kaapeistaan ja jatkavat nyt entistä selvemmin yhdessä. KD:ltä ja Nyt-liike hyppäsivät pois tällä kertaa kelkasta.

Täytyy olla sokea, ellei havaitse, että meneillään on järjestetty hyökkäys hallitusta, sen ministereitä ja erityisesti pääministeri Sanna Marinia vastaan. Tietenkin hyökkäily kuuluu opposition tehtäviin, mutta hyökkäys yleensä ennen tehtiin todellisiin tapahtumiin perustuen ja politiikkojen toimesta. Nyt hyökkäilyporukkaan ovat liittyneet nettikirjoittajat, joiden tieto ko. asiasta tulee samalta tasolta kuin kirjoittajalla on itsellään. Naapurilta kuultua.

Oman lukunsa järjestetystä hyökkäyksestä näkyy iltapäivälehtien politiikkasivuilta. Siellä samat toimittajat jauhavat näkemyksiään päivästä toiseen. Ja kaikkea sitä vastaan, mitä hallitus tekee ja unohtamatta mitä se ei tee vaikka sitä olisikin mahdotonta tehdä. Ihmetyttää miten nämä samat toimittajat pääsevät jatkuvasti myös erilaisiin paneeleihin ja keskusteluihin myymään yhtä totuuttaan. Oli masentavaa katsoa miten Alfa-TV:n Sanna Ukkolan suorassa lähetyksessä toimittajat eivät asioista puhuneet  mitään vaan lähes kaikki kritiikki osoitettiin alatyylillä henkilöihin. Siis ministereihin. Perusteluina he kertoivat kuulleensa mitä milloinkin asiantuntijoilta, professoreilta, politiikan sisäpiiriläisilta. Tietolähteillä ei ollut nimiä vain ministereillä oli nimet. Tämäkö on journalismia ja sanan vapautta nykyään Suomessa? Lopussa molempien asiantuntemuksen laatu paljastui kun sanoivat kokoomuksen voittavan kuntavaalit Suomessa ja erityisesti Helsingissä ja Vartiaisesta tulevan pormestari Helsinkiin.

Hyvää vertausta politiikan käsittelytavasta voi katsoa perjantaiaamuisin TV-1 Jälkiviisaista ja MTV-3 Pöllöraadista. Tulevat osaltaan samaan aikaan. Jälkiviisaat on vanhempi ohjelmaformaatti ja siten myös sillä ovat vanhat tavat käytössään. Puhutaan asiasta, ei sen vierestä. Tekemisiä ei viedä tarpeettomasti henkilöihin. Kunnioitetaan vanhoja käytöstapoja. Pöllöraadin nimi jo sanoo paljon vanhemmille ihmisille. Eikä se viittaa viisauteen. Paneelin tarkoitus lienee saada ihmisiä revittelemään enemmän kuin puhumaan asioista. Näyttää kuin Pöllöraadissa kilpailtaisiin kuka uskaltaa päästää suustaan rohkeimman ulostulon persujen malliin.  Sellaisia TV-ohjelmia meille nykyään tarjotaan.

 

Kun ollaan häviöllä keinot karkaa käsistä

 

Tietääkö äänestäjä ketä kannattaa

Lyhyt oppimäärä suomalaisesta yhteisten asioiden hoidosta. Alkuaan oli rikkaat ja köyhät, joista jalostui sisällissodassa talolliset ja torpparit. Kehitys johti kahteen ryhmään, oikeistoon ja vasemmistoon. Oikeistolla oli maat ja keinot rahan tekoon, vasemmistolla ei ollut kumpaistakaan, joka synnytti eripuraa ryhmien kesken. Oikeisto sanoi itseään isänmaallisiksi ja vasemmistoa kommunisteiksi. Vasta talvisodassa huomasivat molemmat ryhmät olevansa suomalaisia.

Kun on muuta tekemistä, ei ehdi puoluepolitiikkaan syventyä. Niinpä minäkin vasta ikäihmisenä huomasin Suomessa olevan kolme puoluetta. Kokoomus, demarit ja Maalaisliitto. Johtajina taisi olla Paasikivi, Sorsa ja Virolainen. Olihan niitä muitakin puolueita ja johtajia, mutta nämä kolme pyörittivät maata ja se riitti minulle. Olihan Kekkonenkin. Katsoin  hänen hoitavan vain yhtä hommaa, joka ei minun jokapäiväiseen elämääni suoraan vaikuttanut. Kekkosen mielsin politiikkojen työnjohtajaksi.

Toisin on nyt. Se alkoi oikeastaan Veikko Vennamosta. Hän perusti puolueen ja loi sille toimintatavat ja perintöjärjestelmän kannattamalla itsensä ulos eduskunnasta. Kymmenkunta muutakin puoluekyhäelmää on koettanut samalla metodilla mutta huonolla menestyksellä . Eihän pyörääkään voi keksiä moneen kertaan.  Siitäkö Vennamon tekeleen pohjalta on jäänyt elämään porukka, joka Soinista huolimatta näyttää nostelevan päätään kuin Trumppi Amerikoissa. Ja Trumpin jalostamilla konsteilla. Moiti muita ja lupaa kaikkea, niin kansalaisethan uskovat ja kannattavat. Se, että suomalaisetkin menevät tähän halpaan, ihmetyttää. Eivätkö he huomaa, ettei Vennamo, Soini ja Halla-aho ole tuoneet yhteiskuntaan mitään sellaista hyvää, jota ei yhteiskunnassa olisi ollut jo ilman heitäkin.

Hallitus hoitaa ja oppositio moittii, vaikka sydäntä kirvelisi. Koronakin näyttää tulevan hoidetuksi. Aloitettiin liian myöhään, ei ollut kasvomaskeja, ei rokotetta, ei mitään. Nyt on kaikkea. Persut, kokkareet ja ihmeeseen uskovat (anteeksi alatyylinen ilmaisuni) keksivät viimeiseksi moitittavaksi tulevat kuntavaalit. Ne on väärässä paikassa, ajankohtana ja   poliittista  etua hakevina, olipa ajankohta mikä hyvänsä. Hallitus hakee kärryillään korona korvaustukea EU:lta. Kristilliset uskovat, että EU:hun jää rahat ja kärryt. Kokoomus ei keksi muuta vikaa rahan hakemisessa kuin, että kärryt kulkevat liian keskellä tietä. Persut pääsevät ajamaan oikealta ohi. Persut vastustavat kaikkea ja sillä perusteella EU-rahaa, että ollaan nettomaksajia. Ymmärtämättä, että rahat ovat meidän omaa rahaa.

Ihmettelen miten Sanna Marinin hermot kestävät näiden neropattien kanssa. Nyt on nähtävissä, että hyökkäykset hallitusta vastaan ovat siirtyneet hyökkäyksiksi Marinin henkilöön. Mukanaan ovat liittyneet iltapäivälehtien toimittajat. Heidän kielenkäyttönsä on hillitympää mutta tavoite sama kuin opposition pahimmilla päkättäjillä. Saada Marin pois tasapainosta tulkitsemalla Marinin puheita mieleisikseen. Ja nämä "toimittajat" puhuvat sanan vapaudesta ja vastuullisesta journalismista. Näiltä tiedonvälittäjiltä unohtuu, että valtaa ei saada medialta, vaan kansalta vaaleissa. Ja se tuki on Marinilla vahva.

Veijo Tuunanen